Lue keskustelun säännöt.
Onko veljeni syrjäytymässä? Surettaa tämä tilanne.
03.08.2017 |
Onko täällä kenelläkään syrjäytynyttä sisarusta? Veljeni on 35 eikä ole koskaan ollut töissä ja pelkään, että hän on syrjäytymässä. Hän on vähän sellainen hippi- ja elämäntapaintiaanihenkinen. Vanhempani maksavat hänelle kaiken, maksavat laskuja, antavat rahaa. Kauppaan lähtiessään äiti soittaa veljelleni, että tarvitseeko hänelle tuoda kaupasta jotain. Veli hakee joskus työpaikkoja, mutta ei hän varmaan edes tosissaan halua töitä. Hän haluaa kehittää itseään ja keskittyä harrastuksiinsa ja henkiseen kehitykseen.
Veli ei ole lukion jälkeen opiskellut mitään. Hän on käynyt jollain maksullisilla kursseilla tai kansanopistojen maksullisilla linjoilla. Äiti on laittanut useamman tonnin näihin veljen kursseihin. Veli on hakenut kouluihin. Hän saattaa hakea johonkin vaikeapääsyiselle alalle yliopistoon viitenä vuotena peräkkäin eikä pääse sisälle. Sitten hän keksii jonkun toisen alan ja sama hakurumba alkaa uudestaan. Äiti maksaa taas alaan liittyviä kursseja.
Veljeni on vähän tuollainen haaveilija/haahuilija. En halua kuulostaa siltä kuin lannistaisin ketään, mutta nämä koulutusalahaaveet ovat monesti vähän lennokkaita tai suoraan sanottuna mahdottomia ideoita. Siis että hän esim. keksii haluavansa muusikoksi, vaikka hän ei ole koskaan ennen harrastanut musiikkia. Äiti ostaa veljelle soittimen ja veli alkaa itsenäisesti opiskella soittoa ja ottaa tavoitteeksi päästä Sibelius-akatemiaan. Sitten hän ei halua mihinkään töihin tai muuhun kouluun ja haluaa vain keksittyä itsensä kehittämiseen tässä harrastuksessa. Tai sitten hän keksii haluta aivokirurgiksi, vaikka lukiossa lyhyt matikka, fysiikka, kemia ja muut sellaiset olivat viitosta, kuutosta ja seiskaa. Hän hakee lääkikseen muutaman vuoden ja keksii taas jonkun uuden alan. Tätä on jatkunut yli 15 vuotta.
Äitini mielestä veljen pitää saada tehdä sitä mistä hän tykkää. Kyllä minustakin on kivaa, että on unelmia jne. ja niitä pitää tavoitella, mutta onko siinä mitään järkeä, että on vuosikaudet ollut tuollaisena haaveilijana. Olen yrittänyt ehdottaa, että eikö hän nyt ensin voisi vaikka opiskella jonkun ammatin ja mennä töihin ja saada kokemusta ja varmuutta itselleen ja hakea sitten uudestaan johonkin muualle. Mielestäni veli on aika vaikeassa tilanteessa työmarkkinoilla, kun tuohon ikään mennessä ei ole koskaan ollut päivääkään töissä. Hän ei pääse yleensä edes haastatteluihin asti.
Vanhempani eivät näe tässä mitään ongelmaa tai eivät ainakaan myönnä sitä. Minä olen se kamala sisko, joka lyttää veljen haaveet ja ei haluaisi antaa veljen harrastaa tai kehittyä ihmisenä. Tiedän myös, että en voi tähän mitenkään puuttua. Surettaa vaan katsoa vierestä. Veli oli ihan normaali lukion loppumiseen asti ja meillä on aina ollut hyvät välit.
Anteeksi pitkä vuodatukseni, mutta halusin vain purkaa mieltäni jollekin. Masentaa ja itkettää tämä tilanne.
Kommentit (61)
Kiitos! Toivon todellakin, että veli saisi elämänsä järjestykseen. Ainoa positiivinen asia on, että veli ei ole onneksi sekaantunut aineisiin, uhkapeleihin tai muuhun vastaavaan.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosiaan aika pahalta tilanteelta, että veljesi ei kykene lainkaan sisäistämään realiteetteja tuon ikäisenä. En tiedä voiko sille enää mitään tuossa iässä, jos voi niin se on todella vaikea prosessi. Sinun ei ehkä kannata hänestä murehtia, vaikka ikävää tuo on. Veljesi on aikuinen ja itsestään vastuussa, vaikka hän on sen lähes täysin delegoinut vanhemmillesi.
tavallaan vanhempasi mahdollistava tuon maksamalla kaiken ja "tukemalla" ehkä omasta mielestään. Veljesi tarvitsisi jotain shokkihoitoa, kuten sen että hänet jätettäisiin yksin pärjäämään eikä anneta rahaa. jos ei ole mt-ongelmia niin vanhempiesi pitäisi jo pistää rahahanat kiinni.
Eräs sukulaiseni oli samanlainen ja hän on työtön nyt 50-vuotiaanakin.
Veljesi voisi ehkä yrittää jotain työharjoittelua tms.
Ei kuulosta kyllä ihan normaalilta, jospa veljellä on joku add tai oppimishäiriö (jos matikkakin ym vaikeita), ja sitten tavallaan kun ei halua kohdata oikeaa todellisuutta pakenee henkisyysjuttuihin. Helpompi ajatella että eipä sillä nyt niin väliä ole mitä täällä tämä minun sieluni puuhailee, kuin kohdata tunnetasolla jatkuvia epäonnistumisia. Vaikka henkinen kehitys on juuri niiden ja vaikka sen kohtaamista, että on oppimishäiriö tms mikä vaikeuttaa elämää.
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin sun veljellä on empaattinen ja välittävä sisko.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
Useimmat työlykyiset haluaa käydä töissä ja ilmeisesti tuo velikin haluaa jotain tehdä kun kouluihin ynnä muihin hakee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö hän voisi käydä jossain opinto-ohjauksessa, jossa mietittäisiin, mikä oikeasti voisi olla sopiva työ hänelle. Olen samaa mieltä, kuin joku muu, että vanhempien asenne hankaloittaa tilannetta entisestään. Pitäisi uskaltaa vaatia enemmän - vai miksi häntä noin paapotaan. Onko taustalla jokin 'luuranko kaapissa'?
Veljesi ainakin nakertaa perintöäsi, kun vanhempasi elättävät hänet. Hyvä, ettet kiinnitä asiaan huomiota.
Oikeasti tilanne on surullinen, kun aikuinen mies jää teinin tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin tuskasi. Kannan myös huolta läheisistäni, suurin huoli on yhdestä lapsestani, jolta jäi ammattikoulukin kesken. On ihan "kunnollinen" onneksi, ei päihteitä yms. Mutta ei mitään opiskelu-tai työsuunnitelmia, ei pysty, jotainhan mielenterveydessä on vialla. Saa kyllä ammattiapuakin, en vaan tajua, mikä on mennyt niin pieleen hänen kanssaan. Oli aina niin "reipas" ja rohkea, meni paljon ja kavereita riitti. Tapahtuiko jotain, mistä emme tiedä.. On rakas ja autetaan tarvittaessa, nuori on vielä, 21v, asuu itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
Useimmat työlykyiset haluaa käydä töissä ja ilmeisesti tuo velikin haluaa jotain tehdä kun kouluihin ynnä muihin hakee.
Tuskimpa tulee saamaan kuitenkaan ikinä työpaikkaa. Jos ei 35 vuotiaana ole töissä ollut päivääkään. Jo päälle neljäkymppisenä alkaa olla vanha työmarkkinoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sun veljellä on empaattinen ja välittävä sisko.
Meinasin juuri kirjoittaa samaa.
Itse olen vuosien saatossa nähnyt sivusta ihmisiä, jotka ovat hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin ap:n veli (esim lapsuuden traumojen vuoksi), ja näiden sisarusten näkökannat näistä ihmisistä ovat olleet lähinnä halveksuvia, syyllistäviä, vähätteleviä ja muutenkin ilkeitä.
Onneksi edes joillakin on myös ap:n kaltaisia empaattisia ja pehmeäsydämisiä sisaruksia.
Propsit siitä, jos hän ei nosta mitään tukia! Tuossa tosiaan on unohtunut se vanhempien perustehtävän "antaa juuret ja siivet" jälkimmäinen osuus.
Eikö veljeäsi hävetä yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen, että voisiko hänellä olla jotain mielenterveysongelmia? Siis ollut jo kauan/alunperin/sieltä lukioajoista asti/niiden jälkeisestä ajasta? Mitä silloin lukioaikoihin ja niiden jälkeen tapahtui? Mitä niitä nyt oli, mitkä saattaisi aiheuttaa tuollaista, oliko mm. skitsofrenia sellainen?
Mut kyllähän tuossa ikävä kyllä syyttävä sormi osoittaa vanhempiinkin... Niinkuin aiemmin kirjoitettiin, he ylläpitää tilannetta. Vähän kuin alkoholistinkin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Veljesi ainakin nakertaa perintöäsi, kun vanhempasi elättävät hänet. Hyvä, ettet kiinnitä asiaan huomiota.
Oikeasti tilanne on surullinen, kun aikuinen mies jää teinin tasolle.
Ja viimeistään siinä vaiheessa syrjäytyy/yrittää siirtyä loisimaan APn kukkarolle kun vanhemmat kuolevat :(
Ainoa toimiva ratkaisu olisi se, että vanhemmat sanoisivat, että rahaa/ruokaa ei tule jos ei itse tuo mitään pöytään (opiskelun / oman työnteon kautta).
AP kun paljon puhutaan siitä, miten jo yksi välivuosi voi heittää elämän syrjälleen jos pääsee "unohtamaan elämän järjestyksen" niin mitäpä veikkaat tuo jo yli 15-välivuoden tehneen :(
Pysy sinä ainakin sitten tiukkana hänen kanssaan! Tsemppiä!
Kyllä kai voi sanoa, että veljesi on jo syrjäytynyt. Asuuko hän kuitenkin omillaan? Miten se sujuu, huoltaako itse asuntonsa ja peseekö pyykkinsä? Hallitseeko rahankäyttönsä? Onko hänellä ystäviä? Miten hän päivänsä käyttää?
Tosi ikävä tilanne. Vanhempien pitäisi lopettaa ylimääräisen rahan syynääminen niin ehkä veli saisi edes vähän potkua persuksille. Oletko puhunut vanhempien kanssa kahden tästä? Voisitko näyttää tämän keskustelun heille? Nimittäin kirjoitettuna tuo ainakin kuulostaa järkyttävältä ja voi olla etteivät vanhemmat tajua tilanteen olevan noin paha.
Jos ihminen on itsepäinen ja motivaatio puuttuu, ei häntä voi pakottaa. Pelkään, että tyttärelleni käy noin. Hän on pian 20 eikä ole suostunut edes hakemaan työpaikkaa. Hän nyökkää ja sanoo ymmärtävänsä, että jokin työ pitäisi joskus saada, mutta ei tee asialle mitään. Yhden valmennuskurssin maksoin hänelle, siellä hän kävi keväällä ja haki opiskelemaan, mutta ei päässyt.
Hän on käynyt myös toimintaterapeutilla, mutta en tiedä, onko siitä muuta hyötyä kuin että niinä päivinä käy edes jossain. Yritimme saada häntä työkkärin työpajoihin, mutta hän oli niin vahvasti sitä mieltä, etteivät ne ole hänelle, ettei mennyt alkuhaastatteluun.
Hurjalta tuntuu, jos pitäisi rahahanat katkaista kokonaan ja pakottaa hänet pois kotoa. Niin ei mielestäni voi tehdä. Entä jos sekään ei auta, joutuu huonoon seuraan, ajautuu irtolaiseksi ja kiertelee rahattomana katuja.
Kai meistä aika moni elää jonkinlaisessa itsepetoksessa. Tuskin veljesi henkisyydestään huolimatta on tyytyväinen elämäänsä, kun tietää kuppaavansa rahat vanhemmiltanne.
Ei taida veli tuolla pelillä löytää naista ja päästä perhe-elämän makuun.
Voimia, toivottavasti kaikki järjestyy