mun elämämi on yhtä paskaa ja vastoinkäymisiä.
ja turha tulla sanomaan että itse voi tilannetta muuttaa kun aina ei voi. Paskan määrä on joillakin näköjään vakio.
Kommentit (8)
Erittäin tuttu tunne.
Elämän ensimm.10v väkivaltaa ja alkoa, sen jälk.myös väkivaltaa mutta enimmäkseen henkisessä muodossa (tosin sain kyllä myös mm potkuja ja hengarilla hakkaamista osakseni), koulukiusaamista vuosien ajan yms. Sitten valmistuminen pätkätöihin ja useampikin sairas työpaikka ja suoranaista huijaamista yksityistaholta työpaikkojen suhteen. Sitten nuoren vanhemman sairastumista, saattohoitamista jne. Löytyy myös lisää paskoja työpaikkoja joissa ilmapiiri sairastuttaa kivenkin, lisäksi työnkuvan toteutumattomuutta, väärinkäyttöä yms. Avioliitto-ongelmia ja...jatkanko, en jaksa.
Meiän pitäisi varmaan perustaa kerho
Oletko riippuvainen muista? Olet takertunut johonkuhun ja hän ei tehnytkään kuten haluat? Vai lasketko joka pienenkin vastoinkäymisen elämässäsi ja unohdat täysin ne kaikki hyvät asiat? Otat liian raskaasti jokaisen asian, joskus selviää huumorilla.
Kuulostat aiva yhdeltä tuttavaltani. Hänellä ei mikään ikinä ole hyvin. Ei varmaan olekaan kun vain narisee siitä mitä hänellä ei ole. Ei osaa iloita siitä mitä on, kuten työpaikka, asunto ym. Ja elää vain läheisensä kautta eikä omaa elämäänsä.
Oon jopa ollut hurahtanut vetovoiman lakiin. Mutta ei mitään hyötyä. Se on kyllä humpuukeista humpuukein lahkouskonto. Itkettää.....ei saada asuntoa myyntiin, kaikki rahat menee, remontti kesken ja vastoinkäymisiä tulee ikkunoista ja ovista. Mies menettää hermot pienistä ja kaikki viivästyy. Ei meilöä edes ole mitään kunnon suhdettakaan enää.
ap
Pitäisi olla lääkkeet joilla ei välitä mistään eikä halua mitään. Niin paljon vituttaa että voisin vaikka ryypätä työpaikkani. Aika vahvasti houkuttelee ajatus heittäytyä kokopäivä juopoksi. Ei tämmöinen paska oleminen ole mitään elämää.
Vierailija kirjoitti:
Voiko elämää saada jotenkin kääntymään parempaan suuntaan?
Ehkä kohtuuttomalla päihteiden käytöllä? Tuskin sillä elämä paranee muttei ainakaan huomaa kuinka paskaa elämä on kun kuupa on kunnolla sekaisin.
Voiko elämää saada jotenkin kääntymään parempaan suuntaan?