Miten 12-vuotias kokee avioeron?
Takana 18- vuotinen avioliitto, ja nyt 3 vuotta mennyt ilman rakkautta, ainakaan minun puoleltani. Nyt en enää jaksa tilannetta jossa.huolehdin käytännössä kaikesta kotiin ja lapseen liittyvästä. Tämä on toiminut joten kuten, koska pidän kotitöiden tekemisestä ja hoidan lapsen koulujutut ja harrastukset mielellään. Ongelmaksi on muodostunut vointini, sairastuin pahaan kipusairauteen, ja tarvitsen apua arjen pyörittämiseen. Mies käy töissä ja opiskelee, lopun aikaa katsoo telkkaria. Tajusin, että olen väkisin yrittänyt pitää perhettä kasassa, että lapsellani olisi ehjä perhe. Ei näin voi loputtomiin jatkaa, isä on lapselle tärkeä, mutta eipä sitä yhteistä aikaa muutenkaan ole. kärsiikö lapsi, jos eroamme? Uskon että mies tapaisi lasta kyllä eron jälkeen.
Kommentit (7)
Mistä saat apua arjen pyörittämiseen eron jälkeen?
"Ongelmaksi on muodostunut vointini, sairastuin pahaan kipusairauteen, ja tarvitsen apua arjen pyörittämiseen."
Murrosikä alkamassa, yläasteelle siirtyminen. Paljon muutoksia.
Toisia ei hetkauta, toisia kyllä.
Itse olin 11-vuotias, kun vanhemmat erosivat. Olin ensin iloinen, ettei tarvinnut enää kuunnella vanhempien riitelyä. Koen silti murrosikäni olleen astetta hankalampi eron takia, sillä minut unohdettiin siinä tiimellyksessä kokonaan.
Itse oli 9-vuotias, kun vanhemmat erosi.
Muistan itkeneeni, koska se oli hirveää :D äiti tosin kertonut näin jälkikäteen, että meillä kaikilla alkoi mennä paremmin, arvosanat nousi ja kaikki oli iloisempia. Parempi siis ero kuin huono suhde, koska lapsetkin aistii sen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat apua arjen pyörittämiseen eron jälkeen?
"Ongelmaksi on muodostunut vointini, sairastuin pahaan kipusairauteen, ja tarvitsen apua arjen pyörittämiseen."
Yksinhuoltajana saisin apua kotipalvelusta. Aviossa en, koska tarpeen arvioinnissa miehen oletetaan osallistuvan arkeen ja lapsen juttuihin. ap
Vierailija kirjoitti:
Toisia ei hetkauta, toisia kyllä.
Itse olin 11-vuotias, kun vanhemmat erosivat. Olin ensin iloinen, ettei tarvinnut enää kuunnella vanhempien riitelyä. Koen silti murrosikäni olleen astetta hankalampi eron takia, sillä minut unohdettiin siinä tiimellyksessä kokonaan.
Et varmasti ole ainoa :( meillä ei ole erityisen paljon riitoja, en ole vihainen miehelle, pettynyt, surullinen ja pohjattoman väsynyt vain. Ei ole vihaa joka ajaisi lapsen kannalta ajattelemattomiin tekoihin. Mutta miehen reaktio vou olla ihan toinen. Lapsen etu ei ole tähänkään asti ollut miehen arvoadteikolla korkealla. Ehkä sinnittelen vielä muutaman vuoden,,12 v on kyllä pieni, jos murkkuiän sais käydä tässä "ehjässä" kodissa läpi ensin. Ap
Pitäisikö sinun kysyä lapselta itseltään? 12-vuotiaat eivät ole yhtänäinen ryhmä, jokaisella on oma henkilökohtainne kokemusmaailmansa.
Tietenkin lapsi kärsii vanhempiensa erosta, onhan se iso elämänmuutos lapsellekin. Oleellista on se, minkälaiset keinot lapselle itsellään on selvitä vaikeista elämäntilanteista ja miten te vanhemmat hoidatte eron ja siihen liittyvät käytännön järjestelyt, sovussa vai riidellen.