Mies puhuu niin hiljaa etten kuule ja suuttuu kun en kuule

Sanot vaan ihan rauhallisesti että en voi mitään sille etten kuule kun puhut niin hiljaa. Aina uudestaan niin ehkä joskus menee perille. t. hiljaisen puheäänen omaava nainen

Mielenkiinnolla odotan vastauksia, itsellä on hieman keskivertoa huonompi kuulo, ja ex oli epäselvä mutisija. Ajan kuluessa siihen "oppi", mutta kyllähän se itseäkin jotenkin vuosien mittaan hävetti, kun muutkaan eivät saaneet mitään selvää. Ja turhautunut mies vaan kiukutteli että "kyllä hän itse saa hyvin selvää mitä puhuu" xD oh those times

Hiljaa piipittävät ihmiset ovat kyllä vieläkin ärsyttävämpiä kuin kailottajat. Kailottajan asiaa ei ainakaan tarvitse kuunnella kuin kerran, vaikka sitä kuunnellessaan pitääkin siirtyä viiden metrin päähän, etteivät korvat hajoa.

Kyllä mulla on joskus vastaavassa tilanteessa tullut mieleen, että mies tahallaan (ehkä kuitenkin tiedostamattaan) käyttää valtaa noin.

Mutta sitten jonkun toisen kohdalla olen esimerkiksi huomannut, että asia on vain niin vaikea, että sen sanominen ääneen olisi liikaa, hyvä kun pystyy edes hiljaa sanomaan. Kiusallinen tilanne kyllä sekin, kun joutuu pyytämään toista toistamaan asia, joka ilmiselvästi on vaikea sanoa.

Mä oon miehelleni tollanen samanlainen mumisija! Tai siis olin siihen asti kunnes tajusin miten typerää se on. Vieläkin välillä huomaan tekeväni sitä, mutta toistan sanomiseni kyllä sitten saman tien ja usein pyydän vielä anteeksi. Ja mäkin aikasemmin aina hermostuin/loukkaannuin kun mies sanoi siitä! Outo homma.

Syytän tästä osittain lapsuuden perhettä ja opittua tapaa, äiti puhuu/mumisee paljon itsekseen asioita mitä ei varmaan ookaan tarkotus kenenkään kuulla. Ja sitte koko ajan kauhee hössötys päällä, eli saattaa selittää jotain juttua ja kesken lauseen lähteä toiselta puolelta taloa hakemaan jotain tavaraa niin, että juttu kuitenkin jatkuu muttei mitään mahdollisuuksia kuulla lausetta loppuun. Nykyään tuollanen häiritsee ja ahdistaa mua tosi kovasti, mutta aiemmin se oli ihan normaalia.

En osaa sanoa, kuinka miehesi käytöstä voisi muuttaa. Tosiaan mulla itsellä se oli ihan vaan se asian ymmärtäminen, en tiedä paljonko siihen vaikutti se että mies toistuvasti huomautti asiasta. Tsemppiä!

Joskus on tullut vastaan ihmisiä, jotka sanovat että ötsögödi fffhhhp mmkvas. Sellainen on todella ärsyttävää. Ei sitä nyt karjua tarvitse, mutta kyllä tietynlainen vahva äänenkäyttö on sellaista, jota arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla on joskus vastaavassa tilanteessa tullut mieleen, että mies tahallaan (ehkä kuitenkin tiedostamattaan) käyttää valtaa noin.

Tämä.  Ehkä mies haluaisi, että hänen puhuessaan jättäisit kaiken muun ja keskittyisit vain kuuntelemaan mitä hänellä on sanottavaa ja jos se vaatii vähän pinnistelyä, niin hyvä.

Ei välttämättä itse tiedosta asiaa.

Eipä tuolle mitään voi. Ehkä se on jonkinlaista vallankäyttöä, yrittää saada sinut tilanteeseen jossa koko ajan kuuntelet korva tarkkana mitä helmiä hänen huuliltaan tipahtelee koska et jaksa sitä ainaista suuttumista kuulemattomuudesta.

Minulla on puhelias ystävä joka usein puhuu epäselvästi, liian hiljaa tai vaikkapa selkä minuun päin jonkun oven takana (esim. viimeksi tänä aamuna selitti kovasti jotain ottaessaan esinettä auton takapenkiltä, enkä minä tietysti siinä tuulisella parkkipaikalla saanut osasta puhetta mitään selvää) mutta hänelle voi ihan hyvin sanoa "anteeksi en saanut selvää, voitko toistaa" ja hän ihan hyvin ymmärtää ongelman ja toistaa sanomansa ilman sen kummempaa draamaa.

Minulla oli joskus kaveri, joka puhui julkisella paikalla niin hiljaa, että puhe oli tuskin muuta kuin pihinää, koska hän "ei halunnut, että kukaan kuulee". Siis ihan tavallisetkin kommentit, kuten "ostetaanko tummaa vai vaaleaa leipää" olivat hänestä niiiiiiiin salaisia. Ikinä en saanut selvää mitä hän mumisi, ja lopulta minua ärsytti se niin paljon, että aloin toistaa sen osan mistä sain selvää oikein kovaan ääneen. "AI SANOIT ETTÄ OTETAANKO TUMMAA JA MITÄ SITTEN??" Kaveri ei siltikään puhunut yhtään lujempaa. Lopulta aloin ottaa etäisyyttä, kun hänen kanssaan ei voinut mennä minnekään, koska kommunikoinnista ei tullut mitään missään muualla kuin kotona. Ai että vieläkin turhauttaa kun mietin yhteisiä reissujamme. Pahinta oli käydä messuilla tai jossain missä on ihmisiä ja meteliä ja pitäisi muutenkin puhua tavallista kovempaa, että kuulee.

Eksä harrasti samaa. Mulla on alentunut kuulo toisessa korvassa, joten etenkin taustahälyssä mulle pitää puhua selkeästi, eilkä ihan hiljaa. Ei puhunut, kiukutteli kun en kuullut. Aikani pyytelin anteeksi, mutta lopulta lakkasin reagoimasta liian epäselvään puheeseen. Kummasti hän sen jälkeen oppi sanomaan ääneen, jos jotain asiaa oli.

Meillä on sama tilanne. Ilmeisesti mun kuuloni on alentunut juuri niillä taajuuksilla, mikä on mun mieheni normaali puhevolyymi. Varsinkin autossa on vaikea saada selvää hänen puheestaan.

Kuuntele korvilla äläkä...

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus kaveri, joka puhui julkisella paikalla niin hiljaa, että puhe oli tuskin muuta kuin pihinää, koska hän "ei halunnut, että kukaan kuulee". Siis ihan tavallisetkin kommentit, kuten "ostetaanko tummaa vai vaaleaa leipää" olivat hänestä niiiiiiiin salaisia. Ikinä en saanut selvää mitä hän mumisi, ja lopulta minua ärsytti se niin paljon, että aloin toistaa sen osan mistä sain selvää oikein kovaan ääneen. "AI SANOIT ETTÄ OTETAANKO TUMMAA JA MITÄ SITTEN??" Kaveri ei siltikään puhunut yhtään lujempaa. Lopulta aloin ottaa etäisyyttä, kun hänen kanssaan ei voinut mennä minnekään, koska kommunikoinnista ei tullut mitään missään muualla kuin kotona. Ai että vieläkin turhauttaa kun mietin yhteisiä reissujamme. Pahinta oli käydä messuilla tai jossain missä on ihmisiä ja meteliä ja pitäisi muutenkin puhua tavallista kovempaa, että kuulee.

Muistuttaa mun anoppiani! Hän on mielestään niin mielenkiintoinen ja kiehtova ihminen, että ihan kaikki aina joka paikassa tuijottavat häntä ja kuuntelevat mitä hän puhuu. Niinpä hän esimerkiksi ravintolassa puhuu aina hiirenhiljaa, ettei vaan naapuripöydän seurue kuule, mitä jännittävää ja kuolematonta hän toteaa pasta-annoksestaan.

Oletko sanonut miehelle, etä toisille hän puhuu kuitenkin kovemmalla äänellä? Tunnustaako sen vai suuttuuko siitäkin?

Sanoisin silti rauhallisesti aina tarvittaessa, että en todellakaan nyt kuule mitä sanot.

Mun myös tulee mieleeni se, että todella hiljaa puhuvat ihmiset tavallaan käyttävät valtaa: pakottavat silloin huomion itseensä kun on pakko keskittyä kuuntelemaan. Saavat ainakin hetkeksi sen toisen huomion, se voi tosiaan olla tiedostamatontakin.

Se on tavallaan käänteistä: toisaalta ovat hiljaisia, sopuisia ja huomaamattomia, mutta sitten taas toisaalta "vaativia" kun toisen täytyy pinnistellä ja sittenkään ei ymmärrä, tulee tunne, että saa sen toisen tuntemaan itsensä tyhmäksi.

Silloin voi myös "vapaasti" hermostua siihen toiseen, jos ei osaa/halua/uskalla sanoa sitä todellista asiaa mikä toisessa suututtaa.

Kailottajatkin ovat itsekkäitä, kun eivät huomaa kailottavansa, mutta ainakin eivät halua "pihistellä" sanojaan ja tunteitaan, yleensä ovat avoimempia ihmisenä.

Yleistäen hiljaa puhuvat ovat salamyhkäisiä ja panttaavat asioita (haluavatkin näin)  ja kailottajat taas joskus liiankin avoimia.

Minä alkaisin vastailemaan yhtä hiljaa takaisin. Kun hän väittää, ettet vastannut/kuullut, väität pokkana että juu, kuulit ja vastasitkin. Eli mumise sille takasin.

Eli mies siis joko käyttää valtaa saadakseen minulta huomiota? Puhuu siis tarkoituksella niin hiljaa, että minun on annettava kaikki huomioni hänelle, jotta kuulisin jotain? 

Tai mies on vihainen minulle jostain ihan muusta asiasta, ja kehittää mahdollisuuden suuttua minuun siten että puhuu niin hiljaa, jotta voi suuttua minulle siitä että en kuule? 

Mielestäni annan hänelle parisuhteessamme ihan tavallisen määrän huomiota. Ei hän ole koskaan ottanut puheeksi että haluaisi enemmän huomiota. Eikä hän ole sanonut minulle mitään erityistä asiaa mistä olisi minulle vihainen, siis jotain muuta kuin se että en kuule. Miten minun nyt tulisi toimia tässä? Arvailla vai mistä on kyse? En jaksa pelata mitään pelejä, joissa alan itse mumisemaan hänelle kouluttaakseni häntä. Enkä oikein jaksa mitään arvailuakaan, eikö voi sanoa suoraan jos joku asia mättää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli mies siis joko käyttää valtaa saadakseen minulta huomiota? Puhuu siis tarkoituksella niin hiljaa, että minun on annettava kaikki huomioni hänelle, jotta kuulisin jotain? 

Tai mies on vihainen minulle jostain ihan muusta asiasta, ja kehittää mahdollisuuden suuttua minuun siten että puhuu niin hiljaa, jotta voi suuttua minulle siitä että en kuule? 

Mielestäni annan hänelle parisuhteessamme ihan tavallisen määrän huomiota. Ei hän ole koskaan ottanut puheeksi että haluaisi enemmän huomiota. Eikä hän ole sanonut minulle mitään erityistä asiaa mistä olisi minulle vihainen, siis jotain muuta kuin se että en kuule. Miten minun nyt tulisi toimia tässä? Arvailla vai mistä on kyse? En jaksa pelata mitään pelejä, joissa alan itse mumisemaan hänelle kouluttaakseni häntä. Enkä oikein jaksa mitään arvailuakaan, eikö voi sanoa suoraan jos joku asia mättää.

Ap

No miehesi pelaa jo pelejä sinun kanssasi. Paras vaan maksaa potut pottuina.

Mulla jäi yksi kaverisuhde, kun oli tällainen mumisija. Puhelimessa pyysin kolme kertaa toistamaan lauseita kun en kuullut ja joka kerta toisti samalla volyymilla. Se alkoi tuntua vallankäytöltä, että minä juoudun olemaan ihan mutkalla ja pinnistelemään koko ajan. Myöhemmin hänestä kyllä paljastui kaikkea ikävää muutoinkin :(

Tekisin niin, että en huomioisi hänen muminaansa ollenkaan ja jos hän taas puhuisi selkeästi, niin vastaisin. Eli vastaat hyvään hyvällä ja tylsän käytöksen jätät huomiotta. Mies oppinee sen nopeasti, jos sinä vain olet johdonmukainen ja et palaa enää vanhaan keskustelutapaanne. Enempiä leikkimisiä ja pelejä ei tarvita. Asiaan ei myöskään kannata kiinnittää sen enempää huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Eli mies siis joko käyttää valtaa saadakseen minulta huomiota? Puhuu siis tarkoituksella niin hiljaa, että minun on annettava kaikki huomioni hänelle, jotta kuulisin jotain? 

Tai mies on vihainen minulle jostain ihan muusta asiasta, ja kehittää mahdollisuuden suuttua minuun siten että puhuu niin hiljaa, jotta voi suuttua minulle siitä että en kuule? 

Mielestäni annan hänelle parisuhteessamme ihan tavallisen määrän huomiota. Ei hän ole koskaan ottanut puheeksi että haluaisi enemmän huomiota. Eikä hän ole sanonut minulle mitään erityistä asiaa mistä olisi minulle vihainen, siis jotain muuta kuin se että en kuule. Miten minun nyt tulisi toimia tässä? Arvailla vai mistä on kyse? En jaksa pelata mitään pelejä, joissa alan itse mumisemaan hänelle kouluttaakseni häntä. Enkä oikein jaksa mitään arvailuakaan, eikö voi sanoa suoraan jos joku asia mättää.

Ap

Minusta sinun kannattaisi pitää vakava keskusteluhetki nimenomaan tuosta kuulemattomuudesta suuttumisesta miehesi kanssa. Lisäksi jatkossa vain tyynesti sanoisin joka kerta kun en kuule, että en kuullut kunnolla ja pyytäisin toistamaan, ja jos suuttuisi kysyisin saman tien miksi suuttui ja muistuttaisin etten itse kuulemattomuudelleni mitään voi. Ehkä se lopulta herättäisi miehen ajattelemaan asiaa kunnolla ja muuttamaan toimintaansa. Missään nimessä en provosoituisi enkä lähtisi riitelemään asiasta, pidemmän päälle jättäisin suuttumisen suoraan täysin huomiotta. Olkoot keskenään suuttunut jos se jotenkin omaa oloa parantaa, minua ei kiinnostaisi turhista asioista kränätä. Ei se asia kovin tärkeä voinut olla jos sitä ei voi edes toistaa.