Lue keskustelun säännöt.
G: Millä perusteella valitsitte lapsillenne nimet??
09.07.2008 |
Meillä nimet löytyvät suvusta. Ei välttämättä juuri etunimet, mutta joskut osat nimistä ainakin. Lisäksi nimen valintaan vaikutti se, että nimet kuulostavat passaavat yhteen esim. tästä syystä Toisella lapsella on kaksi nimeä ja toisella kolme. Ei kuitenkaan mitään samalla etukirjaimella alkavia tai SIlja ja Milja -tyyppisiä...
Eräällä tuttavallani oli pienenä ärrä-vika, eikä hän osannut sanoa omaa nimeään oikein kouluun mennessään, joten hän päätti, ettei hänen lastensa nimissä ole R-kirjainta.
Kommentit (29)
pitää olla nimi, joka toimii myös ulkomailla, mutta ei kuulosta suomalaisen sukunimen kanssa ulkomaalaiselle. Plussaa oli, että lausutaan useimmilla kielillä samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muin kriteereinä oli esim.
- Nimi ei saa olla top 10 listalla aiempina lähivuosina
- Suomalainen, omaan sukunimiin ja myös vanhempienkin nimiin sopiva
- Ei sellaista nimeä joka tuo jotakin negatiivistä mieleen
Kiva nimi tietysti on tärkein
suomenkielinen
mielellään tarkoittaa jotain
Tuli Otso. Kakkoselle mentiin samoilla kriteereilä, paitsi että se tarkoittavuus oli tärkeämpi kuin ekalla. Tuli Aarni (terveisiä tutuille)
asumme suurimman osan elämästämme ukomailla, on nimen oltava "kansainvälisesti" äännettävä mutta kuitenkin ns. suomalainen nimi, tyyliin Saima. Tytöille onkin paljon helpompi keksiä kriteerimme täyttävät nimet.
Toisen ja kolmannen nimen etsimme sitten suvusta niin, että ne sopiivat valitsemaamme etunimeen. Emme kuitenkaan valitse suvuistamme mitä tahansa nimiä, vaan ne, joiden kantajilla on ollut meille jotenkin erityinen merkitys, tyyliin rakkaan äidin toinen nimi tai isomummon etunimi.
Helpotti huomattavasti, kun vaihtoehdot olivat rajalliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- nimi on kaksimerkityksellinen (esim. Kaisla)
- Kivan kuuloinen nimi
- Löytyy mielellään kalenterista
- Ei "keksitty" tai yhdistelmänimi (=ei liian kummallinen)
- Ainakin toinen nimistä kansainvälinen
- Nimi on kansainvälinen ( sukunimi , kuten isänsä ulkomaalainen)
- nimi symboloi mieheni kotimaata
- mieheni rakkaan tädin, vara-äidin lempinimi
- se sopii myös suomalaisen suuhun
- merkityskin ihan kaunis
- sopi sukunimeen
ja nimi pysyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sellainen josta mieheni kanssa molemmat pidämme ja pojan nimi löytyy sukutaulusta. Hän on kaima eräälle esi-isälle.
vaatimus oli, että nimi on harvinainen. Nimen täytyy "kuvata" kyseistä lasta eikä suurta joukkoa ikäluokkaansa. Toiseksi nimi täytyy olla selkeä ja helppo. Lisäksi nimen tulee sopia sukunimeen ja sisarusten nimiin. Toiset nimet valittiin suvusta, ei niinkään väliä keneltä nimen perii kunhan nimi on kiva. Tyttöjen nimiä on huomattavasti helpompi keksiä kuin poikien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita syitä:
- Mies tuntenut aiemmin saman nimisen lapsen nuorena ja tykkäsi nimestä.
- Nimen pitää olla islamilaisittain sopiva.
- Profeetan nimi
- Sopiva miehen ja lapsen sukunimeen. Mies ei suomalainen.
- Nimen pitää sopiva myös suomlaiseen suuhun ja oltava helposti lausuttava.
Kolmen nimen antaminen on niin no... junttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tytölle vähän temperamentikkaampi, pojalle pehmompi.
Samaa mieltä: kaksi nimeä! (ytimekästä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kolme nimeä on junttia.
mutta tuntuu, että kaikki antavat nykyään kolme nimeä, liian yleistä. Haetaan kai jotain erikoista, mutta mennään loppujen lopuksi massan mukana. Kaksi nimeä on ytimekästä, juuri näin.
Pojat saikin, mutta sitten ihastuin tytönnimeen jonka bongasin jostain vauvalehdestä (nimitohtori tms). Muut nimet tulee perintönä.
mutta äitini näki unessa lapsemme nimen ja sen hän myös sai sekä lisäksi suvussa kulkeneita nimiä
- ei suvusta
- ei saa tarkoittaa mitään (esim. Lumi, Pyry), koska sukunimi on merkityksellinen
- lausutaan niin kuin kirjoitetaan
- ei liian vierasperäinen, mutta ei myöskään tämänhetken perinnenimi (esim. Helmi, Martta, Olavi, Johannes)
- kumpikin hyväksyy/pitää nimestä
kaikilla kolmella lapsella on kolme nimeä
osa nimistä löytyy suvuista
nimet ovat tavallisia suomalaisia nimiä
Mies kysyi jo vuosia sitten, että voisimmeko laittaa mahdolliselle tyttärellemme kyseisen nimen. Olin niin hämmästynyt ehdotuksesta (mies oli silloin vielä "varma", ettei koskaan halua isäksi) ja pidin nimeä kauniina, että myönnyin mielihyvin :) Ja sen nimen tyttäremme sai vuosia myöhemmin etunimekseen. Nimi on kirjallisuudesta ja sopii myös minun (tyttären) "ruotsalaiseen" sukunimeen. Toinen nimi on miehen heitto "tekonimeksi" raskausajalta ja on lastenkirjallisuudesta ja kolmas nimi minun toinen ja äitini kolmas nimi.
Itselleni on aina ollut selvää, että mahdollisille lapsilleni tulee kolme nimeä, tykkään että kolme nimeä sointuu lausuttaessa kauniimmin kuin kaksi saati yksi etunimi. Haluan tarjota myös vaihtoehtoja, jos lapsi haluaakin vaihtaa kutsumanimeään. (Koska olen itse, sekä sisareni, vaihtanut nimeni aikuisena. Tunnen myös useita muita nimeään/kutsumanimeään vaihtaneita...) Lisäksi lyhyeen hieman töksähtävään vieraskieliseen sukunimeemme sopii paremmin kolme etunimeä.
Nimien "tarina" on minulle tärkeä myös, eli mistä ne on bongattu tai tulevatko suvusta tms. Lisäksi minun "sääntöjen" mukaan ensimmäisen/kutsumanimen tulee olla mieluiten 4-6 kirjaiminen eikä siinä saa olla R kirjainta. Kolmas nimi on mieluusti kahta muuta pidempi mutta soinnillisesti edellisiin sopiva. Ajatuksia mahdollisten tulevien lasten nimistä on useinkin ;) Mieluisia nimiä ovat esim. Sofia, Alina, E(e)mil tai Aleksi (<-liian suosittu...).
Nimet ovat ihania, rumia nimiä ei olekaan! (Paitsi ehkä Yrjö...)
nimi on kiva perusnimi, ei ihan suosituin Leevi tai Eetu mutta hyvin joukkoon maastoutuva. Hormonihöyryissäni haaveilin tosi harvinaisesta suurmiehen nimestä mutta onneksi pääsin siitä yli.