Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko mielenvikainen, kun ihastun jatkuvasti naisiin?
03.08.2017 |
Nuorempana harkitsin itsaria useinkin asian vuoksi ja välillä harvemmin ihastun miehiinkin ja ruoskin itseäni siitäkin ja tunnen sosiaalisesti halvannuttavaa häpeää (alan vältellä niitä ihmisiä ja joskus vaikutan tylyltä).
Mitä voisin tehdä, että saisin tukahdutettua nuo ihastumiseni lopullisesti? Olen siis nainen ja sinänsä vapaa, mutta ihastun yleensä yksipuolisesti ja salaa ja sopimattomassa yhteydessä (esim. kaupanmyyjään, terveydenhoitajaan, kurssin vetäjään jne.). Ihastumiseni ilmenee lähinnä siten, että olen hieman vaivautunut ja hymyilevä ja se sekoittuu ujouteenkin.
Ehkä joku oikea seurustelusuhde voisi auttaa, mutta en ole oikein livenä tavannut ketään, jonka kanssa voisin alkaa suhteeseen (pari seurustelua sekä purkautunut avioliitto on sinänsä takana jo). Keskityn lähinnä töiden tekoon ja arjen velvollisuuksiin ja inhoan baareissa käyntiä sekä olen liian ujo nettideittejä ajatellen. Sekä olen ehkä liian vanha seurusteluun muutenkin (35+), varsinkin miesten kanssa, mutta sosiaalisista syistä en kehtaisi seurustella kyllä naisenkaan kanssa (en uskaltaisi paljastumisen pelossa siis).
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka hyväksyisit itsesi sellaisena kuin olet niin ei ahdistaisi niin paljoa.
Mutta en haluaisi loukata muita ihmisiä ihastumalla heihin. Esimerkiksi monille naisille lienee kuvottavaa sellainen, että joku nainen on ihastunut heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ratkaisuni on ollutkin osin sellainen, että yritän olla mahdollisimman viehättävä, hoikka, siisti ja "nätti" tms. sekä normaalin oloinen, jotta kuvotusefekti minimoituisi. Olen siis ihan ok-näköinen ja hoikka sekä pukeudun klassisesti/neutraalisti, mutta yritän viedä sitä vielä pidemmälle, niin se antaa itsevarmuutta hieman.
Lisäksi nykyisin käytän beetasalpaajia (!), jos on tiedossa sellainen, että joudun olemaan enemmänkin ihmisten kanssa jutuissa (esim. joku palaveri), niin se ahdistus vähenee hieman epäsuorasti (ehkä osin plasebovaikutustakin mukana). Miehet eivät mua tosiaan niin ahdista, mutta kauniit naiset, sillä olen niin idiootti, että ihastun heihin.
Help. Olen ihan epätoivoissani tämän ongelmani kanssa. Se haittaa sosiaalista elämää pahasti, kun en uskalla mennä oikein mihinkään ihastumisen pelossa.
Heippa!
Ilmaiset itseäsi tosi hyvin kirjallisesti, joten nettideiteille rohkeasti vaan. Itse olin aikoinaan sosiaalisissa tilanteissa ihan onneton, joten netti toimi ainakin minulle. Sieltä miehenikin löysin.
Minuun on kerran ihastunut nainen ja ihastuksensa jopa tunnustanut. Ei todellakaan aiheuttanut mitään kuvotuksen tunnetta. Olimme työkavereita ja pidin hänestä kovasti. Ikävä kyllä hän ahdistui omasta tunnustuksestaan niin paljon, että vaihtoi lopulta työpaikkaa eikä halunnut olla enää missään yhteyksissä. Ei ole kyllä oma heterous koskaan harmittanut niin paljon kuin tuolloin 😡
Jos rohkaistut tekemään tunnustuksen ja saat siitä hyvästä tylytystä, niin vika on kyllä tylyttäjässä silloin.
PS. Seurustelulle ei taida olla aikuisten kesken ikärajaa ☺
Alue: Aihe vapaa
Jos vaikka hyväksyisit itsesi sellaisena kuin olet niin ei ahdistaisi niin paljoa.