Miksi syntyvyys laskee Suomessa?

ei ole töitä, tuloja taikka turvallisuutta. Yhteiskuntaan ei voi luottaa ja sama yhteiskunta ryöstää säästöt millä voisi muuten rakentaa turvallisuutta itselleen. Samoin yhteiskunnan heterogeenistyminen vie pohjan luottamuksesta myös lähimpiin, eikä suhdetta voi olla ilman vahvaa luottamusta.

Noin lyhyesti siis taloudellinen tuho, 20v lamaa ja sosiaalinen atomisaatio vailla voimassa olevaa yhteiskuntasopimusta johon voisi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

ei ole töitä, tuloja taikka turvallisuutta. Yhteiskuntaan ei voi luottaa ja sama yhteiskunta ryöstää säästöt millä voisi muuten rakentaa turvallisuutta itselleen. Samoin yhteiskunnan heterogeenistyminen vie pohjan luottamuksesta myös lähimpiin, eikä suhdetta voi olla ilman vahvaa luottamusta.

Noin lyhyesti siis taloudellinen tuho, 20v lamaa ja sosiaalinen atomisaatio vailla voimassa olevaa yhteiskuntasopimusta johon voisi luottaa.

Taloudella ei ole mitään tekemistä lastenteon kanssa. Suomessa tehtiin suuren nälänhädän aikaan enemmän lapsia kuin nyt vaikka väkiluku oli selvästi pienempi eikä ihmisillä ollut ruokaa.

Tällaiseen ketjuun tulee aina paljon vastauksia siitä, miksi yksittäinen ihminen ei halua lapsia. Näitä syitä on varmasti monia. Ja niistä koostuu se kokonaisuus.

Jos ihminen on elänyt ensimmäiset 15 vuotta, jotka itse muistaa, massatuotantoeläimenä päiväkoti- ja koulumaailman läpi, voi hänellä olla aika syvällä alitajunnassa se, ettei halua lisääntyä. Se, mitä hän sanoo perusteluksi lisääntymishaluttomuudelleen, on sitten kokonaan toinen juttu.

En minä halua. Äidin rooli on rankka. Äidit haukkuvat ja arvostelevat toisiaan joka asiasta. Et saa enää koskaan olla rauhassa. Lisäksi olet loppuelämäsi ''äiti'', et enää mikään muu. Lisäksi järkyttävää vastuuta omasta lapsesta koko loppuelämä sekä huolta jatkuvasti, suurta rahan menoa, lapsi saattaisikin olla kamala luonteeltaan... raskaus on kamalaa, synnytys on kamalaa...

Jos olisin mies, voisin olla isä. Isän rooli sopisi minulle. Naisena en tee lapsia, äidin rooli ei sovi minulle.

En usko mihinkään lapsiperhe-elämän ylistyksiin. Minulle tärkeintä on vapaus, hyvä tulotaso ja hyvä parisuhde. Tienaan 2600e/kk ja olen suorastaan rikas lapsettomana.

Totuus on se, ettei naisille kelpaa enää miehet. Ihan oikeasti :D

Suomalaiset kuluttaa neljän maapallon verran luonnonvaroja vuodessa, jenkkiläiset viiden, saksalaiset kolmen jne, joten nykypakolaismäärä ei ole mitään verrattuna tulevaisuuden ilmastopakolaisiin.

Nuoret muuttavat sinne missä on töitä, eli pääkaupunkiseudulle. Jos siellä sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen jonka kanssa voisi perheen perustaa mieluummin kuin treffailla koko ajan uusia tyyppejä ja joka on samaa mieltä, niin ei ole kuitenkaan varaa asua muualla kuin hikisessä yksiössä, johon ei lapsia mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole töitä, tuloja taikka turvallisuutta. Yhteiskuntaan ei voi luottaa ja sama yhteiskunta ryöstää säästöt millä voisi muuten rakentaa turvallisuutta itselleen. Samoin yhteiskunnan heterogeenistyminen vie pohjan luottamuksesta myös lähimpiin, eikä suhdetta voi olla ilman vahvaa luottamusta.

Noin lyhyesti siis taloudellinen tuho, 20v lamaa ja sosiaalinen atomisaatio vailla voimassa olevaa yhteiskuntasopimusta johon voisi luottaa.

Taloudella ei ole mitään tekemistä lastenteon kanssa. Suomessa tehtiin suuren nälänhädän aikaan enemmän lapsia kuin nyt vaikka väkiluku oli selvästi pienempi eikä ihmisillä ollut ruokaa.

Silloin ei ollut ehkäisyvälineitä. Jokaisen pitäisi tajuta noin yksinkertainen asia.

Silloin, kun sain itse lapseni, minulla oli vakityöpaikka ja sinne myös palasin myöhemmin. Sitten jouduin pätkätyö- ja työttömyyskierteeseen. Se oli stressaavaa aikaa, aina sai jännätä, saako töitä ja jos saa, niin millaisen pätkän ja miten rahat riittävät. Olisin halunnut kolmannen lapsen, mutta ei puhettakaan, että tuohon olisin uskaltanut tehdä sen.

Siihen aikaan oli vielä ihan hyväksyttyä raskautua vakipaikan saatua, nythän naisia syyllistetään siitä, miten he käyttävät hyväksi työnantajia. Lapsia ei saisi hankkia ennen opiskeluja, opiskeluaikana, heti valmistumisen jälkeen, pätkätyöläisenä, vakityösuhteessa, liian nuorena tai liian vanhana. Teki lapsen missä elämäntilanteessa tahansa tai minkä ikäisen tahansa, niin aina se on jotenkin väärin.

Lisäksi ennen ei erottu, joten nainen saattoi olla varma, että aviomies piti huolen perheestään. Nyt tuollaista sosiaalista kontrollia ei ole, joten mies voi missä vaiheessa vaan todeta, että perhe-elämä ei ole mun juttu ja hävitä maisemista. Nykyisin naisen pitää olla varma, että hän jaksaa ja pystyy huolehtimaan lapsesta yksin. Kaikki kiitos hyville miehille ja isille, teitäkin onneksi on.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiseen ketjuun tulee aina paljon vastauksia siitä, miksi yksittäinen ihminen ei halua lapsia. Näitä syitä on varmasti monia. Ja niistä koostuu se kokonaisuus.

Jos ihminen on elänyt ensimmäiset 15 vuotta, jotka itse muistaa, massatuotantoeläimenä päiväkoti- ja koulumaailman läpi, voi hänellä olla aika syvällä alitajunnassa se, ettei halua lisääntyä. Se, mitä hän sanoo perusteluksi lisääntymishaluttomuudelleen, on sitten kokonaan toinen juttu.

Onneksi ei ole koulupakkoa ja voi kotonakin opettaa. Sitten pitäneekin vaihtaa maata tarpeeksi usein ettei mikään valtio katso olevansa oikeutettu valvomaan vaan on aina turisti.

Kokoajan tää sama aihe. Ihmiset EIVÄT HALUA tehdä lapsia!

Vierailija kirjoitti:

En minä halua. Äidin rooli on rankka. Äidit haukkuvat ja arvostelevat toisiaan joka asiasta. Et saa enää koskaan olla rauhassa. Lisäksi olet loppuelämäsi ''äiti'', et enää mikään muu. Lisäksi järkyttävää vastuuta omasta lapsesta koko loppuelämä sekä huolta jatkuvasti, suurta rahan menoa, lapsi saattaisikin olla kamala luonteeltaan... raskaus on kamalaa, synnytys on kamalaa...

Jos olisin mies, voisin olla isä. Isän rooli sopisi minulle. Naisena en tee lapsia, äidin rooli ei sovi minulle.

Minäkään en halua olla vain äiti. Haluaisin lapsia, mutta en halua että se mitä olen ollut 30 vuotta elämästäni katoaa ja minusta tulee ainoastaan jotain mitä en ennen ole ollut. Nykyään on hyväksytympää myös äitien ottaa omaa aikaa, panostaa uraan, harrastaa jne, mutta yhä on niitä jotka tuomitsevat, kritisoivat ja haukkuvat koska itse haluavat olla vain äitejä. Isillä on helpompaa siinä mielessä, koska heidän ei edes odoteta osallistuvan mihinkään muuhun kuin maksamiseen ja saavat pitää omat identiteettinsä.

Itsekkyyttä on hankkia lapsia eikä olla hankkimatta. Yksikään munasoluni ei sure sitä ettei saanut syntyä.

25-34 -vuotiaiden keskimääräinen tulotaso on nykyään alempi kuin 65-74 -vuotiaiden. Tieto löytyy Tilastokeskuksen sivuilta, jos ette minua usko. Mustan Pekan saanut ikäryhmä on juuri se, joka pystyisi tekemään lapsia.

Nämä:

- Ei haluta tehdä lapsia, koska on ok olla ilman ja lapsi vie rahaa ja aikaa

-Naisilla paineet olla töissä, myös kotona lasten hoitamista ei pidetä työnä tietyissä piireissä. Työn ja lasten yhdistäminen vaikeaa

- Lisääntyneet lapsensaantiongelmat, esim. aloitetaan liian vanhana

Mitä pitäisi tehdä?

-lisätä lapsiperheen rahallista tukea ja kytkeä lapsimäärä eläkkeisiin. Suomen huoltosuhde on järkyttävän huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole töitä, tuloja taikka turvallisuutta. Yhteiskuntaan ei voi luottaa ja sama yhteiskunta ryöstää säästöt millä voisi muuten rakentaa turvallisuutta itselleen. Samoin yhteiskunnan heterogeenistyminen vie pohjan luottamuksesta myös lähimpiin, eikä suhdetta voi olla ilman vahvaa luottamusta.

Noin lyhyesti siis taloudellinen tuho, 20v lamaa ja sosiaalinen atomisaatio vailla voimassa olevaa yhteiskuntasopimusta johon voisi luottaa.

Taloudella ei ole mitään tekemistä lastenteon kanssa. Suomessa tehtiin suuren nälänhädän aikaan enemmän lapsia kuin nyt vaikka väkiluku oli selvästi pienempi eikä ihmisillä ollut ruokaa.

Silloin ei ollut ehkäisyvälineitä. Jokaisen pitäisi tajuta noin yksinkertainen asia.

Silloin, kun sain itse lapseni, minulla oli vakityöpaikka ja sinne myös palasin myöhemmin. Sitten jouduin pätkätyö- ja työttömyyskierteeseen. Se oli stressaavaa aikaa, aina sai jännätä, saako töitä ja jos saa, niin millaisen pätkän ja miten rahat riittävät. Olisin halunnut kolmannen lapsen, mutta ei puhettakaan, että tuohon olisin uskaltanut tehdä sen.

Siihen aikaan oli vielä ihan hyväksyttyä raskautua vakipaikan saatua, nythän naisia syyllistetään siitä, miten he käyttävät hyväksi työnantajia. Lapsia ei saisi hankkia ennen opiskeluja, opiskeluaikana, heti valmistumisen jälkeen, pätkätyöläisenä, vakityösuhteessa, liian nuorena tai liian vanhana. Teki lapsen missä elämäntilanteessa tahansa tai minkä ikäisen tahansa, niin aina se on jotenkin väärin.

Lisäksi ennen ei erottu, joten nainen saattoi olla varma, että aviomies piti huolen perheestään. Nyt tuollaista sosiaalista kontrollia ei ole, joten mies voi missä vaiheessa vaan todeta, että perhe-elämä ei ole mun juttu ja hävitä maisemista. Nykyisin naisen pitää olla varma, että hän jaksaa ja pystyy huolehtimaan lapsesta yksin. Kaikki kiitos hyville miehille ja isille, teitäkin onneksi on.

Niin, paitsi että naisethan eron ottavat, eikä miehet. 

Sen ajan, eli 50-luvun naisia ei juuri enää ole, nykyään pitäisi sitten sitoutua Axl:eiden jämiin, ei semmoinen paljon kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

En usko mihinkään lapsiperhe-elämän ylistyksiin. Minulle tärkeintä on vapaus, hyvä tulotaso ja hyvä parisuhde. Tienaan 2600e/kk ja olen suorastaan rikas lapsettomana.

Et taida asua Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä:

- Ei haluta tehdä lapsia, koska on ok olla ilman ja lapsi vie rahaa ja aikaa

-Naisilla paineet olla töissä, myös kotona lasten hoitamista ei pidetä työnä tietyissä piireissä. Työn ja lasten yhdistäminen vaikeaa

- Lisääntyneet lapsensaantiongelmat, esim. aloitetaan liian vanhana

Mitä pitäisi tehdä?

-lisätä lapsiperheen rahallista tukea ja kytkeä lapsimäärä eläkkeisiin. Suomen huoltosuhde on järkyttävän huono.

Huoltosuhde voisi olla parempi jos ei harrastettaisi ikärasismia työhönotossa. Jos olet yli 50, ei mitään mahdollisuutta saada työtä. Olisi yhteiskunnalle ja huoltosuhteelle parempi, että iso joukko 50-65v olisivat veronmaksajina eikä elätteinä. T. Työhaluinen työtön 52v.

Vierailija kirjoitti:

Naisten huono kohtelu työelämässä, pelätään, että ei saa vakipaikkaa tai ylennystä tai yhtään mitään työtä jos perustaa perheen.

Vanhemmilta vaaditaan liikaa ja joka asiasta tehdään suoritus: imetys, terveellinen sormiruokailu, täydelliset vaatteet, tonnin vaunut, lapsentahtinen kasvatus jne.

Ennenvanhaan oli turvattuja työpaikkoja, pienet ryhmät hoitopaikoissa ja lapsenhoidosta ei tehty salatiedettä.

Tämä kuvastaa omaa näkemystäni myös. Myös äitini sanoi, että 30 vuotta sitten vanhemmuuden kriteerit olivat ihan erilaiset. Vaikka lapsista silloin välitettiin, lapset kuitenkin menivät siinä sivussa.

Paitsi monet eivät hanki ensimmäistäkään lasta, monet jättävät sen toisen, kolmannen, neljännen lapsen hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä:

- Ei haluta tehdä lapsia, koska on ok olla ilman ja lapsi vie rahaa ja aikaa

-Naisilla paineet olla töissä, myös kotona lasten hoitamista ei pidetä työnä tietyissä piireissä. Työn ja lasten yhdistäminen vaikeaa

- Lisääntyneet lapsensaantiongelmat, esim. aloitetaan liian vanhana

Mitä pitäisi tehdä?

-lisätä lapsiperheen rahallista tukea ja kytkeä lapsimäärä eläkkeisiin. Suomen huoltosuhde on järkyttävän huono.

Lapsiperheet ja yh:t saavat aivan liikaa tukia tälläkin hetkellä, mitä tukia saivat 40- ja 50-luvuilla? Töitä ja työstä saatava korvaus, niitä on liian vähän/pieniä. Yhteiskunnan kahtiajako omistajiin ja työläisiin, se olisi estettävä, mutta siihen ei pieni maa kuten Suomi pysty yksin.

Minulla ainakaan ei ole mitään halua tai tarvetta saada jälkeläisiä. En ole koskaan unelmoinut omasta perheestä enkä pitänyt itseäni äidillisenä (eläimiä kyllä hoidan mielelläni, ovat epäitsekkäitä).

Voisin harkita lasten hankkimista, JOS voisin tarjota lapselle hyvän elämän. Nykyisellä palkallani se ei ole mshdollista, enkä halua, että lapsen elämä olisi jatkuvaa tuilla kituuttamista . Nyt pystyn hädin tuskin elättämään itseni. Olen maisteri, mutta palkkani on surkea (1400-1800e/kk), työsuhteet määräaikaisia, osa-aikatyötä. Alallani ei juurikaan vakityösuhteita.

Jos talous olisi turvattu, kynnys ryhtyä äidiksi madaltuisi. Nyt palkka riittää vain juuri ja juuri omaan vuokraan, ruokaan ja välttämättömyyksiin. Ei olisi mitenkään varaa lasten tuomiin menoihin.

Siispä jätän lisääntymättä. Planeettakin kiittää. Se, että suomalaiset vähenee ei ole ongelma suuressa mittakaavassa. Ympäristölle olisi tärkeää, että koko ihmislajin väkiluku laskisi merkittävästi.