Aikuinen, miten reagoisit jos vanhempasi eroaisivat?

Olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi nähdä mutsia kun menee tapaamaan faijaa

Suhtautuisin huonosti, eli olisin shokissa, surullinen, pettynyt, vihainen... Yrittäisin saada heidät perumaan päätöksensä.

Olisin onnellinen. Varsinkin isäni puolesta.

Olisin yllättynyt. Tajuaisin, että viimein äidilleni riitti. Eniten ärsyttäisi se, että koska äiti ei enää paapo isää, niin hän olettaisi minun sen tekevän.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut hyvä asia. Isäni on jo kuollut ja vasta nyt alan tajuta miten ahdistavaa elämää joutui elämään narsistisen äitini kanssa. Olisi ollut ihanaa jos olisivat eronneet ja isä olisi saanut matkustella, viettää aikaa ystävien kanssa, harrastaa... kaiken tämän äitini esti.

Ei kuulu enää minulle. Elävät ihan omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi näkevät.

Olisin iloinen, että vihdoinkin. Suututtaa, miten he jaksavat olla naimisissa vaikka ihan selvästi vihaavat toisiaan, heidän olisi pitänyt erota jo kymmeniä vuosia sitten. Äiti saisi vihdoin elää kuten itse haluaa.

Olisin tyytyväinen, koska heidän suhteensa on ihan paska. Äiti saisi vihdoin tilaisuuden opetella seisomaan omilla jaloillaan. Ainoa negatiivinen puoli olisi se että pitäisi käydä isän luona erikseen, ja se olisi kiusallista koska ei osata oikein puhua mitään. Mutta sitten pitäisi vain luoda se suhde uudestaan, nyt kun olen aikuinen niin voin itse valita että luon puhumisen kulttuurin meidän välille. :-)

Olisin isän puolesta iloinen, sillä äitini kanssa ei ole voinut olla helppoa elää. En usko, että hänen elämänsä on voinut olla onnellinen niin vaikean ja negatiivisen naisen kanssa. Myötäilemällä ja vaikenemalla hän on kai kestänyt.

Olisin kyllä hieman huolissanikin, sillä äitini on aina hoitanut kaikki yhteydet ulkopuoliseen maailmaan. Isä ei osaa käyttää kännykkää eikä pankkikorttia, netistä puhumattakaan, eikä varmaan tietäisi edes omien sisarustensa puhelinnumeroita. Yrittäisin varmasti auttaa häntä pääsemään 2000-luvulle parhaani mukaan.

Toteaisin että oho, ja kysyisin kummaltakin, voinko auttaa jotenkin.

Tuskin mitenkään itse asiaan, mutta siskoni reaktion tietäen hankkisin itselleni menolipun Timbuktuun...

(Sitä huutoa ja syyttelyä jaksaisi kukaan.)

Ei hetkauttaisi suuntaan eikä toiseen. Jos heille ero tulisi en kuitenkaan haluaisi tutustua mahdollisiin uusiin kumppaneihin koska välit vanhempiinkin ovat vain asiallisen etäiset.

Appivanhempani erosivat kuusikymppisinä yli neljänkymmenen vuoden liiton jälkeen. Neljästä lapsesta kolmelle oli tosi kova paikka eivätkä juuri ole olleet tämän jälkeen isäänsä yhteydessä. Mieheni pitää isäänsä yhteyttä, mutta appi on vähän tavoitettavissa. Mut vaikea paikka oli aikuisille lapsille.