Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

vauva ja sen myötä vaativainen taapero, kauanko kestää?

Vierailija
02.04.2006 |

Eli isompi on ruvennut tekemään pahojaan, vaatimaan jatkuvasti seuraa laikkeihinsä, nukkuu ja syö huonosti jne koska vauva syntyi. Osoittaa sillä tavoin mustasukkaisuuttaan.

On kyllä uhmaikä muutenkin, mutta nyt se on pahentunut.

Aattelin, että jos tää nyt on tällanen sopeutumisjakso vaan, että elämä kyllä taas rauhottuu ja esikoisestakin tulee oma helppo itsensä, mutta KOSKA?

Vauva on helppo, mutta nyt esikoinen vie sekä isin että äidin voimat yhteensä!

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
02.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ikäeroa on 14 kk ja esikoinen on kova tohiseen ja vauva kiltti ja odottaa vuoroaan vaikka maailman tappiin saakka.



Me rohkastaan esikoista leikkiin vauvan kanssa, vaikka siinä välillä sattuukin!

Esikoinen tykkää auttaa siivoomisessa jne.



Jos on känkkäränkkä niin paras vaan pysyä viileenä, kieltää ja antaa mesoa. Tukee vaan että rauhottuu. Kyllä se siitä!

Just kävin kaupungilla kaverin kanssa ja tenavat oli mukana ja kun esikoiseni alotti mesoomaan et haluu ranskiksii tai juosta ympäri kauppakeskusta ja kielsin niin muksu alko rissaan ja mää tapani mukaan kiellän, sanon et nyt istutaan hetki (oltiin kahvilassa). Laps mesos siinä ja sitten rauhottu.

Kaverini lapsi pelästy lapseni kiukuttelua. Hän kun saa aina kaiken; nytkin äitensä kysyi mitä haluaa kahvilasta ja kun se halus ranskiksia niin haki niitä sitten viereisestä paikasta.



Noo, mutta meillä tosiaan ollaan tylsiäkin ja lapset kyllä tietää sen, kunhan kokeilee rajojaan. Pitää tukea kuitenkin eikä vaan huutaa eitä.



Ei auta huutaa lapselle takasin. Kumpikin hermostuu vaan enempi. Pidätte nyt vaan selkeet rajat ja jos menee puhe ein jankkaamiseksi niin sillon tarttee miettiä miten ittensä ilmasee ja mitä itte tekee; meillä esikoinen alkaa riehuun jos on liian tylsää ja tekeminen loppuu. Sit pitää keksiä jotain tekemistä tai mennä mukaan leikkiin. Ulos lähteminen monesti auttaa, paitti jos lapsi on väsynyt.. (yllätys?) :D

Yleensäkin mää mietin et miten mää voin muuttaa omaa käytöstä jos lapsella on hankala olla, lapset kun ei oo luonnostaan pahoja ja kun ei ymmärrä mitä sanotaan eikä osata puhua niin osotetaan mieltä.



Kannattaa vaikka miettiä miten paljon lasta tukee, hyvien asioiden korostaminen on tärkeempää kuin se että kielletään kaikkea.



Meillä mustasukkasuutta alko oleen kun vauva alkoi liikkumaan ja osallistuun juttuihin, mutta se että huutaa esikoiselle ettei ota vauvalta niin voi kehoittaan että vie vauvalle tavaraa. Siis sitä tarkotin että esikoinen osallistuu ja tekee ja samalla itte vähän miettii käskyttääkö vai kehoittaako.

Jos vauvaa sattuu liian kova leikki niin sitten ei huuda kun hyeena kun vauvaan sattu, vaan homman voi hoitaa niin että esikoiselle selitetään että kun vauvaan sattui, ei niin kovaan saa ja vauvaa pitää muistaa varoa.. Ja sitten vauvaa hellitään -siis esikoinen mukaan silittelyyn!

Vierailija
2/5 |
02.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on aika tarkkaa tasapainottelua ensi alkuun. Veikkaan, että teillä joku vajaa 2v ikäeroa lapsilla? Se sisarusten välinen kinaaminenhan jatkuu jollain tasolla loppuiän, mutta pahimmat nujakat on ohi, kunhan vauva kykenee osallistumaan leikkeihin, eli siis osaa istua/kontata/kävellä.



Ja jos vauva on vielä aika pieni, niin jaa aikasi lasten kesken 60-70% esikoiselle ja 30-40% vauvalle. Kun vauva nukkuu, askartele esikoisen kanssa, pidä sylissä, lue satua tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
02.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

oli 1,5 v kun pikkusisko syntyi. Tyttö on ollut tosi helppohoitoinen aina, mutta tuo pojanviikari rassaa vanhempien hermoja vieläkin! No, ei nyt sentään aina, mutta selvästi vilkkaampi tapaus kuin siskonsa. Että enpä osaa sanoa kauanko sitä kestää, ehkä ikuisesti :)



Mutta kyllä lapset leikkivätkin paljon yhdessä, ja isoveljelle on tullut nykyään sellainen ihanan suojeleva asenne pikkusiskoa kohtaan.



Pitkiä hermoja ja voimia pikkuviikarin kanssa!

Vierailija
4/5 |
02.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisit miettinyt asiaa aikaisemmin, turhaa sitä nyt on valittaa.

Vierailija
5/5 |
02.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa tukea sisarusten välistä suhdetta alusta asti. Esim; katsohan miten vauva hymyilee sinulle, varmasti tykkää sinusta kovin!