Miten lohduttaa/muistaa keskenmenon kokenutta?
Tai ei oikeastaan ollut keskenmeno, vaan lapsella oli joku luuston kehityshäiriö, ja päätyivät raskaudenkeskeytykseen. Ystävälle (serkulleni ja tyttöni kummitädille) päätös oli todella raskas ja suru on kova. Aikaisemmin jo ollut yksi keskenmeno. Tästä keskeytyksestä on aikaa vasta 3päivää eikä hän puhelimessa jaksanut kuin itkeä. Tuntuu niin hirveän pahalta, ja haluaisin jotenkin muistaa, mutta miten?? Kortti? Mikä ei ole liian " hyökkäävää" ? Ja milloin olisi sopiva aika? Nyt ainakin vielä tuntuu olevan liian aikaista...
Kommentit (9)
itse juuri traumaattisen keskenmenon kokeneena voin kertoa omasta puolestani miten toimia. Kerro ystävällesi, että olet läsnä, ja kuuntelet, ja voit tulla käymään, ilman että tarvitsee edes puhua mitään. Älä sano lohdutuksia, jotka tarkoittavat hyvää, mutta minua itseäni ainakin vaan ahdistivat, siis esim. " oli parempi näin" , " parempi nyt kuin vasta myöhemmin" , " olet vielä nuori" jne. Ei tarvitse sanoa mitään, voi lohduttaa läsnäololla tai kortilla, jossa on jokin kaunis runo (esim. tuo tälläkin palstalla oleva runo on hyvin kaunis ja koskettava). Myös kukat ilahduttavat. Kerro ystävällesi, että olet aina hänen ystävänsä, tapahtui mitä tahansa, ja että voit puhua, jos hän haluaa, mutta voitte olla myös puhumatta. Jos mahdollista, vie hänet muiden asioiden pariin, kävelylle, museoon, retkelle, missä voi ikävän asian edes hetkeksi unohtaa.
Vain aika parantaa haavat, mutta hyvät ystävät nopeuttavat prosessia. Kaikkea hyvää ystävällesi!
oman keskenmenokokemuksen omaavana. Ainoa, mikä tulee mieleen on se, että ystäväsi voi vielä lisäksi kantaa turhia, toivottavasti ei, syyllisyydentunteita keskeytyksen ansiosta. Mutta uskon, että kaikkeen auttaa siltikin ystävien ymmärrys, läheisyys, ehkä pienen muistoksi pienen kynttilän sytyttäminen ja hiljaisuuden pitäminen hetkeksi (muistan parhaiten sen ihanan keksinnön oman ystäväni tekemänä), erityisesti ystävän saavutettavuus ja läheisyys. Ihmisethän surevat kauhean monella tavalla ja jotkut eivät halua ystäviä lähelleen mutta mieluiten kuitenkin sitä läsnä olemista tarjoaisi kuin olisi tarjoamatta silti. Ja varmaan tiedät jo, miten hän suhtautuu ennaltakin. Voimia!
Oma ystäväni koki toissapäivänä toisen keskenmenon puolen vuoden sisään. Itselläni on reilun vuoden takainen tuulimunamuisto (rv 11+2)ja nyt olen vihdoin onnellisesti raskaana rv. 39+6. Olin niin onnellinen tästä ystävän uudesta raskausuutisesta ja nyt yhtä surullinen keskenmenosta.
Käytiin yhdessä syömässä ekana päivänä ja eilen kävin kyläilemässä, mutta jotenkin tuntuu, että mikään ei riitä. Haluaisin ystävälleni sydämestäni tämän ison möhkömahan tuoman onnen ja odotuksen tunteen ja tunnen itseni niin voimattomaksi, kun en voi auttaa. Miten ihmeessä toiseen voi valaa uskoa huomiseen ja voimia jaksaa yrittää vielä uudelleen kahden epäonnistumisen jälkeen? Joka tapauksessa haluan ystäväni tietävän, että olen saatavilla, mutta en halua tuppautua.
Oman tuulimunakokemukseni jälkeen muistan lämmöllä anopin antamaa enkeliä ja ystävien osaaottavia viestejä. Taidanpä lähteä lähikauppaan shoppailemaan, josko sieltä löytyisi jotain kivaa viemistä...
Sellainen anne geddes(?) vauva-aiheinen kortti, johon laittaisi runon jotenkin vähän lyhennettynä versiona?? Vai olisiko jolloin vielä joku parempi runo??
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.
Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.
Siell' on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss' kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.
Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma
kortti on hyvä idea. En kuitenkaan laittaisi vauva-aiheista korttia, vaan jokin ihan muu, esim. joku kaunis kuva, maisema ym. Ei millään pahalla, mutta tuo runo sain ainakin minun selkäpiiini karmimaan, en tällä hetkellä haluaisi kuulla tuonelasta ja haudoista. Siis en tarkoita tällä pahaa, mutta omasta mielestäni tuo runo oli aika masentava. Tässä mielentilassa pienetkin asiat saavat kyyneleet silmiin, ja mielikuva omasta pienestä tuonelan hautakehdossa on kyllä liikaa. (anteeksi!)
Sen sijaan tällä palstalla on eräs toinen runo, josta sain hirveästi lohtua, en muista millä otsikolla, mutta ei täällä montaa runo-aiheista otsikkoa ole.
Tietenkin me olemme erilaisia, ja toisia saattaa tuo sinun runosi lohduttaa.
Jos kurkkaat Plussanneet Lapsettomat -ketjuun, ja siellä aloittamani ketju Pahin pelko toteutui (jossa kerron km:stäni), sinne tuli pari aivan liikuttavaa runoa, lohdullisia ja kauniita.
Olet hieno ystävä, kun näin kovasti näet vaivaa ja todella haluat aidosti auttaa ja lohduttaa ystävääsi. Hänelle se merkitsee varmasti paljon.
Olit luonamme hetken, ihan pienen vaan.
Et pitemmälle enää, jaksanutkaan.
Ei koskaan tavattu, tunnettiin vain,
liian pienen hetken sinut pitää sain.
Ei tullut äitiä, ei tullut isää,
vain itkua, kipua, surua lisää.
Pilven reunalla teitä jo liikaa on,
äidin ja isän kaipaus on loputon.
Ei muuta voi kuin rukoilla vaan
että seuraavan jo pitää saan.
-Iza-
(*humauksen aloittamasta ketjusta lainattu*)
Apua, en pysty varmaan ikinä lukea tätä itkemättä.
Tuo runo on minustakin aivan ihana ja koskettava, mutta onko kuitenkin " väärä" ihmiselle joka itse on päättänyt raskaudenkeskeytyksestä?? Kun kyseessähän ei ollut keskenmeno... Tuota korttiakin mietin kovasti, onko vauva-aiheinen väärä valinta... =/ Joku enkelikortti parempi?
on kamalan vaikea sanoa, mikä tilanteessa voisi lohduttaa. Se, mikä minua lohdutti, oli ystävien antama huomio ja ilmaisut, että he välittävät, he kuuntelevat ja ovat kiinnostuneita.. Sain myös kukkia ja se tuntui hyvältä.
Ystäväsi tilanne on kuitenkin vielä erilainen ja en osaa edes kuvitella miltä hänestä tuntuu. Hän on joutunut noin karmean päätöksen eteen... Ole lähellä ja kuuntele. Kysy miten hän voi. Toivottavasti ystäväsi ei kanna syyllisyyttä, kun tuntuu, että sitä kannan jopa minäkin vaikka en ole itse voinut keskenmenoihini mitenkään vaikuttaa.
Älä laita vauva-aiheista korttia, itse sain sellaisen ja se tuntui pahalta. Mikä tahansa muu kortti olisi ollut hyvä (juuri vaikka enkeli-aiheinen, ystävyys-aiheinen tms...), mutta vauva-aiheinen kuva sattui.
Asia kun vain on niin, että me ihmiset olemme tosi erilaisia ja sinä ehkä kuitenkin tunnet parhaiten ystäväsi. Se mistä minä loukkaannun, saattaa olla toisen mielestä kaunista.
mutta minua ainakin lohdutti keskenmenon jälkeen ystävät, jotka vain olivat läsnä, halasivat ja kysyivät, miten jaksan. Ja kuuntelivat, jos halusin puhua, mutta eivät painostaneet puhumaan. Jos välimatkaa on paljon, voisit soittaa, lähettää viestin tai kortin, jossa kerrot, että sinulle voi puhua , jos siltä tuntuu (jos siis olet valmis olemaan olkapäänä). Voit myös kysyä suoraan, voisitko auttaa jotenkin.