Miten aspergerit jumittavat?

Sekä että. Jankkaavat niin kauan että muilta menee hermo ja vielä sen jälkeenkin.

Jumittaminen voi tarkoittaa eri asioita. Jumittaa esim. ekkon kanssa niin, että ei tule syötyä. Voi jumittaa johonkin toimintaan, esim. minä nypin kaksihaaraisia hiuksia joskus tunninkin yhteen menoon.

Saattavat väittää että vesi on oikeasti alkuaine. Sitten kun kerrot, että itseasiassa ei, niin jankuttavat että on, on, on, on. Siinä sitten luovutat, kun et jaksa jankata ja sanot: ihan miten vaa! Assi luulee että oli oikeassa ja sinä väärässä.

Sellainen, joka näkee aspergeria kaikkialla, ei taida itsekään olla ihan normaali.

Vierailija kirjoitti:

Saattavat väittää että vesi on oikeasti alkuaine. Sitten kun kerrot, että itseasiassa ei, niin jankuttavat että on, on, on, on. Siinä sitten luovutat, kun et jaksa jankata ja sanot: ihan miten vaa! Assi luulee että oli oikeassa ja sinä väärässä.

Samalla laillahan sinäkin jankkaat kun alat jankkaamaan vastaan. Itsekin luulet olevasi oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattavat väittää että vesi on oikeasti alkuaine. Sitten kun kerrot, että itseasiassa ei, niin jankuttavat että on, on, on, on. Siinä sitten luovutat, kun et jaksa jankata ja sanot: ihan miten vaa! Assi luulee että oli oikeassa ja sinä väärässä.

Samalla laillahan sinäkin jankkaat kun alat jankkaamaan vastaan. Itsekin luulet olevasi oikeassa.

Minä en ala jankkaamaan, siinä ero. Vastasin ap:n kysymykseen.

Mä jumitan harrastuksiin lähinnä ja ajatukset pyörii niissä jatkuvasti. Aina ollu sama juttu, että joku asia vie mielenkiinnon 100% enkä osaa tehdä sitten muuta. Joku klikki aivoissa on kyllä, muuten en jumittele/ jankkaa/ yksinpuhele, ainakaan niin että itse tajuisin!

Mäkin saatan jumittaa tunnin kakshaarasten kans, ollut lapsesta asti niin. Voiko olla asperger? Mitä muita oireita voi olla?

Luettelee asioita; mitä tahansa mikä häntä kiinnostaa. Ei lopeta ennenkuin pääsee listan loppuun.

Saattavat vaikuttaa hitailta ja jumittavilta, koska tekevät multitaskauksen sijaan mieluummin yhden asian kerrallaan huolellisesti ja pitkäjänteisesti ja sietävät huonosti keskeytyksiä. Osalla esiintyy myös tuota jankkaamista, joko kiinnostuksenkohteisiinsa liittyen tai sitten muuten vain haluaa tietää asiat yksityiskohtaisesti eikä siedä yhtään epävarmuutta.

Besserwisser-robotti-tyypit on raskasta seuraa.

En ihan ymmärrä, minkälaista jumittamista tarkoitat. 

Minulla on diagnosoitu syvä asperger ja minun aivoni ainakin jumittavat ajatuksissa. Joskus joku ajatus vain jää päälle, niin kuin jankuttava vinyyli, ja käyn sitä päässäni läpi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se alkaa usein niin, että tykkään siitä ajatuksesta niin paljon, että haluan ajatella sen uudestaan, mutta mitä kauemmin mieleni pysyy sen saman ajatuksen parissa, sitä vaikeampi minun on jaksaa keskittyä siihen. Kun mieleni alkaa harhailla ajatuksesta muualle, niin ajatus ei enää mene "oikein", enkä voi siirtyä ajattelemaan muita asioita ennen kuin saan sen ajatuksen menemään viimeisen kerran "oikein". Sitten pääni rullaa sitä ties vaikka kuinka monta kertaa ja sen saaminen oikein on kerta kerralta vaikeampaa, kun alan jo väsyä kyseisen ajatuksen ajatteluun ja mieleni turtuu ja puutuu ja tylsistyy. Pääni ei kuitenkaan jätä minua rauhaan ennen kuin ajatus menee viimeisen kerran oikein. Kun lopulta onnistun ajattelemaan ajatuksen oikein, pääsen siitä viimein vapaaksi ja voin jatkaa muiden asioiden ajattelua, mutta tässä vaiheessa olen jo niin väsynyt tuosta koko ruljanssista, että on pakko ottaa pieni tauko, tuijottaa tyhjää seinää ja nollata päätä.

En tiedä, miksi tämä menee näin. Ehkä kyse on jostain pakko-oireen kaltaisesta tapahtumaketjusta, mutta en sanoisi varmaksi. Se ei mene niin, että valitsen ajatella samoja ajatuksia uudestaan ja uudestaan, vaan että mieleni ei kirjaimellisesti siirry uusiin asioihin ennen kuin vanha ajatus menee oikein.

Joskus jään myös jumiin toimintoihin, mutta se tapahtuu yksinkertaisesti siksi, koska kyseinen toiminto auttaa minua pitämään mieleni suorassa vaikeissa tilanteissa tai ympäristöissä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka näkee aspergeria kaikkialla, ei taida itsekään olla ihan normaali.

Niin ehkä ei

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, minkälaista jumittamista tarkoitat. 

Minulla on diagnosoitu syvä asperger ja minun aivoni ainakin jumittavat ajatuksissa. Joskus joku ajatus vain jää päälle, niin kuin jankuttava vinyyli, ja käyn sitä päässäni läpi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se alkaa usein niin, että tykkään siitä ajatuksesta niin paljon, että haluan ajatella sen uudestaan, mutta mitä kauemmin mieleni pysyy sen saman ajatuksen parissa, sitä vaikeampi minun on jaksaa keskittyä siihen. Kun mieleni alkaa harhailla ajatuksesta muualle, niin ajatus ei enää mene "oikein", enkä voi siirtyä ajattelemaan muita asioita ennen kuin saan sen ajatuksen menemään viimeisen kerran "oikein". Sitten pääni rullaa sitä ties vaikka kuinka monta kertaa ja sen saaminen oikein on kerta kerralta vaikeampaa, kun alan jo väsyä kyseisen ajatuksen ajatteluun ja mieleni turtuu ja puutuu ja tylsistyy. Pääni ei kuitenkaan jätä minua rauhaan ennen kuin ajatus menee viimeisen kerran oikein. Kun lopulta onnistun ajattelemaan ajatuksen oikein, pääsen siitä viimein vapaaksi ja voin jatkaa muiden asioiden ajattelua, mutta tässä vaiheessa olen jo niin väsynyt tuosta koko ruljanssista, että on pakko ottaa pieni tauko, tuijottaa tyhjää seinää ja nollata päätä.

En tiedä, miksi tämä menee näin. Ehkä kyse on jostain pakko-oireen kaltaisesta tapahtumaketjusta, mutta en sanoisi varmaksi. Se ei mene niin, että valitsen ajatella samoja ajatuksia uudestaan ja uudestaan, vaan että mieleni ei kirjaimellisesti siirry uusiin asioihin ennen kuin vanha ajatus menee oikein.

Joskus jään myös jumiin toimintoihin, mutta se tapahtuu yksinkertaisesti siksi, koska kyseinen toiminto auttaa minua pitämään mieleni suorassa vaikeissa tilanteissa tai ympäristöissä.

Vanha ketju, mutta satuin lukemaan tämän ja kuulostaa tutulta.

Voisikohan minulla olla asperger vai pakko-oireinen häiriö, kun jään pahasti jumiin asioihin. Myös negatiivisiin ajatuksiin, koska haluan kokea myös ikäviin tunteisiin johtavat ajatukset uudestaan - ikään kuin yritän ymmärtää niitä kokemalla ne uudestaan sen sijaan, että ottaisin etäisyyttä niin kuin normaalit ihmiset kai tekevät. Ymmärrykseni ei syvene vaan asiat vain toistuvat minulle ikuisesti.

Meidän autismin kirjolaisella jumittumista aiheuttaa vaikeus joustaa ja muuttaa toimintatapaa. Hän on usein etukäteen miettinyt, kuinka jokin asia etenee. Jos suunnitelma ei toteudukaan, hän ei löydä muuta tapaa edetä vaan jää sinnikkäästi odottamaan, että palataan alkuperäiseen suunnitelmaan.

Esimerkkinä vaikka, että nuori oli ajatellut matkustaa junalla paikasta A paikkaan B. No, junalippuja ei ollut saatavilla, niin nuori ei kyennyt edes harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Olisi päässyt bussilla, vanhempien kyydillä tai kaverin kyydillä, mutta hän meni täysin jumiin ja tsekkasi vain uudelleen juna-aikatauluja ja yritti päästä junalla. Loppujen lopuksi reissu jäi väliin.

Tämä autismin kirjolaisemme on normaalisti hyvinkin toimintakykyinen ja varsin fiksu, koulunumerot kautta linjan kiitettäviä. Mutta joskus tulee jumi, ja sitten hän ei yhtäkkiä pysty mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, minkälaista jumittamista tarkoitat. 

Minulla on diagnosoitu syvä asperger ja minun aivoni ainakin jumittavat ajatuksissa. Joskus joku ajatus vain jää päälle, niin kuin jankuttava vinyyli, ja käyn sitä päässäni läpi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se alkaa usein niin, että tykkään siitä ajatuksesta niin paljon, että haluan ajatella sen uudestaan, mutta mitä kauemmin mieleni pysyy sen saman ajatuksen parissa, sitä vaikeampi minun on jaksaa keskittyä siihen. Kun mieleni alkaa harhailla ajatuksesta muualle, niin ajatus ei enää mene "oikein", enkä voi siirtyä ajattelemaan muita asioita ennen kuin saan sen ajatuksen menemään viimeisen kerran "oikein". Sitten pääni rullaa sitä ties vaikka kuinka monta kertaa ja sen saaminen oikein on kerta kerralta vaikeampaa, kun alan jo väsyä kyseisen ajatuksen ajatteluun ja mieleni turtuu ja puutuu ja tylsistyy. Pääni ei kuitenkaan jätä minua rauhaan ennen kuin ajatus menee viimeisen kerran oikein. Kun lopulta onnistun ajattelemaan ajatuksen oikein, pääsen siitä viimein vapaaksi ja voin jatkaa muiden asioiden ajattelua, mutta tässä vaiheessa olen jo niin väsynyt tuosta koko ruljanssista, että on pakko ottaa pieni tauko, tuijottaa tyhjää seinää ja nollata päätä.

En tiedä, miksi tämä menee näin. Ehkä kyse on jostain pakko-oireen kaltaisesta tapahtumaketjusta, mutta en sanoisi varmaksi. Se ei mene niin, että valitsen ajatella samoja ajatuksia uudestaan ja uudestaan, vaan että mieleni ei kirjaimellisesti siirry uusiin asioihin ennen kuin vanha ajatus menee oikein.

Joskus jään myös jumiin toimintoihin, mutta se tapahtuu yksinkertaisesti siksi, koska kyseinen toiminto auttaa minua pitämään mieleni suorassa vaikeissa tilanteissa tai ympäristöissä.

Vanha ketju, mutta satuin lukemaan tämän ja kuulostaa tutulta.

Voisikohan minulla olla asperger vai pakko-oireinen häiriö, kun jään pahasti jumiin asioihin. Myös negatiivisiin ajatuksiin, koska haluan kokea myös ikäviin tunteisiin johtavat ajatukset uudestaan - ikään kuin yritän ymmärtää niitä kokemalla ne uudestaan sen sijaan, että ottaisin etäisyyttä niin kuin normaalit ihmiset kai tekevät. Ymmärrykseni ei syvene vaan asiat vain toistuvat minulle ikuisesti.

Minulla on tätä, pahin ehkä liittyen ihmisiin. Vaikka tyyppi olisi muuten mukava, mutta hän jossakin kohtaa puhuu/toimii ikävästi, en voi suhtautua häneen enää entisellä tavoin; minulle hänen ihmisyytensä on jotenkin pilalla. En halua olla tekemisissa/ystävä/mitään. Ja olen todellakin yrittänyt järkeistää tätä asiaa - ei auta.

Minulla suurin syy jumittamiseen on ainakin se, että tietyt rutiinit eivät ole päässäni yksittäisiä toimintoja, vaan ryhmä asioita, jotka pitää tehdä aina samalla tavalla samassa järjestyksessä. Jos teen ne asiat väärässä järjestyksessä, kuten vaikka pesen naamani ennen hampaidenpesua, en yleensä sitten muista pestä hampaita ollenkaan ja mietin koko päivän että pesinkö ne vai en.

Vierailija kirjoitti:

Meidän autismin kirjolaisella jumittumista aiheuttaa vaikeus joustaa ja muuttaa toimintatapaa. Hän on usein etukäteen miettinyt, kuinka jokin asia etenee. Jos suunnitelma ei toteudukaan, hän ei löydä muuta tapaa edetä vaan jää sinnikkäästi odottamaan, että palataan alkuperäiseen suunnitelmaan.

Esimerkkinä vaikka, että nuori oli ajatellut matkustaa junalla paikasta A paikkaan B. No, junalippuja ei ollut saatavilla, niin nuori ei kyennyt edes harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Olisi päässyt bussilla, vanhempien kyydillä tai kaverin kyydillä, mutta hän meni täysin jumiin ja tsekkasi vain uudelleen juna-aikatauluja ja yritti päästä junalla. Loppujen lopuksi reissu jäi väliin.

Tämä autismin kirjolaisemme on normaalisti hyvinkin toimintakykyinen ja varsin fiksu, koulunumerot kautta linjan kiitettäviä. Mutta joskus tulee jumi, ja sitten hän ei yhtäkkiä pysty mihinkään.

Jään vähän kiinni ihmissuhteisiinkin tällä tavalla. On lähes mahdotonta yrittää käsitellä tilannetta, jossa toinen muuttuu ja minä haluan olla niin kuin ennenkin.

Assi jumittuu helposti myös omiin ajatuksiinsa ja tulkintoihinsa. Esim. jos on käsittänyt jonkun tilanteen väärin ja saa siihen selityksen, asperger-ihminen voi väliaikaisesti vaikuttaa ymmärtävänsä toisen näkökulman. Mutta pian tämä unohtuu, ja alkuperäinen tulkinta "palautuu voimaan".

Meillä esim. lapsi on pienestä saakka kuullut harhoja (liittyy psyk. mukaan aistiyliherkkyyksiin) ja saattaa joskus nähdäkin vieraan ihmisen huoneessaan, vaikka siellä ei ole ketään. (Huom. mielenterveyden häiriöt on tässä tapauksessa suljettu pois.) Selittäessä voi uskoa, että kuultua/nähtyä ei ollut oikeasti olemassa. Viikon päästä asiasta uudestaan kysyessä muistaa alkuperäisen kokemuksensa mukaan.

Jumitun kaikenlaisiin ärsyttäviin ajatuksiin ja tekemisiin mihin normaali ihminen ei uhraisi juurikaan aikaa. Ajatukset pyörii päässä kuin jumittava lp-levy ja kaikenlaiset pienet raot on pakko rapsutella puhtaaksi liasta ja tähän voi mennä aikaa vaikka miten.