tunteeko kukaan anorektikkoa?

Koita ap toisenlaista lähestymistapaa..

Ei anorektikko halua kuulla tekevänsä väärin tai kuunnella saarnaustasi..



Ole vain hänelle sisko, rakastava sellainen ja osoita että (HUOM!) hyväksyt hänet juuri sellaisena kuin hän on.

Anorektikon pahin ongelma kun on juuri se itsensä hyväksyminen..



Tsemppiä! Monet onneksi parantuu tuosta kirotusta taudista!

joo,nyt kun anoreksia on kestänyt jo pari vuotta, en ole enää saarnannut vaan koittanut unohtaa sen tosiasian.

olen koittanut puhua järkevästi ja kysellä tuntemuksian, mutta on aika sulkeutunut, eikä avaudu kunnolla...

emme olekkaan hirmu läheisiä, ei olla koskaan asuttu saman katon alla.

harmittaa vaan kun taas kun luultiin että alkaa jo pikkuhiljaa parantua (paino nousi hieman),

niin taas se laski ja uhkana taas sairaala.. :(

Ehkä siskosi ei puhu kanssasi " itsestään" , koska kokee sinut liiankin läheiseksi.. Olet ihana sisko kun huolehdit, vietä vain mahdollisimman paljon aikaa siskosi kanssa..



Itselläni ainakin oli vaikea puhua omista asioista perheelle ja siksi keskityimme enemmän muihin puheaiheisiin.

Tiiviissä terapiassa sitten juttelin enemmän ja kaikesta..

3

onneksi siskoni käy terapiassa ja vanhemmat saavat vielä kaiki tiedot.

sitä pelkäsivät kun täytti 18v, että kieltää lekureita puhumasta vanhemmilleen...

toisaalta aattelen että haluaa parantua kun ei kieltänyt tietojen antamista!



nyt sai kyllä masennuslääkkeet,

mutta oli juuri ylioppilaskirjoitukset ja kuulemma sujui hyvin.(ollut aina hyvä koulussa)

ja jatkosuunnitelmatkin hällä hyvin tiedossa,

eli kaippa se tästä vielä joskus!!!

Hienoa että hänellä on suunnitelmia ja tykkää opiskella..

Niihin kun keskittyy niin varmasti helpottaa oloa..

Masennuslääkkeetkin ovat hyvät, jos niistä vain saa avun.



Toivotan teille oikein aurinkoista kevättä ja hyvää jatkoa.

Kyllä selviätte sairaudesta ja sen haasteista - kun menette yhdessä!

=)

3