Mitä tehdä kun mies ei osaa KESKUSTELLA? Ongelmat "lakaistaan maton alle"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä haluat puhua. Keskustella. Mistä?

Sä haluat siis ilmoittaa miehellesi, ettet ole häneen tyytyväinen. Luuletkos, että se haluaa istua siinä ja kuunnella.

Miten sä itse olet muuttunut, jos alussa kaikki oli hyvin? Vai kuvittelitko vaan? Oletko niin kiva, että sun kanssa viettää aikaa mielellään? Vai onko kavereiden kanssa kivempaa?

Pelkäät, että miehesi haluaa seksiä? Miksi? Onko se sulla aina ollut ongelma? Kannattaisiko sun erota ja tutustua itseesi?

En tiedä pelkäänkö juuri seksiä, mutta iltaisin ahdistaa vähemmän kun mies ei ole kotona. Amammattilaisetkaan ei osannut sanoa mistä tämä paniikki ja ahdistus nyt tuli kun monta vuotta kaikki ollut hyvin eikä mitään oireita.

Miehestä tullut etäinen, hän ei viihdy enää kotona. Tottakai se stressaa, en osaa sanoa miten olen muuttunut. Olen ainakin itsevarmempi enkä enää ujo ja arka niinkuin aikoinaan olin.

Haluaisin tietää mitä mies yleisesti ajattelee, miksi ei viihdy kotona, miksi etääntynyt meistä. Mies ei kysele minun mielipidettä mihinkään, viime talvenakin vain ilmoitti että hän lähtee reissuun viikoksi kavereiden kanssa.

Viime talvena ajoin autokolarin, mies oli kaverinsa kanssa mökillä. Jouduin sairaalaan yöksi, kaveri kävi hakemaassa minut ja mentiin pojan kanssa hänen luo kun ei saanut yksin olla aivotärähdyksen takia. Mies ei kysynyt miten voin, ei voinut tulla aikaisemmin pois mökiltä. Mies hirveän itsekäs, ei voi nykyisin joustaa missään asiassa. Ennen ei ollut tuollainen. Mies suunnittelee kaiken ihan kuin en pojan kanssa olisi edes olemassa, se tuntuu pahalta. Olen yrittänyt sanoa miehelle mutta ei se ymmärrä.

Sen myöntänyt että on itsekäs mutta ei osannut/suostunut sanomaan miksi on näin.

Ei kannata pihdata. Miehet tekee sitten mieluummin jotain muuta kuin kattoo happamaa akkaa kotona.

Meillä on myös tuollainen puhumaton mies, joka tosin oli innokas keskustelija suhteen alussa, mutta kai taantui omaksi itsekseen avioliiton aikana. Uskon jokseenkin tietäväni, mistä asioista kotikasvatuksessa on kiikastanut, enkä osaa pitää mykkyyttä ja räjähtelemistä vain piirteenä kuin vaikka pisamia tai sinisiä silmiä. Kyllä se patologista on. Räjähtäessään miehen ilmeet ja äänensävy muuttuu ja hän päästelee sekavia juttuja, jotka eivät oikeastaan liity meidän väleihinme, ja keksii harhaisia syytöksiä. Melttarin älkeen hän ei muista sanomisiaan eikä hajottamiaan tavaroita, asiaan ei myöskään voida palata myöhemmin rauhallisemmissa tunnelmissa. Tiedän, että jotkut puolisot ovat antaneet kumppaninsa sivupersoonalle erillisen nimenkin, itse en osaa ottaa asiaa yhtä rennosti, koen miehen pelottavana riehumisten aikana. En pidä myöskään tuota muistamattomuutta normaalina.

Räjähtelyn kohteena olen nykyisin lähinnä minä. Äitinsä kanssa hänellä on kireät ja ongelmaiset välit ja mies välillä syyttelee minua sellaisista asioista, joita hänen äidillään on tapana tehdä, mutta minulla ei.

Tiedän sen tunteen, kun mies on öitä poissa vaikka töiden takia ja olo on ihmeellisen kevyt. Meillä se ei liity seksiin, sitä ei ole muutenkaan. Se on jotain muuta. Kärsin aiemmin ahdistuksesta, mutta nykyisin se ei pääse niskan päälle.

Jos minulle ei olisi keväällä tullut psyykkiset ongelmat takaisin, olisiko miehen käytös silloin hyväksytympää?

Olisiko oikein miehen olla itsekäs ja elää niinkuin minua ja poikaa ei olisikaan? Mennä ja tehdä mitä huvittaa kysymättä minulta ja pojalta lainkaan mitä me halutaan. Minä hoidan kodin, mies käy täällä nukkumassa ja vaihtamassa puhttaat vaatteet ja tuijottamassa televisiota. Seksiin pitää olla valmis, hellyyttä halailua suukottelua tai muuta huomiota ei muulloin ole ollenkaan. Aikaisemmin kyllä halasi ja pussasi muulloinkin. Jos minun ongelmat unohtaa niin tämä käytös siis aivan hyväksyttävää eikä mitään kskusreltavaa ole.

Mies ei välitä sinusta enää. Pätkääkään. Se mistä se johtuu on eri asia. Olette ajautuneet erilleen, suhde ei tarjoa enää osanottajilleen muuta kuin viitekehyksen arkeen. On aika muuttua, jos haluat pelastaa suhteesi. On myös aika muuttua, jos haluat pelastaa itsesi. Joka tapauksessa, sinulla on edessä vaikeita aikoja.

Eksä oli samanlainen ja ero siitä tuli. Minä lähdin, oli lopulta niin nurkkaan ajettu olo ja olin niin pitkään väkisin joutunut kieltämään lähes kaikki tunteeni ja tunsin jatkuvaa syyllisyyttä ja huonommuutta. Hänellä oli vahvana tälläinen kulissielämä, kaiken piti vain vaikuttaa täydelliseltä ulos päin niin se riitti. Erosta seurasi uskomattoman vapautunut olo ja eron jälkeinen vuosi oli elämäni onnellisin.

Mies on alkanut käydä kuulemma terapiassa, mikä varmaan on hänelle paikallaan, ei tuollainen sulkeutuminen ole tervettä. Suhteen aikana en häntä olisi siihen saanut, ehkäpä ero sitten jotenkin herätti hänetkin. Eli voi sanoa olleen molemmille hyväksi.

Meillä vaimo ei osaa keskustella tunteista tai suhteesta yhtään. Koita tässä nyt sitten paikkailla kolmen lapsen myötä viilentynyttä parisuhdetta sokkona. Alkaa vahvasti erolta vaikuttamaan.

Jumala kirjoitti:

Mies ei välitä sinusta enää. Pätkääkään. Se mistä se johtuu on eri asia. Olette ajautuneet erilleen, suhde ei tarjoa enää osanottajilleen muuta kuin viitekehyksen arkeen. On aika muuttua, jos haluat pelastaa suhteesi. On myös aika muuttua, jos haluat pelastaa itsesi. Joka tapauksessa, sinulla on edessä vaikeita aikoja.

Miten onnistuu jos toinen ei tule puolitiehen vastaan? Mitä pitää muuttaa?

Ap

Mä en enää edes yrittäisi skeduloida jotain "megapalaveria", vaan tyynesti sanoisin miehelle lyhyesti, miltä musta tuntuu. Eli:

"Mä haluaisin, että mua pidetään hyvänä myös ilman, että se johtaa aina seksiin. Nykyinen tilanne ahdistaa mua."

"Mä haluaisin viettää enemmän aikaa sun kanssa, ja toivoisin, ettet sopisi omia menoja, ennen kuin niistä on keskusteltu."

"Musta tuntuu, että sä et enää välitä minusta samalla lailla kuin ennen." 

Siitä, miten mies reagoi näihin one-linereihin, voi jo päätellä paljon...