Koiran omistamisen plussat ja miinukset?

+saat ehdotonta rakkautta ja iloa elämääsi

-olet 24/7 vastuussa koiran hyvinvoinnista ja koiraa tulee ulkoiluttaa vähintään 3 kertaa päivässä ellei ole omaa pihaa 

-koiraa ei voi ottaa kaikkialle mukaan ja se rajoittaa tekemistä, koska koira on tunteva olento, jota ei voi jättää yksin kotiin usein

Ulosteet, virtsa ja oksennukset olivat se juttu, miksi en koiraa sitten hankkinut. Minulla on hyvin herkkä oksennusrefleksi, enkä vain halua käyttää aikaani noihin eritteisiin. Kun hoitokoira saa stressiripulin ja laittaa KAIKKI asunnon matot pesulakuntoon keskellä yötä, tuo muistijälki ei helpolla lähde.

Kivampaa on olla kummina kavereiden koirille.

+ ystävä

+ saa lähtemään lenkille

+ puolustaa tarvittaessa

+ toimii ovikellona

- karvanlähtö.

- vaikeuttaa kulkemisia (juhlinnat, reissut)

+ aina on seuraa

- joku kipittää koko ajan perässäsi hermojaraastavasti rapisten

Toisin sanoen ne hyvät puoletkin ovat välillä ärsyttäviä. Enimmäkseen on kiva kun on joku, joka vie lenkille, mutta sitten on niitäkin päiviä kun ei millään jaksaisi lähteä, ja silti on vain pakko. On myös mahtavaa kun on pehmeä, lämmin eläin helliteltävänä, mutta välillä rasittaa kun yrität keskittyä vaikka lukemaan kirjaa ja joku istuu vieressäsi tassut innosta täristen ja vikisee pyytävästi, jotta pääsisi syliin.

Meillä on metsästyspystykorva. Ei anna varauksetonta rakkautta eikä kipitä perässä ärsyttävästi rapisten koska on erittäin itsenäinen kuten metsästyskoirat yleensäkin. Lenkillä tulisi käytyä ilman koiraakin.

Yritän siis sanoa että yhden koiranomistajan plussat ei ole ehkä toisen koiranomistajan plussia.

Minun listani:

+ näen paljon enemmän eläimiä kuin ennen koska koira osoittaa ne minulle

+ on tosi hauska seurata sen nenätöitä

+ riistahaukku on komeaa kuunneltava

+ on joku jota hellitellä ilman että sillä alkaa seistä

+ seuraa

+ metsästys (joka yleensä kyllä päättyy siihen että lähialueen kissat on ajettu puuhun, joten tämä on myös miinus)

+ teurasjätteet ei mene hukkaan kun rakki syö ne

- saatanallinen karvanlähtö

- oksennukset ja paskan kerääminen

- kulkemisen vaikeus

- rahanmeno

Plussaa:

Joku rakastaa sinua ehdoitta, saa aina hyvälle tuulelle, ilahtuu aina sinut nähdessään, tulee lähdettyä lenkille kun on pakko, on joku jota halata ja rapsuttaa, onko joku jonka edesottamuksille voi nauraa,

Miinusta:

Aina on pakko mennä ulos säällä kuin säällä ja kauheassa kiireessäkin, kurakeleillä pitäisi aina olla pesemässä tassuja, karvaa ja roskaa tulee tuhottomasti, vaikka imuroit koko ajan ikinä ei ole siistiä, kaikki meneminen on suunniteltava sen mukaan että joku hoitaa koiraa, pitkät lomat ulkomailla hankalia, jos ei ole tuttua hoitajaa

Vierailija kirjoitti:

Ulosteet, virtsa ja oksennukset olivat se juttu, miksi en koiraa sitten hankkinut.

Lisään eriteluetteloon kuolan. On hieman rotukohtaista, minkä verran ja miten sitä erittyy, mutta tulee kuitenkin.

Sitten jotkut rodut haisevat aika voimakkaasi. Joissakin on oksennusta muistuttava ominaishaju, joka tarttuu koko asuntoon ja esim. autoon, jolla koiria kuljetetaan.

+ Kai joku syy on, miksi jotku niistä tykkää

-Sitten sulla on koira

+lenkkeily- ja ulkoiluseuraa on aina tarjolla

+ kotona aina joku iloisena vastassa

- rajoittaa vähän esim. matkustelua, kun ei koiraa voi joka paikkaan viedä

- rakkaasta lemmikistä on joskus luovuttava

Koira on rakkauspakkaus, joka tuo kotiin hurjasti iloa ja naurua. Kannattaa muistaa kuitenkin myös se, että koirasta on myös huolta. Pari päivää sitten omalla koirallamme todettiin silmäsairaus, joka vaatii lääkityksen ja paljon eläinlääkärikäyntejä koko koiran loppuelämän. Myös tällaisiin tilanteisiin täytyy olla varautunut, jos hankkii koiran.

Mulla kaksi saman rotuista mutta täysin eri luonteista koiraa. Toinen sylivauva ja toinen viihtyy yksinään. Kuolaa lattioilla, koskaan ei ole siistiä vaikka kuinka imuroi ja pesee lattioita. Kaikki menot täytyy suunnitella koiria ajatellen. Jos ovat pitkän päivän yksin, en enää halua sopia illaksi menoa etteivät joudu olemaan iltaan asti yksin pelkällä välipissatuksella. Lomat ja muut reissut vaatii aina sen hoitopaikan. Laadukas ruoka on kallista, lisähintaa mahdollisista lääkärikäynneistä ja rokotuksista ym.

Kaikki tämä on kuitenkin vaivan arvoista. Rakastan koiriani ja viihdyn heidän seurassa. On ihanaa kun kotona on aina hyväntuulinen vastaanotto, pitävät Jehovat ja muut tunkeilijat loitolla, vievät lenkille, lohduttavat ja kuuntelevat murheet, eivät puhu tai kysele turhia. Tämä toinen on erityisen hellyydenkipeä ja kova halaamaan ja mikäs sen ihanampaa kuin halailla koiran kanssa :) ylipäänsä niistä on seuraa. Mökilläkin on huomattavasti mukavampi olla koirien kanssa kuin itsekseen..

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaksi saman rotuista mutta täysin eri luonteista koiraa. Toinen sylivauva ja toinen viihtyy yksinään. Kuolaa lattioilla, koskaan ei ole siistiä vaikka kuinka imuroi ja pesee lattioita. Kaikki menot täytyy suunnitella koiria ajatellen. Jos ovat pitkän päivän yksin, en enää halua sopia illaksi menoa etteivät joudu olemaan iltaan asti yksin pelkällä välipissatuksella. Lomat ja muut reissut vaatii aina sen hoitopaikan. Laadukas ruoka on kallista, lisähintaa mahdollisista lääkärikäynneistä ja rokotuksista ym.

Kaikki tämä on kuitenkin vaivan arvoista. Rakastan koiriani ja viihdyn heidän seurassa. On ihanaa kun kotona on aina hyväntuulinen vastaanotto, pitävät Jehovat ja muut tunkeilijat loitolla, vievät lenkille, lohduttavat ja kuuntelevat murheet, eivät puhu tai kysele turhia. Tämä toinen on erityisen hellyydenkipeä ja kova halaamaan ja mikäs sen ihanampaa kuin halailla koiran kanssa :) ylipäänsä niistä on seuraa. Mökilläkin on huomattavasti mukavampi olla koirien kanssa kuin itsekseen..

Tuossa olikin kaikki, mitä olin tulossa kirjoittamaan, paitsi minulla molemmat seurallisia ja reissutkin sellaisia, että kulkevat matkassa.