Haluaisin vaan niin paljon, että mieheni rakastaisi minua

Ja puhuttu on, mutta ei auta, ei yhtään. Eihän sitä rakkautta voi vaatia. Jos en herätä hänessä mitään tunteita niin ei kai sille mitään voi. Mies on luonteeltaan tosi asiakeskeinen, että tunteita ei kyllä herätä mikään muukaan tässä elämässä.

Mitä sinulle sitten on rakkaus? Mistä tiedät että toinen ei rakasta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulle sitten on rakkaus? Mistä tiedät että toinen ei rakasta?

Jotain hellää kaipaisin. Puhetta, kosketusta. Tietysti sitä että haluaisi olla mun kanssa kahdestaan. Silmiin katsomista edes.

Hyvä synnyttää yleensä hyvää. Tee ihania aamupaloja, osta välillä joku kiva yllärilahja, etsimällä etsi positiivisia asioita hänessä ja tuo ne julki.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä synnyttää yleensä hyvää. Tee ihania aamupaloja, osta välillä joku kiva yllärilahja, etsimällä etsi positiivisia asioita hänessä ja tuo ne julki.

Hyvää ruokaa ja aamupaloja teenkin. Lahjoista ei välitä, tuollainen anti-romanttinen ihminen. Julkisesti osoitankin hänelle arvostusta. Mutta eipä paljoa huvita enää yrittää 25 vuoden jälkeen, kun tuntuu että yritetty on. 

Tuntuu vaan, että jos olisi sopivampi mies, niin sitten varmaan saisin rakkauttakin. Mutta kauheaa kun en oikeasti VOI erota. Eikä tietysti ole mitään takeita, että löytyisi sellaista jonka kanssa toimisi.

Olet tylsä, itsekäs ja lapselllinen. Siksi et herätä mitään tunteita

Ja esim. seksiin olen aina lämmennyt hyvin helposti. Mutta eipä sekään paljoa hyödytä, kun miehellä on halut lopahtaneet. Että haluttavaksikin tässä on hyvin vaikea itseään kokea.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pitkä avioliitto takana, noin 25 v. Mies on "paperilla" oikein hyvä mies, mutta en koe, että tykkäisi musta. Enkä kyllä mäkään siitä. Mutta eroaminenkaan ei ole vaihtoehto, monestakin syystä. Tässä sitä siis ollaan. Olen tähän asti kuitenkin jota kuinkin uskonut parempaan tulevaisuuteen tässä asiassa, mutta nyt alkaa usko loppua ja suren sitä, etten saa rakkautta. Saan asiallista ja hyvää kohtelua jne. mutta en sitä, että musta kukaan mies tykkäisi. Edes oma. Olen mielestäni kuitenkin ihana nainen. Ulkoisesti en niinkään, mutta kokonaisuutena. Mun mies ei edes valita mistään, vaan hänen mielestä kaikki olisi hyvin, jos mä vain olisin tyytyväinen. Mutta kun haluaisin sitä tunnetta, enkä tällaista pystyynkuollutta suhdetta.

Tehän olette samalla viivalla: sinä et tykkää miehestäsi eikä hän sinusta – tai ainakin sinä "koet" niin. Sinä et saa rakkautta häneltä, eikä hän sinulta. Tästä vedät sujuvasti sen johtopäätöksen että "kukaan mies ei susta tykkää". Kukaan mies = sun aviomiehesi.

Mitä tuo "kokeminen" tarkoittaa? Etkö osaa lukea miehen tunteita, vaikka olette olleet naimisissa 25 v. ja yhdessä vielä pitempään? Kuinka monta ihmistä teidän parisuhteessa on? Vain sinäkö? 

Lellut nyt jossakin latteassa itsesäälissä. Jos ei ero ole "monestakin syystä" vaihtoehto, niin teidän molempian on syytä hakea iloa ja tyydytystä liittonne ulkopuolelta. ENKÄ NYT TARKOITA, että käytte pupuina vieraissa, vaan että rikastutatte elämäänne yhdessä ja erikseen kaikella sillä, mitä ympäröivä maailma teille tarjoaa. 

Ihan oikeasti, naisille on varattu tässä maailmassa paljon muutakin kuin se, että "miehet tykkää". 

Uuden miehen kanssa usein vähän aikaa on tosi kiihkeätä mutta laimenee vuodessa, parissa paljon. Sen jälkeen haluaa taas jotain muuta. Teillä alkaa pian viidenkympin villitykset..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulle sitten on rakkaus? Mistä tiedät että toinen ei rakasta?

Jotain hellää kaipaisin. Puhetta, kosketusta. Tietysti sitä että haluaisi olla mun kanssa kahdestaan. Silmiin katsomista edes.

Olet siis kertonut puolisolle että haluaisit olla hänen kanssaan kahdestaan ja haluaisit kosketusta, miten puoliso reagoi siihen.

Mistä tiedät että hän ei rakasta?

Oliko aivan suhteenne alussa noita nyt kaipaamiasi elementtejä. Siis koitko silloin, että miehesi rakastaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Olet tylsä, itsekäs ja lapselllinen. Siksi et herätä mitään tunteita

Koen ennemmin että olen luova, persoonallinen ja älykäs, ja mieheni kokee voimattomuutta ja vierautta mun suhteen. Sille sopisi vähän yksinkertaisempi ja tylsempi nainen. miehenikin on kyllä tohtori ja elämässään menestynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin tulla rakastamaan vittusi sisäseinämiä suurella kyrvälläni.

Useimmat taitavat kaivata vähän kokonaisvaltaisempaa rakkauskokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Oliko aivan suhteenne alussa noita nyt kaipaamiasi elementtejä. Siis koitko silloin, että miehesi rakastaa sinua?

Kyllä, alussa oli.

Aivan kuin nuoruutta yleensäkään, nuoruuden rakastumisen huumaa ei enää vanhana saa takaisin.

Kyllä parisuhteeseen kuuluu kosketus,halaus,silmiin katsotaan,seksiä on,toi sen arvostaminen ja kunnioittaminen puolin ja toisin. En minä halua roikkua suhteessa jos nuo puuttuu. Mulla on ollut varaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulle sitten on rakkaus? Mistä tiedät että toinen ei rakasta?

Jotain hellää kaipaisin. Puhetta, kosketusta. Tietysti sitä että haluaisi olla mun kanssa kahdestaan. Silmiin katsomista edes.

Olet siis kertonut puolisolle että haluaisit olla hänen kanssaan kahdestaan ja haluaisit kosketusta, miten puoliso reagoi siihen.

Mistä tiedät että hän ei rakasta?

En ole ap, mutta vähän samankaltaisessa tilanteessa. Kaikki muuten hyvin, mutta kaikenlainen hellyys puuttuu. Mies ei ole vuosiin kertonut rakastavansa, on vähän sitä mieltä, että ilmoittaa, jos tilanne muuttuu. Ei omaehtoisesti kosketa, halaa tai pussaa. Seksiä max. 3 kertaa vuodessa. Halaa jos pyydän, ei muuten.

Ikinä ei ole ollut mikään yltiöromanttinen, mutta pahemmaksi vain menee.

Surettaa, että toisella ei ole mitään mielenkiintoa suhteen hoitamiseen. Olen yrittänyt puhua, mutta mies kokee mun sanat moitteena ja v*ttuiluna. Jos kerron hänelle hänen olevan tärkeä ja rakas minulle, hän tuntuu lähinnä ahdistuvan. Tämä ominaisuus on kyllä ollut mukana alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin nuoruutta yleensäkään, nuoruuden rakastumisen huumaa ei enää vanhana saa takaisin.

Rakkauden huumaa voi kokea pitkässäkin parisuhteessa saman kumppanin kanssa. Toisen huomioiminen arjen pienissä asioissa. Miten työpäivä sujui? Juttelua kevyistä, hankalista ja syvällisistä asioista. Kilttejä tai tuhmia viestejä, kun ollaan erossa. Halauksia, suudelmia ja silitystä. Passiivista ja aktiivista viettelemistä, jotta makuuhuoneessa tapahtuu hyvin usein muutakin kuin vain nukkumista. Haluan edelleen 28 yhteisen vuoden jälkeen, että vaimoni kokee olevansa erityinen, rakastettu, haluttu ja ainutlaatuinen kuten minäkin koen olevani hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulle sitten on rakkaus? Mistä tiedät että toinen ei rakasta?

Jotain hellää kaipaisin. Puhetta, kosketusta. Tietysti sitä että haluaisi olla mun kanssa kahdestaan. Silmiin katsomista edes.

Olet siis kertonut puolisolle että haluaisit olla hänen kanssaan kahdestaan ja haluaisit kosketusta, miten puoliso reagoi siihen.

Mistä tiedät että hän ei rakasta?

En ole ap, mutta vähän samankaltaisessa tilanteessa. Kaikki muuten hyvin, mutta kaikenlainen hellyys puuttuu. Mies ei ole vuosiin kertonut rakastavansa, on vähän sitä mieltä, että ilmoittaa, jos tilanne muuttuu. Ei omaehtoisesti kosketa, halaa tai pussaa. Seksiä max. 3 kertaa vuodessa. Halaa jos pyydän, ei muuten.

Ikinä ei ole ollut mikään yltiöromanttinen, mutta pahemmaksi vain menee.

Surettaa, että toisella ei ole mitään mielenkiintoa suhteen hoitamiseen. Olen yrittänyt puhua, mutta mies kokee mun sanat moitteena ja v*ttuiluna. Jos kerron hänelle hänen olevan tärkeä ja rakas minulle, hän tuntuu lähinnä ahdistuvan. Tämä ominaisuus on kyllä ollut mukana alusta asti.

Niin tutulta kuulostaa. Mutta mä en kyllä myöskään voi sanoa että "olet tärkeä ja rakas", kun ei siltä tunnu. Meillä seksiä ehkä kerran kuussa. Tosin nyt on sellainen olo että sekin on tainnut loppua. Mitä luulet, kai sun puolisokin on huolissaan tuosta että seksi on käytännössä loppunut?!? /ap