Psykiatrin lausunnosta (ikäistään nuoremman oloinen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattoivat vihjata, että olet jotenkin, joko puheidesi, tai käytöksesi perusteella lapsenomainen, tai lapsellinen. Koska sen alan asiantuntijat eivät yleensä juttele mitään small talkkia. Vaan käyttävät alan termistöä. Voit toki kysyä asiaa heiltä itseltään, että mitä he oikein tarkoittivat. Kunhan et tee sitä aggressiivisesti. Koska kaikkea, mitä sanot voidaan käyttää diagnoosiesi tekemiseen. 

Yhdellekin tyypille sanottiin hänen kuultensa, että hän on "taantunut". Mikä oli itse asiassa erittäin törkeästi ja loukkaavasti sanottu. Hän ei muuten ollut millään tavalla "taantunut". Hänen omahoitajansa keksivät ilkeyksissään yliampuvia ja paikkansapitämättömiä asioita. Itse asiassa kaikki psykiatrisella alalla olevat ovat enemmän tai vähemmän veemäisiä, ilkeitä ja potilaidensa kiusaajia.

Empatian osoittaminen, toisen ymmärtäminen ja vastavuoroinen dialogi ei heiltä onnistu, eikä niitä heiltä löydy.

Mitä sitten ravaatte näiden ihmishylkiöiden luona yhteiskunnan varoja kuluttamassa?

Selviäkää ihan itse angsteistanne. 

Useimmilla ihmisillä on psykiatriseen hoitoon hakeutumisen taustalla sellainen ajatus, että he saisivat itselleen asianmukaista ja ammattitaitoista apua henkisiin ongelmiinsa. Pian he kuitenkin huomaavat, ettei psykiatrin ammattiin kuulu intensiivinen vuorovaikutussuhde potilaisiinsa, vaan psykiatri ainoastaan tekee diagnoosit ja määrää tarvittavat lääkkeet.

Monet heistä ovat potilaitaan kohtaan hyvin tylyjä tai välinpitämättömiä, mikä voi tulla potilaalle suurena järkytyksenä. Oma uskoni psykiatreihin on mennyt jo aikoja sitten, he valehtelevat lääkkeiden haitoista, ja pimittävät elintärkeää tietoa itsellään. Myös diagnoosit tehdään vähän miten sattuu, ja vääriä diagnosointeja sattuu kaiken aikaa. Psykiatrille ei esimerkiksi kannata puhua metaforisin termein tai kielikuvin, he ymmärtävät ainostaan literaalisia termejä ja kirjakieltä. He näkevät ihmiset diagnooseina, ei ihmisiä niiden diagnoosien takaa.

Psykiatrinen mielenterveydenhoito ei ole millään tavalla ihmisläheistä, vaan ainoastaan diagnooseihin ja medikaalisaatioon perustuvaa eli hyvin epäinhimillistä, ja suoranaisen kylmää. Ei se jätä loppupeleissä käteen yhtään mitään muuta kuin harmia. Itse olen oppinut suurimmaksi osaksi välttelemään tätä kyseistä ammattikuntaa, ja asioinkin heidän kanssaan ainoastaan silloin kun on aivan pakko. Muussa tapauksessa pysyttelen heistä etäällä, ihan oman hyvinvointini takia. 

Kävin saman ikäisenä psykiatrilla kuin sinä. Psykiatrini oli virolainen n.30-40v. mies, joka myös kirjoitti, että olen "kehittymättömän oloinen tai voimakkaan defensiivinen" ??, myöhemmin toinen psykiatri kirjoitti, että olen ikäiseni oloinen. 

Olin psykiatrisella osastolla, ja kävin kahvilassa aulassa. Siinä edessäni n. 60v lihava psykiatriukko lirkutteli kahvilan nätille tytölle flirttailevasti. En muista sanantarkasti mitä sanoi, mutta niin. :D

Ulkonäön ja yleisvaikutelman kirjaaminen on tärkeää, kuten tuolla edellä joku sanoikin, jos siihen tulee radikaaleja muutoksia . Sellainen voi viitata masennukseen, maniaan, psykoottisiuteen jne. Kun nykyään meillä varsinkin julkisella puolella hoitohenkilö vaihtuu joskus jopa joka kerta, on hyödyllistä seuraavalle lääkärille tai terapeutille lukea, että mikä on ollut lähtötilanne ja miten se kehittynyt. Muutenhan seuraava lääkäri ei pysty tekemään tarvittavia huomioita voinnista,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minuakin kuvattiin ja jopa jälkeenjääneeksi mutta saivatpa nenilleen toistuvasti :)!

Aika lapsellinen kommentti.

Niin sehän ei ole lapsellista että saivat nenilleen kun joutuivat myöntämään ettei se ihan noin ollutkaan? Vaan se on lapsellinenko joka ei ollutkaan se lapsellinen. Sinulla on mielenkiintoinen psyyke minusta :)!

Vierailija kirjoitti:

Älyllinen kapasiteettisi ja tunne-elämäsi on lapsen tasolla. 

Mitäpä muutakaan. Luuletko, että he ovat siellä ulkonäköä arvioimassa?

Mahdollisesti olit tyytyväinen, mutta jos 21-vuotias on ikäistään nuoremman oloinen tarkoittaa se infantiilia psyykeä. 

Mistä muuten huomaa että tunne-elämä on lapsen tasolla? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Lapsen vs. aikuisen tunne-elämän erot? Konkreettisia esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattoivat vihjata, että olet jotenkin, joko puheidesi, tai käytöksesi perusteella lapsenomainen, tai lapsellinen. Koska sen alan asiantuntijat eivät yleensä juttele mitään small talkkia. Vaan käyttävät alan termistöä. Voit toki kysyä asiaa heiltä itseltään, että mitä he oikein tarkoittivat. Kunhan et tee sitä aggressiivisesti. Koska kaikkea, mitä sanot voidaan käyttää diagnoosiesi tekemiseen. 

Yhdellekin tyypille sanottiin hänen kuultensa, että hän on "taantunut". Mikä oli itse asiassa erittäin törkeästi ja loukkaavasti sanottu. Hän ei muuten ollut millään tavalla "taantunut". Hänen omahoitajansa keksivät ilkeyksissään yliampuvia ja paikkansapitämättömiä asioita. Itse asiassa kaikki psykiatrisella alalla olevat ovat enemmän tai vähemmän veemäisiä, ilkeitä ja potilaidensa kiusaajia.

Empatian osoittaminen, toisen ymmärtäminen ja vastavuoroinen dialogi ei heiltä onnistu, eikä niitä heiltä löydy.

Mitä sitten ravaatte näiden ihmishylkiöiden luona yhteiskunnan varoja kuluttamassa?

Selviäkää ihan itse angsteistanne. 

Useimmilla ihmisillä on psykiatriseen hoitoon hakeutumisen taustalla sellainen ajatus, että he saisivat itselleen asianmukaista ja ammattitaitoista apua henkisiin ongelmiinsa. Pian he kuitenkin huomaavat, ettei psykiatrin ammattiin kuulu intensiivinen vuorovaikutussuhde potilaisiinsa, vaan psykiatri ainoastaan tekee diagnoosit ja määrää tarvittavat lääkkeet.

Monet heistä ovat potilaitaan kohtaan hyvin tylyjä tai välinpitämättömiä, mikä voi tulla potilaalle suurena järkytyksenä. Oma uskoni psykiatreihin on mennyt jo aikoja sitten, he valehtelevat lääkkeiden haitoista, ja pimittävät elintärkeää tietoa itsellään. Myös diagnoosit tehdään vähän miten sattuu, ja vääriä diagnosointeja sattuu kaiken aikaa. Psykiatrille ei esimerkiksi kannata puhua metaforisin termein tai kielikuvin, he ymmärtävät ainostaan literaalisia termejä ja kirjakieltä. He näkevät ihmiset diagnooseina, ei ihmisiä niiden diagnoosien takaa.

Psykiatrinen mielenterveydenhoito ei ole millään tavalla ihmisläheistä, vaan ainoastaan diagnooseihin ja medikaalisaatioon perustuvaa eli hyvin epäinhimillistä, ja suoranaisen kylmää. Ei se jätä loppupeleissä käteen yhtään mitään muuta kuin harmia. Itse olen oppinut suurimmaksi osaksi välttelemään tätä kyseistä ammattikuntaa, ja asioinkin heidän kanssaan ainoastaan silloin kun on aivan pakko. Muussa tapauksessa pysyttelen heistä etäällä, ihan oman hyvinvointini takia. 

Freud veti rankasti opiumia ja Jung makasi potilaittensa kanssa. Mitäpä muuta siitä seurasi kuin lisää psykopaatteja. Freudin lapsen lapsi jäi kiinni briteissä pedofiliaringistä ja ollaan jopa yhdistetty Madeleinen katoamistapaukseen sillä ukolla oli villa Portugalin Tapasravintolan läheisyydessä. Ja ukko oli rehtorina Williamin ja Katen yliopistoajan stAdrewsin yliopistossa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älyllinen kapasiteettisi ja tunne-elämäsi on lapsen tasolla. 

Mitäpä muutakaan. Luuletko, että he ovat siellä ulkonäköä arvioimassa?

Mahdollisesti olit tyytyväinen, mutta jos 21-vuotias on ikäistään nuoremman oloinen tarkoittaa se infantiilia psyykeä. 

Mistä muuten huomaa että tunne-elämä on lapsen tasolla? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Lapsen vs. aikuisen tunne-elämän erot? Konkreettisia esimerkkejä?

Hahhaa minkähän diagnoosin nämä hullut psykiatrit olisivat antaneet Mozartille:)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattoivat vihjata, että olet jotenkin, joko puheidesi, tai käytöksesi perusteella lapsenomainen, tai lapsellinen. Koska sen alan asiantuntijat eivät yleensä juttele mitään small talkkia. Vaan käyttävät alan termistöä. Voit toki kysyä asiaa heiltä itseltään, että mitä he oikein tarkoittivat. Kunhan et tee sitä aggressiivisesti. Koska kaikkea, mitä sanot voidaan käyttää diagnoosiesi tekemiseen. 

Yhdellekin tyypille sanottiin hänen kuultensa, että hän on "taantunut". Mikä oli itse asiassa erittäin törkeästi ja loukkaavasti sanottu. Hän ei muuten ollut millään tavalla "taantunut". Hänen omahoitajansa keksivät ilkeyksissään yliampuvia ja paikkansapitämättömiä asioita. Itse asiassa kaikki psykiatrisella alalla olevat ovat enemmän tai vähemmän veemäisiä, ilkeitä ja potilaidensa kiusaajia.

Empatian osoittaminen, toisen ymmärtäminen ja vastavuoroinen dialogi ei heiltä onnistu, eikä niitä heiltä löydy.

Mitä sitten ravaatte näiden ihmishylkiöiden luona yhteiskunnan varoja kuluttamassa?

Selviäkää ihan itse angsteistanne. 

Useimmilla ihmisillä on psykiatriseen hoitoon hakeutumisen taustalla sellainen ajatus, että he saisivat itselleen asianmukaista ja ammattitaitoista apua henkisiin ongelmiinsa. Pian he kuitenkin huomaavat, ettei psykiatrin ammattiin kuulu intensiivinen vuorovaikutussuhde potilaisiinsa, vaan psykiatri ainoastaan tekee diagnoosit ja määrää tarvittavat lääkkeet.

Monet heistä ovat potilaitaan kohtaan hyvin tylyjä tai välinpitämättömiä, mikä voi tulla potilaalle suurena järkytyksenä. Oma uskoni psykiatreihin on mennyt jo aikoja sitten, he valehtelevat lääkkeiden haitoista, ja pimittävät elintärkeää tietoa itsellään. Myös diagnoosit tehdään vähän miten sattuu, ja vääriä diagnosointeja sattuu kaiken aikaa. Psykiatrille ei esimerkiksi kannata puhua metaforisin termein tai kielikuvin, he ymmärtävät ainostaan literaalisia termejä ja kirjakieltä. He näkevät ihmiset diagnooseina, ei ihmisiä niiden diagnoosien takaa.

Psykiatrinen mielenterveydenhoito ei ole millään tavalla ihmisläheistä, vaan ainoastaan diagnooseihin ja medikaalisaatioon perustuvaa eli hyvin epäinhimillistä, ja suoranaisen kylmää. Ei se jätä loppupeleissä käteen yhtään mitään muuta kuin harmia. Itse olen oppinut suurimmaksi osaksi välttelemään tätä kyseistä ammattikuntaa, ja asioinkin heidän kanssaan ainoastaan silloin kun on aivan pakko. Muussa tapauksessa pysyttelen heistä etäällä, ihan oman hyvinvointini takia. 

Freud veti rankasti opiumia ja Jung makasi potilaittensa kanssa. Mitäpä muuta siitä seurasi kuin lisää psykopaatteja. Freudin lapsen lapsi jäi kiinni briteissä pedofiliaringistä ja ollaan jopa yhdistetty Madeleinen katoamistapaukseen sillä ukolla oli villa Portugalin Tapasravintolan läheisyydessä. Ja ukko oli rehtorina Williamin ja Katen yliopistoajan stAdrewsin yliopistossa!

Ja Diana vietiin siihen entiseen mielisairaalaan ( sen symboliarvo oli yhä sama historiansa takia) jossa näillä juutalaispsykiatreilla oli pesäke kun herrat " hoitivat " hysteerisiä naisia joita lähinnä aviomiehet kohtelivat kuin esineitä ja pettivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattoivat vihjata, että olet jotenkin, joko puheidesi, tai käytöksesi perusteella lapsenomainen, tai lapsellinen. Koska sen alan asiantuntijat eivät yleensä juttele mitään small talkkia. Vaan käyttävät alan termistöä. Voit toki kysyä asiaa heiltä itseltään, että mitä he oikein tarkoittivat. Kunhan et tee sitä aggressiivisesti. Koska kaikkea, mitä sanot voidaan käyttää diagnoosiesi tekemiseen. 

Yhdellekin tyypille sanottiin hänen kuultensa, että hän on "taantunut". Mikä oli itse asiassa erittäin törkeästi ja loukkaavasti sanottu. Hän ei muuten ollut millään tavalla "taantunut". Hänen omahoitajansa keksivät ilkeyksissään yliampuvia ja paikkansapitämättömiä asioita. Itse asiassa kaikki psykiatrisella alalla olevat ovat enemmän tai vähemmän veemäisiä, ilkeitä ja potilaidensa kiusaajia.

Empatian osoittaminen, toisen ymmärtäminen ja vastavuoroinen dialogi ei heiltä onnistu, eikä niitä heiltä löydy.

Mitä sitten ravaatte näiden ihmishylkiöiden luona yhteiskunnan varoja kuluttamassa?

Selviäkää ihan itse angsteistanne. 

Kun ei kuulu toimeentulon piriin niin kuuluu eläkeläiseksi. Tarvitsee rahaa ja b-lausuntoa.

Pakkohan sitä on ihmisten elää kun ei ole työkuntoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älyllinen kapasiteettisi ja tunne-elämäsi on lapsen tasolla. 

Mitäpä muutakaan. Luuletko, että he ovat siellä ulkonäköä arvioimassa?

Mahdollisesti olit tyytyväinen, mutta jos 21-vuotias on ikäistään nuoremman oloinen tarkoittaa se infantiilia psyykeä. 

Mistä muuten huomaa että tunne-elämä on lapsen tasolla? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Lapsen vs. aikuisen tunne-elämän erot? Konkreettisia esimerkkejä?

Se tarkoittaa sitä että psykopaatti psykiatri toivoo pääsevänsä kiinni alttiiksi manaamaansa lapsen mieleen ja leimaamalla hänet pakottaa asiakkaan juuri haluamaansa positioon.

Ne jotka eivät suostu ottamaan leimaa heille psykiatri raivostuu ja kovasti. Älkää ikinä suostuko ottamaan niitten leimoja jos siltä yhtään tuntuu että nyt menee valkankäytön puolelle.

Mulla luki 16-vuotiaana sama. Olen kyllä omasta mielestänikin jotenkin lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Heh, tuli mieleen kun minua psykiatri luonnehti leuhkan näköiseksi.

Repesin😄

Jaaha

Minulla lukee omakannassa   "lihaksikas mies"

t.hopeakettu

Vierailija kirjoitti:

Minulla lukee omakannassa   "lihaksikas mies"

t.hopeakettu

Kuka kirjoitti noin?