Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vaan niin paljon, että mieheni rakastaisi minua
06.08.2017 |
Meillä on pitkä avioliitto takana, noin 25 v. Mies on "paperilla" oikein hyvä mies, mutta en koe, että tykkäisi musta. Enkä kyllä mäkään siitä. Mutta eroaminenkaan ei ole vaihtoehto, monestakin syystä. Tässä sitä siis ollaan. Olen tähän asti kuitenkin jota kuinkin uskonut parempaan tulevaisuuteen tässä asiassa, mutta nyt alkaa usko loppua ja suren sitä, etten saa rakkautta. Saan asiallista ja hyvää kohtelua jne. mutta en sitä, että musta kukaan mies tykkäisi. Edes oma. Olen mielestäni kuitenkin ihana nainen. Ulkoisesti en niinkään, mutta kokonaisuutena. Mun mies ei edes valita mistään, vaan hänen mielestä kaikki olisi hyvin, jos mä vain olisin tyytyväinen. Mutta kun haluaisin sitä tunnetta, enkä tällaista pystyynkuollutta suhdetta.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin tulla rakastamaan vittusi sisäseinämiä suurella kyrvälläni.
Useimmat taitavat kaivata vähän kokonaisvaltaisempaa rakkauskokemusta.
Oi, iso penis tuntuisi kyllä hyvältä! Ja olisi ihanan jännää kokea seksiä uuden miehen kanssa. Mutta tosiaan pitäisi osata rakastaa ja ilmaisi sitä myös... Ja olen niin persoonallinen ja epätyypillinen nainen että tuskin kuitenkaan säkään tykkäisit musta.
Uskon kyllä että sellaisia miehiä ON jotka musta tykkäisivät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) avioliittoleiri . Jos ei auta,
2) alat katsella ympärillesi. Flirttailet, ei tarvitse mennä sen pidemmälle. Joskus sekin jo auttaa, ja voi säteillä myönteisesti myös kotiin. Jos sitten tilaisuus tulee, ja haluaisit siihen tarttua,
3) mieti alatko sivusuhteeseen. Teetkö sen salaa vai kerrotko miehellesi. Jatkatteko avioliittoa vai eroatteko. Jos miehellesi sopii, teidän avioliitto voi jatkua avoimena.
Kun sinussa vielä on halua, älä hautaa sitä miehesi haluttomuuden mukana. Elämä on lyhyt. Sun pitää elää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin nuoruutta yleensäkään, nuoruuden rakastumisen huumaa ei enää vanhana saa takaisin.
Rakkauden huumaa voi kokea pitkässäkin parisuhteessa saman kumppanin kanssa. Toisen huomioiminen arjen pienissä asioissa. Miten työpäivä sujui? Juttelua kevyistä, hankalista ja syvällisistä asioista. Kilttejä tai tuhmia viestejä, kun ollaan erossa. Halauksia, suudelmia ja silitystä. Passiivista ja aktiivista viettelemistä, jotta makuuhuoneessa tapahtuu hyvin usein muutakin kuin vain nukkumista. Haluan edelleen 28 yhteisen vuoden jälkeen, että vaimoni kokee olevansa erityinen, rakastettu, haluttu ja ainutlaatuinen kuten minäkin koen olevani hänelle.
Ihan itkettää lukea tällaista, kun haluaisin että mullakin olisi tuollainen mies. Tuo viimeinen lause erityisesti. /ap
Vierailija kirjoitti:
1) avioliittoleiri . Jos ei auta,
2) alat katsella ympärillesi. Flirttailet, ei tarvitse mennä sen pidemmälle. Joskus sekin jo auttaa, ja voi säteillä myönteisesti myös kotiin. Jos sitten tilaisuus tulee, ja haluaisit siihen tarttua,
3) mieti alatko sivusuhteeseen. Teetkö sen salaa vai kerrotko miehellesi. Jatkatteko avioliittoa vai eroatteko. Jos miehellesi sopii, teidän avioliitto voi jatkua avoimena.Kun sinussa vielä on halua, älä hautaa sitä miehesi haluttomuuden mukana. Elämä on lyhyt. Sun pitää elää!
Ymmärrän mistä puhut! /ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulle sitten on rakkaus? Mistä tiedät että toinen ei rakasta?
Vastaan omasta puolestani, en aloittajan: toivoisin, että mies jotenkin osoittaisi edes haluavansa, että minulla olisi hyvä olla. Sitä hän ei huomaa, mitä teen hänen hyväkseen vaan vaatisi jotain aivan muuta.
Kun ei ainakaan olisi niin ilkeä.
Laulun sanoja lainaten: " vain siksi toivon sinun nauravan, kun itsekin mä nauraa haluan ... on sinun onnesi minun."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin nuoruutta yleensäkään, nuoruuden rakastumisen huumaa ei enää vanhana saa takaisin.
Rakkauden huumaa voi kokea pitkässäkin parisuhteessa saman kumppanin kanssa. Toisen huomioiminen arjen pienissä asioissa. Miten työpäivä sujui? Juttelua kevyistä, hankalista ja syvällisistä asioista. Kilttejä tai tuhmia viestejä, kun ollaan erossa. Halauksia, suudelmia ja silitystä. Passiivista ja aktiivista viettelemistä, jotta makuuhuoneessa tapahtuu hyvin usein muutakin kuin vain nukkumista. Haluan edelleen 28 yhteisen vuoden jälkeen, että vaimoni kokee olevansa erityinen, rakastettu, haluttu ja ainutlaatuinen kuten minäkin koen olevani hänelle.
Ihan itkettää lukea tällaista, kun haluaisin että mullakin olisi tuollainen mies. Tuo viimeinen lause erityisesti. /ap
Samoin. Erityisesti lauantaiaamuisin minua itkettää, jos kuuntelen radiosta sitä toiveohjelmaa, jossa ihmiset lähettävät terveisiä, onnittelevat ja kiittelevät toisiaan. Ei tule minulle "kiitosta yhteisistä vuosista" vaan varmaan edellisen illan ryyppyrähjäyksen perusteella " ei tuo helvetinlehmä ole vieläkään älynnyt lähteä".
Ei ero ole niin helppo, kun on yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteinen elämä ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin nuoruutta yleensäkään, nuoruuden rakastumisen huumaa ei enää vanhana saa takaisin.
Rakkauden huumaa voi kokea pitkässäkin parisuhteessa saman kumppanin kanssa. Toisen huomioiminen arjen pienissä asioissa. Miten työpäivä sujui? Juttelua kevyistä, hankalista ja syvällisistä asioista. Kilttejä tai tuhmia viestejä, kun ollaan erossa. Halauksia, suudelmia ja silitystä. Passiivista ja aktiivista viettelemistä, jotta makuuhuoneessa tapahtuu hyvin usein muutakin kuin vain nukkumista. Haluan edelleen 28 yhteisen vuoden jälkeen, että vaimoni kokee olevansa erityinen, rakastettu, haluttu ja ainutlaatuinen kuten minäkin koen olevani hänelle.
Ihan itkettää lukea tällaista, kun haluaisin että mullakin olisi tuollainen mies. Tuo viimeinen lause erityisesti. /ap
Ei ollut ketään tarkoitus itkettää, anteeksi.
Pelkkää unelmaa parisuhteemme ei ole, vaan siihen mahtuu myös ärsytystä, tyytymättömyyttä, riittämättömyyttä, riitaa, kiukkua ja surua. Valoisia hetkiä on kuitenkin paljon enemmän kuin tummia, joten vakaa aikomuksemme on olla loppuelämämme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi siis juopottelee? Ilmeisesti myös sinä nautit alkoholia hänen kanssaan jos saatte yhdessä aikaan tuon kuvailemasi "juopporähjäyksen".
Minun täytyy nyt ilmoittaa että saattaisin vielä jotenkin kestää tuon asiakeskeisen tohtorin melko kylmän kohtelun mutta tuota juopottelua en kestäisi!
Minulla itsellänikin on asiakeskeinen vakavamielinen suomalainen jörrikkä miehenä. Ollut jo 20 v. En vaihtaisi häntä kuitenkaan mihinkään toiseen. Rakastan häntä ja uskon että hän rakastaa minua.
Pienet aivan mitättömät eleet arjessa kantavat pitkälle. Esim. Tuon hänelle silloin tällöin kaupasta suklaapatukan, kun tiedän että hän tykkää suklaasta. Sitten kun hän syö suklaata niin hän laittaa minunkin suuhuni yhden pienen palan! Joskus ostan hänelle suklaapuodista oikein jotain hienoa tummaa ja kallista suklaata ihan vain ex tempore.
Seksi on.. no erilaista kuin joskus ennen..Mutta niinhän olemme me ihmisetkin. Vanhempia.
Ikävältä tuntuu tuollainen kuvailemasi elämä. Sinun täytyy tehdä asialle jotakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kuvaavaa, että ap toivoo miehen rakastavan. Itse ei rakasta eikä sitä mitenkään toivokaan. Aina saaminen parempaa kuin antaminen
Ap kuvailee hyvin minkälaista pitkä liitto voi olla. Mieheni nauttii myös minun julkisesta nolaamisesta, saattaa esim. kassalla ollessamme tehdä kädellä nalkutusta matkivaa liikettä jos sanon että laittaa tavarat hihnalle tiettyyn järjestykseen jotta pakkaaminen on helpompaa tai korottaa muiden vieraiden ihmisten joukossa ääntään tarkoituksella jotta saa minut nolattua kun taas tuttujen kanssa näyttelee sympaattista miestä. Jos innostun huumorilla jotain tilannetta kuvaamaan, alkaa järkeily tilanteen latistamiseksi eikä heittäydy mukaan nauruun. Ei puhuttele nimellä koskaan ja jos yli päänsä viitsii puhua minulle on äänen sävy alentuva ja lähes halveksiva. Kolmesta pojastamme yksi on ylitse muiden jolle puhutaan eri äänen sävyllä kuin kahdelle muulle. Jatkanko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyytyväinen ja onnellinen kirjoitti:
Miehesi siis juopottelee? Ilmeisesti myös sinä nautit alkoholia hänen kanssaan jos saatte yhdessä aikaan tuon kuvailemasi "juopporähjäyksen".
Minun täytyy nyt ilmoittaa että saattaisin vielä jotenkin kestää tuon asiakeskeisen tohtorin melko kylmän kohtelun mutta tuota juopottelua en kestäisi!
Minulla itsellänikin on asiakeskeinen vakavamielinen suomalainen jörrikkä miehenä. Ollut jo 20 v. En vaihtaisi häntä kuitenkaan mihinkään toiseen. Rakastan häntä ja uskon että hän rakastaa minua.
Pienet aivan mitättömät eleet arjessa kantavat pitkälle. Esim. Tuon hänelle silloin tällöin kaupasta suklaapatukan, kun tiedän että hän tykkää suklaasta. Sitten kun hän syö suklaata niin hän laittaa minunkin suuhuni yhden pienen palan! Joskus ostan hänelle suklaapuodista oikein jotain hienoa tummaa ja kallista suklaata ihan vain ex tempore.
Seksi on.. no erilaista kuin joskus ennen..Mutta niinhän olemme me ihmisetkin. Vanhempia.
Ikävältä tuntuu tuollainen kuvailemasi elämä. Sinun täytyy tehdä asialle jotakin![/quote
Tuo juopotteluteksti ei ollut mun. Emme juopottele.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailee hyvin minkälaista pitkä liitto voi olla. Mieheni nauttii myös minun julkisesta nolaamisesta, saattaa esim. kassalla ollessamme tehdä kädellä nalkutusta matkivaa liikettä jos sanon että laittaa tavarat hihnalle tiettyyn järjestykseen jotta pakkaaminen on helpompaa tai korottaa muiden vieraiden ihmisten joukossa ääntään tarkoituksella jotta saa minut nolattua kun taas tuttujen kanssa näyttelee sympaattista miestä. Jos innostun huumorilla jotain tilannetta kuvaamaan, alkaa järkeily tilanteen latistamiseksi eikä heittäydy mukaan nauruun. Ei puhuttele nimellä koskaan ja jos yli päänsä viitsii puhua minulle on äänen sävy alentuva ja lähes halveksiva. Kolmesta pojastamme yksi on ylitse muiden jolle puhutaan eri äänen sävyllä kuin kahdelle muulle. Jatkanko?
Ei tarvitse jatkaa, jo tuo kuulosti äärettömän surulliselta. Mikähän siinä on, kun jotkut eivät viitsi pitää edes parisuhteen perusasioista huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itsehän totesit, ettet sinäkään hänestä välitä?
Miten sitten oletat ansaitsevasi hänen rakkauden?
Homma toimii molempiin suuntiin - tai vaihtoehtoisesti rakoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulle sitten on rakkaus? Mistä tiedät että toinen ei rakasta?
Jotain hellää kaipaisin. Puhetta, kosketusta. Tietysti sitä että haluaisi olla mun kanssa kahdestaan. Silmiin katsomista edes.
Olet siis kertonut puolisolle että haluaisit olla hänen kanssaan kahdestaan ja haluaisit kosketusta, miten puoliso reagoi siihen.
Mistä tiedät että hän ei rakasta?En ole ap, mutta vähän samankaltaisessa tilanteessa. Kaikki muuten hyvin, mutta kaikenlainen hellyys puuttuu. Mies ei ole vuosiin kertonut rakastavansa, on vähän sitä mieltä, että ilmoittaa, jos tilanne muuttuu. Ei omaehtoisesti kosketa, halaa tai pussaa. Seksiä max. 3 kertaa vuodessa. Halaa jos pyydän, ei muuten.
Ikinä ei ole ollut mikään yltiöromanttinen, mutta pahemmaksi vain menee.
Surettaa, että toisella ei ole mitään mielenkiintoa suhteen hoitamiseen. Olen yrittänyt puhua, mutta mies kokee mun sanat moitteena ja v*ttuiluna. Jos kerron hänelle hänen olevan tärkeä ja rakas minulle, hän tuntuu lähinnä ahdistuvan. Tämä ominaisuus on kyllä ollut mukana alusta asti.
On aika samanlainen mies kuin minun, paitsi että suhteen alussa oli hyvin kiinnostunut, halusi puhua tunteista ja jotenkin tosi etunojassa syöksymässä suhteeseen. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta mies vain muuttui, lasten jälkeen vielä enemmän. Alkoi saada melttarin kaikista parisuhdekeskusteluyrityksistä, seksiä oli pitkään kerran vuodenajassa ja sekin tuntui olevan hänelle pakkopullaa, halatessa ei halannut takaisin. Hyvä ei todellakaan synnytä hyvää, tai sitten kaipaisi jotain muuta, mitä lie se sitten onkaan. Kysyttäessä ei kerro.
Olen kyllä tietoinen, että on monta tapaa osoittaa rakkautta, mutta ei niistä mikään tietämäni osu. Lopetin kaikki tuloksettomat parisuhdeponnistukset jokunen vuosi sitten ja keskityin omiin asioihini. Nyt näyttää siltä kuin miehenkin mielestä olisi jotain vialla parisuhteessa, vaikka ei se edelleenkään puhu.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailee hyvin minkälaista pitkä liitto voi olla. Mieheni nauttii myös minun julkisesta nolaamisesta, saattaa esim. kassalla ollessamme tehdä kädellä nalkutusta matkivaa liikettä jos sanon että laittaa tavarat hihnalle tiettyyn järjestykseen jotta pakkaaminen on helpompaa tai korottaa muiden vieraiden ihmisten joukossa ääntään tarkoituksella jotta saa minut nolattua kun taas tuttujen kanssa näyttelee sympaattista miestä. Jos innostun huumorilla jotain tilannetta kuvaamaan, alkaa järkeily tilanteen latistamiseksi eikä heittäydy mukaan nauruun. Ei puhuttele nimellä koskaan ja jos yli päänsä viitsii puhua minulle on äänen sävy alentuva ja lähes halveksiva. Kolmesta pojastamme yksi on ylitse muiden jolle puhutaan eri äänen sävyllä kuin kahdelle muulle. Jatkanko?
Eli sinä nolaat miehesi komentelemalla tai jopa sättimällä vieraiden ihmisten edessä. Hän voisi siis sanoa että sinä nautit kun tahallasi nolaat ja häpäiset häntä julkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mutta itsehän totesit, ettet sinäkään hänestä välitä?
Miten sitten oletat ansaitsevasi hänen rakkauden?Homma toimii molempiin suuntiin - tai vaihtoehtoisesti rakoilee.
Helposti syntyy negatiivinen kierre: kun en koe, että minua rakastetaan niin en ole niin motivoitunut rakastamaan. Vaikka alunperin olisi kyse väärintulkinnoista ihmisten erilaisista tavoista ilmaista omia tarpeitaan ja rakkauttaan toista kohtaan. Kierre voi olla vaikea saada yksipuolisesti poikki. Tulkinta on helposti mitähän tuokin nyt yrittää, enemmän seksiä vai?
Luottamus, koskeus, hellyys ja aito kuunteleminen on silti mahdollista palauttaa, kun siihen on molemmilla halua. Sen jälkeen kiihkeä seksikin palautunee kuin itsestään. Voi kyllä vaatia epäitsekkäitä tekoja ja sitkeyttä. Onnistuminen kuitenkin palkitsee moninkertaisesti. Kukapa ei haluaisi pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa uudelleen sitä huumaa, joka oli suhteen alussa.
Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta itsehän totesit, ettet sinäkään hänestä välitä?
Miten sitten oletat ansaitsevasi hänen rakkauden?Homma toimii molempiin suuntiin - tai vaihtoehtoisesti rakoilee.
Helposti syntyy negatiivinen kierre: kun en koe, että minua rakastetaan niin en ole niin motivoitunut rakastamaan. Vaikka alunperin olisi kyse väärintulkinnoista ihmisten erilaisista tavoista ilmaista omia tarpeitaan ja rakkauttaan toista kohtaan. Kierre voi olla vaikea saada yksipuolisesti poikki. Tulkinta on helposti mitähän tuokin nyt yrittää, enemmän seksiä vai?
Luottamus, koskeus, hellyys ja aito kuunteleminen on silti mahdollista palauttaa, kun siihen on molemmilla halua. Sen jälkeen kiihkeä seksikin palautunee kuin itsestään. Voi kyllä vaatia epäitsekkäitä tekoja ja sitkeyttä. Onnistuminen kuitenkin palkitsee moninkertaisesti. Kukapa ei haluaisi pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa uudelleen sitä huumaa, joka oli suhteen alussa.
Been there, done that.
Ap täällä. Viisasta tekstiä, tiedän että se on noin. Mutta jotenkin vaan niin vaikea saada itsestä uutta vaihdetta päälle, kun on niin pettynyt.
Itse olen myös ollut vastaavassa tilanteessa, siksi sitä kysyinkin.
Vasta parisuhde terapiassa osasin ja uskalsin sanoa mitä puolisolta kaipaan enkä vaan puhunut jotakin melko epämääräistä että en saa rakkautta. Myös puoliso pystyi puhumaan mitä hän minulta kaipaa. Eikä ne olleet samoja asioita joista minä koen saavani rakkautta. Olemme rakastaneet toisiamme varmasti kokoajan mutta nyt taas molemmat tunnemme sen paremmin ja rakkaus kukoistaa.