Mies sanoo ettei vaan ole löytänyt parisuhdetta, kaveri väittää naistenmieheksi. Kumpa uskoa?

Vierailija kirjoitti:

eihän tuossa ole mitään ristiriitaa. Mies koittaa löytää itselleen hyvän naisen , mutta sitten naisia tapaillessa huomaa heissä jonkin asian mikä tekisi pitkästä suhteesta helvetin. Järkevä mies ettei  tee lasta jollekin satunnaiselle ja sitten kärsi hiljaa.

Ei tuo löydäkään hyvää naista. Toki, jos vaan tapailee naisia ilman seksiä ja ei siis alakaan suhteeseen.  Mikäli ottaa naisista vain hyötyä saamalla p****a ja siirtyy seuraavaan, on aika heppoiset lähtökohdat kunnolliseen suhteeseen. Siinä kun vaaditaan sitoutumista ja tyytymistä yhteen naiseen. Jos vielä on tyyppiä sydäntensärkijä eli puhuu sitoutumisesta ja toimii toisin, kostaa karma ajastaan.

Itse varoisin tuollaista, jolla paljon lyhyitä suhteita. Tai ainakin seksi saisi odottaa, siitähän näkee, onko mies kanssani tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies on oikeasti homoseksuelli, joka kaipaa kovaa parrua peräpoxiinsa ja tuhdin karvaisen miesvartalon päälleen pökkimään, huohottamaan ja nipistelemään nännejään. Naiset ovat hänelle aina pettymys, koska hän viehättyy mulkui sta, ei vain myönnä asiaa itselleen.

Sanoisn, että aika väkevä ennakkoluulo sinulla. En huomannut että olisi kerrottu, esimerkiksi sitä minkä ikäinen mies on. Tai millaisessa elämänvaiheessa hän on. Esimerkiksi itse en ollut pidemmässä parisuhteessa vielä 29 vuotiaana.

Toki minulla oli ollut jokunen lyhyempi suhde sekä kavereina että  ystävinä molempia sukupuolia vaan "se" pidempiaikainen parisuhde ei vain ollut saanut tuulta siipiensä alle. Näin jälkiviisauden valossa toisaalta ymmärrän tai voin ainakin selitellä että miksi ei. Yksinkertaisin selitys on, että koska oli niin paljon muuta kiintoisaa ja jännää tekemistä, että helposti siinä jäi "vakiintuminen" suorittamatta. Minulle tuohon ikään mahtui mm. opiskelua, töiden tekoa seikkailuja matkoja ja retkiä pitkin poikin, hyvinkin aktiivista harrastuksiin tarttumista, juhlimista....

Mutta toki syy saattaa olla niinkin yksinkertainen ja samalla hyvin monimutkainen kuin se, että en vain ole  kohdannut sitä  yhtä oikeaa, josta olisi tuntunut vielä ensihuuman jälkeenkin, että tässä se nyt on. - Tämän ihmisen kanssa minä haluan elää loppuelämäni.

Ja vaikka itsestä näin olisi tuntunutkin, niin nainen on sitten antanut minulle rukkaset ja edellä kerrotun perusteeella ymmärrän kyllä miksi, vaikken sillä hetkellä tainnut ymmärtää.   

Mä olen ap:n kuvaileman kaltainen mies. 42v ikää, eikä takana ole kuin yksi 4 vuotta kestänyt "pidempi" parisuhde. Sen jälkeen on ollut useita tapailusuhteita, jotka ovat kariutuneet. Sen seurauksena on tullut naistenmiehen maine.

Syy siihen, etten ole pystynyt sitoutumaan, on siinä että tuo nuorena koettu pitkä suhde oli yhtä helvettiä, kumppanin melko varman narsistisuuden takia. Se suhde oli kuin vankila, eikä ole ollut halua joutua sinne takaisin. Asiaa olen selvitellyt ja purkanut ammattiauttajien kanssa ja ongelma alkaakin olla selvä. Nyt viime vuosien suhteeni ovat olleet vain enemmän tai vähemmän haasteellisia. Olen herkistynyt tietyille asioille ja niitä piirteitä en oikein kumppanissa siedä. Toivottavasti löydän sellaisen kumppanin, jonka kanssa minun on helppo olla. Väkisin, ahdistavassa suhteessa, en suostu olemaan enää kenenkään kanssa.

Mikäs tossa. Jos olet kiinnostunut, niin tapaile vähän aikaa. Tulet varmaan nopeasti huomaamaan, miksi mies ei kykene sitoutumaan, jos kyse on miehen ominaisuuksista.

Minusta saattaisi joku noin sanoa. Olen ollut 8 vuotta sinkku. En tosin ole sinä aikana tapaillut juuri ketään, en treffaile aktiivisesti. Tätä ei moni minusta tiedä, ihmiset olettavat automaattisesti että kaikilla sinkuilla on joku menevä sosiaalielämä. Lisäksi olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa. Sitäkään ei kaikki minusta tiedä, pidän tuollaiset asiat aika hyvin omana tietonani.

Joten joku voisi minustakin sanoa että tuo ei pysty sitoutumaan, miehet vaihtuu koko ajan, ei se pysty mihinkään oikeisiin parisuhteisiin. Kun eivät tiedä, olettavat. Mistä ystäväsi tietää? Onko hän pitänyt kirjaa miehen tapailuista? Onko hän nähnyt miehen naisen seurassa, ja olettanut, että kyseessä on romanttinen suhde?

Aika paha homma, jos mietit tapailun alussa miehen naishistoriaa ja ystäviesi sanomisia. Minä en ainakaan edes haluaisi mitään kavereiden mielipiteitä tapailuistani, haluan elää itse ilman että joku on koko ajan opettamassa.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tossa. Jos olet kiinnostunut, niin tapaile vähän aikaa. Tulet varmaan nopeasti huomaamaan, miksi mies ei kykene sitoutumaan, jos kyse on miehen ominaisuuksista.

No ne kaksi asiaa. Yksi oma epävarmuus ja halu antaa tiedostaen tai teidostamatta vastuu omista kenties tärkeimmistä päätöksisitään muille. - Ikäänkuin me muut osaisimme "heti" sanoa, että mikä suhde tulee kestämään ja mikä ei. - Tällainen tilanne on toki mahdollinen mutta uskoakseni hyvin, hyvin harvinainen.

Eikö sitä sanotakin, että kahden kauppa kolmannen korvapuusti. Me muut saatamme  kyllä osoittaa ihmettelymme, että minen n.n. pari on ikinä voinut synytyä kun mies on sitä ja tätä.  Tai ikäänkuin me tai vaikka suvut tai perheet edelleen päättäisimme kenellä on oikeus muodostaa parisuhde ja kellä ei; eri juttu on sitten se, että osa haluaa tai toivoo -sinänsä inhimillisesti- , että oma kumppani tulisi juttuun myös muiden omien läheisten kanssa, ilman isompaa kitkaa tai vaivaa. 

Toisekseen - Joskus minusta tuntuu, että osa naisista (mikesei miehistäkin) edelleen hakee "kokenutta kumppania" oletuksella, että jos toisella kokemusta parisuhteessa elämisestä, niin hän on oppinut jo sen mitä se tarkoittaa. - Siis ikäänkuin olisi vain yksi ja oikea tapa elää parisuhdetta.

Ajatus kulkee kai jotenkin siihen tapaan, että kun mies (ta nainen) on kerran ollut parisuhteessa, niin hän tietää mitä siinä tehdä. Jokainen kun kantaa meistä tiedostamattaan (minäkin) ennakko-oletuksia ja kuvitelmia ja unelmia siitä mitä yhteiselo on. Samalla kun erehtyy helposti luulemaan, että se itselle kaikkein mieluisin tai tavanomaisin tapa on se yksi ja oikea. Ja jos on ollut parisuhteessa niin on oppinut jo sen uudemman tavan olla ja elää parisuhdetta, eikä mallina ole ollut vain ja ainoastaan se, minkä on mahd. kotoa vanhemiltaan omaksunut.  

Sinänsä edelleen inhimillistä. Mutta ongelma tai haaste saattaa tulla, jollei lainkaan ole valmis kompromisseihin tai kokee, että toinen on jotenkin kovin puutteellinen jollei toimi enempi tai vähempi oman mallin mukaan.  

Parisuhteessa eläminen kuitenkin usein edellyyttä toisinaan kykyä kompromisseihin ja asettumista toisen asemaan ja jos nyt ei aina ymmärtämiseen niin ainakin siihen, että voi olla asian kanssa yhdessä, vaikkei toinen aina toimisikaan niin kuin itse kuvittelisi tai olisi kuvitellut ja pitäisi toivottavana.

Kaikkea ei tietenkään pidä toisessa sietää mutta ulkopuolisena hyvin vaikeaa sanoa, että mitä toinen saa tai ei saa tehdä. Tai mitä toisen pitäisi tehdä ja millä ei ole niin väljä.  

Ystävä haluaa sen miehen itselleen

Jatka tapailua, mutta älä mene säbkyyn äläkä rakastu vaan pidä takaportit auki itsekin tapailemalla muita miehiä. Ajan kuluessa huomaat, mikä se on miehiään.

Eräs juuri tuollainen mies oli alussa ihana ja huomioiva, mutta kun seurustelusta sovittiin, muuttui pikapikaa välinpitämättömäksi tunteistani. Ilmeisesti sen hurmausvaihteen sai siinä vaiheessa laittaa pois päältä, kun nainen eli minut oli saatu sitoutettu olemaan saatavilla seksiä varten yksinoikeudella ja ilman kondomia silloin kun kiinnostaa. Kaverien kanssa meneminen meni aina edelle, yhteiseltä illalliselta poistuttiin syönnin ja seksin jälkeen kiireellä takkia päälle kiskoen, kun Pera kutsui kylään. Kun sanoin, että tilanteesta tuli vähän paha mieli, niin miehen mielestä yritin mustasukkaisesti rajoittaa hänen vapauttaan ja muuttaa häntä.

Jotkut eivät vain sovi parisuhteeseen tai ole vielä kypsiä siihen, mutta näkevät vian olevan naisessa, kun mies ei saisikaan jatkaa sinkkuaikojen vapaata elämäänsä ja pitäisi "jatkuvasti nyhjätä yhdessä".

Miehet yleensä joutuu etenemään näissä asioissa epärehellisesti, tuskin mies itsestään kertoisi totuuttaa kuten tuo tuttavan on sinulle kertonut. Mitä menettevään sinulla on, jos katsot mikä tuo mies on miehiään? Kai sitä voi huolettomasti tapaillakin eikä heti olla pilvilinnoja rakentamassa?

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä joutuu etenemään näissä asioissa epärehellisesti, tuskin mies itsestään kertoisi totuuttaa kuten tuo tuttavan on sinulle kertonut. Mitä menettevään sinulla on, jos katsot mikä tuo mies on miehiään? Kai sitä voi huolettomasti tapaillakin eikä heti olla pilvilinnoja rakentamassa?

- Joskus tuntuu kuin osa -en väitä että edellinen- melkeinpä kehoittaisi aloittamaan suhteen valehtelemalla, vaikka toisaalta en itse kykene erottamaan vaikka sitten katukuvasta, että kuka tai ketkä ovat parisuhteissa kokeneita ja ketkä kokemattomampia. Tarkoitan sitä, että tällä palstalla on turhauttavan usein törmänny kaksinaisiin odotuksiin siitä, mitä miehet odottavat elleivät perätii vaadi kumppaniltaan tai toisin päin. Kärjistäen on syntynyt mielikuva, että moni antaa arvoa sille, että mies on ns. kokenut kun taas vastaavasti jos nainen on kokenut, niin kokemus vähentää naisen "markkina -arvoa" ja tekee hänestä vähemmän haluttavan.

Minusta tällainen jaottelu on kummallista. Ja siksi kysyn niinkuin edellinenkin, että mitä menetettävää on, jos katsoo, mikä mies on miehiään? - Ainakin minä miehenä kokisin hieman raskaaksi, jos nainen olisi ensi-treffeillä varaamassa hääpaikkaa ja ilmoittaisi halunsa vakiintua kanssani yhdessä parina. Vaikka toki silläkin on tai saattaa olla oma arvonsa, että haluaa kuulla tai nähdä miten mahdollinen kumppani toimii tai näyttäytyy muiden silmissä. Mutta toisaalta sopinee ksyä, että kenelle sitä on kumppania ensi-sijaisesti hakemassa itselle vai muille? -

Ja onko suhteen haku enemmän seurausta siitä, että kun "kaikki muutkin"?   Ikäänkuin hyvää ja tyydytystä antavaa elämää ei voisi olla sinkkunakin. - Minä ainakin viihdyn oikein hyvin sinkkunakin, vaikka toisaalta satunnnaisesti haaveksin siitä omasta kumppanista, jonka kanssa vielä olla, ainaki ntoisinaan vielä enemmän kuin kumpikaan yksin.