Koiranpentu ahdistaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, sehän on ihan vauva vielä! Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee, kunhan nyt suojelette sitä liialta stressiltä mahdollisuuksien mukaan ja ihan vähitellen, palkkioiden avulla totutatte erilaisiin asioihin. 

Ja toki, kaupungissa asujille tulee paljonkin tilanteita joissa ei voi välttää reaktiota, esim. toisia koiria on ohitettava läheltä ja sitten tulee se räksytys. Mutta ei siitä tarvi numeroa tehdä, reippaasti vaan ohi iloisesti höpöttäen, ja sitten rauhallisemmassa paikassa totutustreeniä toisten koirien läsnäoloon. Jonkun koirakoulun tai harrastusseuran pentukurssit esimerkiksi on hyvä paikka harjoitteluun. 

Itselläni on täällä muuten 8 kk vanha paimenkoiran riiviö, joka räkyttää kaikkea, näykkii lahkeita ja kengännauhoja ja ties mitä. Minua vaan naurattaa, että pojalla on energiaa ja vähän on pentumainen vielä. Ei siitä tuollaista jää, siitä tulee mulle seuraava harrastustähti agilityyn ;) 

Haukkuuko myös remmissä? Miten reagoi vaikkapa juokseviin lapsiin? Mikä paimen kyseessä? Mielenkiinnosta kyselen, meillä sheltti. 

T. 3

Sheltti myöskin. Haukkuu ja pyörii ja riekkuu remmissä jos ohi menee mopo tai rullalauta, tai koirien takia. Jahtaa kaikkea mahdollista jos pääsee jahtiin. Niin juoksevat lapset, mopot, autot, kaikki käy. 

Mutta tuollaisiahan ne pentuina ovatten. Ja tuo näykkiminen jalkoihin on ihan paimenkoirien erityispiirre, ja yleinen vilkkaus. Itselläni on ollut hyvin pitkään koiria ja olen tokossa ja agilityssä paljon kisannut, valioita on takana molemmista lajeista, joten en ole näistä mitenkään huolissani. Kaukana on multa ne vuodet kun jo pikkupentua yritin kuriin ja järjestykseen ja stressasin. Nyt ne saa olla pentuja ja naureskelen niiden koohotuksille, ja siinä sivussa rennosti opiskellaan asioita. Kyllä tämäkin blue merle riiviö kohta toko- ja agikentillä nähdään vaikka varmasti ohikulkijat kauhistelevat että tuo ämmä ei osaa kyllä koulutttaa koiria yhtään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt *piip* jauhako sitä hermorakennetta! Vääränlaisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta se johtuu.

Tässä on kyseessä pentukoira, lapsi, vielä kehittymätön yksilö ja te vaaditte siltä käytöstä joka ansaitaan aikuisena koirana pitkän koulutustyön jälkeen. Ymmärrätkö ristiriidan?

9vko ikäisestä pennusta, joka on viikon ollut uudessa paikassa, sä et tuolla osaamiseella ole "diagnosoinut" sen luonteesta mitään oikein, sori vaan suoruuteni.

Mä kyllä suosittelisin koiran antamista toiseen hyvään kotiin, jos ette jaksa hankkia ammatilaiselta kolutusapua, koska te ette kyllä osaa koiraa kasvattaa.

Oliko teidän aiempi koira joku todella mitäänsanomaton rotu ja nyt uusi tosi haastava, vai miten tuo voi tulla noin yllätyksenä?

Jos tämä kaikki on tullut viikossa näkyviin niin kyllä kyse on ikävä kyllä melko todennäköisesti heikosta hermorakenteesta. Jos koira kasvaa normaalissa perheessä niin sitä ei viikossa kukaan pilaa väärällä koulutuksella. 

Itsellä kokemusta vastaavasta ja taustalla vuosikymmenien koirakokemus omistajana ja harrastajana. 

Ihan höpöä. Se on vähän herkempi ja pehmeämpi pentu, ja sitä pitää ymmärtää ja rohkaista. Mutta ei mikään patologinen "hermoheikko ja kuoppaan vaan" tapaus.

Itse asiassa ne varsinaiset hermorakennevikaiset ovat onneksi erittäin harvinaisia. Yleisempiä ovat ihan tavalliset, oikeissa käsissä hyvät koirat, joiden luonne ei valitettavasti natsaa omistajan kanssa. Esim. pehmeä, vetäytyvä koira ja kova, autoritäärinen omistaja joka vielä tulkitsee pehmeyden aiheuttaman vetäytyvyyden ja lukkoon menemisen uhmaksi ja rankaisee ja huutaa. Siitä pehmeä koira menee entistä enemmän lukkoon, ei pysty tekemään mitä käsketään, ja omistaja päättää että jaaha, vieläkin sitä uhmataan... 

Perheessämme lapset ovat teini-ikäisiä ja ns. ikäviä lapsikokemuksia koiralla ei ole vaan luonnostaan arastelee, säikkyy ja haukkuu juoksevia ja kovaäänisiä pieniä lapsia. Ei missään tapauksessa kohtaa heitä mieli avoimena, uteliaana häntä heiluen. 

Joku tuossa kyseli mitä koiria meillä on aiemmin ollut, "joku mitäänsanomaton rotu" niin en tiedä mikä on se mitään sanomaton rotu, mutta meillä siis ollut irlanninsetteri sekä villakoira. 

T. ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt *piip* jauhako sitä hermorakennetta! Vääränlaisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta se johtuu.

Tässä on kyseessä pentukoira, lapsi, vielä kehittymätön yksilö ja te vaaditte siltä käytöstä joka ansaitaan aikuisena koirana pitkän koulutustyön jälkeen. Ymmärrätkö ristiriidan?

9vko ikäisestä pennusta, joka on viikon ollut uudessa paikassa, sä et tuolla osaamiseella ole "diagnosoinut" sen luonteesta mitään oikein, sori vaan suoruuteni.

Mä kyllä suosittelisin koiran antamista toiseen hyvään kotiin, jos ette jaksa hankkia ammatilaiselta kolutusapua, koska te ette kyllä osaa koiraa kasvattaa.

Oliko teidän aiempi koira joku todella mitäänsanomaton rotu ja nyt uusi tosi haastava, vai miten tuo voi tulla noin yllätyksenä?

Jos tämä kaikki on tullut viikossa näkyviin niin kyllä kyse on ikävä kyllä melko todennäköisesti heikosta hermorakenteesta. Jos koira kasvaa normaalissa perheessä niin sitä ei viikossa kukaan pilaa väärällä koulutuksella. 

Itsellä kokemusta vastaavasta ja taustalla vuosikymmenien koirakokemus omistajana ja harrastajana. 

Niin mikä kaikki on tullut viikossa näkyviin? Mitä tarkoitat?

Jos luet ap:n tekstin niin siitä se selviää. Koiran käytös siis tullut näkyviin viikossa, arkuus yms. 

Ap:n koira on 5kk vanha. Siinä viikossa ap oli itse tehnyt diagnoosin koiran luonneongelmista, siis 9vkon ikäisestä pennusta, jos on luovutusikä ollut se tavanomainen 8vko.

Trampalla lapset tuskin on hyppineet helmikuussa, joten ongelma tuskin on ollut sillä viikolla. :D 9vko ikäisen pennun kanssa tuskin on pitkiä lenkkejäkään vedetty tai remmirähjädiagnoosia ei voi 9vko ikäiselle pennulle leimata.

Joten mikä sinun mielestäsi on viikon sisällä ilmaantunut? Sinä ja ap molemmat leimaatte aivan naurettavilla perusteilla pienen pennun hermorakennevikaiseksi, vaikka ette selkeästi koirista ymmärrä yhtään mitään. Yksikään fiksu koiranomistaja ei leimaa viikon kotona ollutta pientä pentua "vialliseksi".

Shelttipennut ovat kiljukauloja! Se on se into ja nopeus reagoida ärsykkeisiin sekä yleinen valppaus. Tulee tasoittumaan oikealla ohjauksella ja toivotunlaisen käytöksen vahvistamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt *piip* jauhako sitä hermorakennetta! Vääränlaisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta se johtuu.

Tässä on kyseessä pentukoira, lapsi, vielä kehittymätön yksilö ja te vaaditte siltä käytöstä joka ansaitaan aikuisena koirana pitkän koulutustyön jälkeen. Ymmärrätkö ristiriidan?

9vko ikäisestä pennusta, joka on viikon ollut uudessa paikassa, sä et tuolla osaamiseella ole "diagnosoinut" sen luonteesta mitään oikein, sori vaan suoruuteni.

Mä kyllä suosittelisin koiran antamista toiseen hyvään kotiin, jos ette jaksa hankkia ammatilaiselta kolutusapua, koska te ette kyllä osaa koiraa kasvattaa.

Oliko teidän aiempi koira joku todella mitäänsanomaton rotu ja nyt uusi tosi haastava, vai miten tuo voi tulla noin yllätyksenä?

Jos tämä kaikki on tullut viikossa näkyviin niin kyllä kyse on ikävä kyllä melko todennäköisesti heikosta hermorakenteesta. Jos koira kasvaa normaalissa perheessä niin sitä ei viikossa kukaan pilaa väärällä koulutuksella. 

Itsellä kokemusta vastaavasta ja taustalla vuosikymmenien koirakokemus omistajana ja harrastajana. 

Niin mikä kaikki on tullut viikossa näkyviin? Mitä tarkoitat?

Jos luet ap:n tekstin niin siitä se selviää. Koiran käytös siis tullut näkyviin viikossa, arkuus yms. 

Niin, koirissa kuten ihmisissä on myös vetäytyvämpiä ja ujompia, vähän enemmän rohkaisua kaipaavia. Sellaiset EI ole mitään toivottomia hermoheikkoja joiden oma elämä tai elämä niiden kanssa tulee aina olemaan pelkkää piinaa. Kärsivällisissä käsissä, ja järjestelmällisellä sosiaalistamisella ja totuttamisella näistä saa usein oikein hyviä koiria. Jopa kisakoiria moneen lajiin.

Eivätkä muuten kaikki pentuna arat ole aikuisena ollenkaan arkoja. Itselläkin on nykyisin harrastuskoira (bordercollie) joka oli tullessaan niin arka että pissasi alleen jos ihminen lähestyi, vetäytyi kyyryyn milloin mistäkin, säikähti kaikenlaista niin että uikutti ja tärisi. Minä vaan totesin että aaha, tämän kanssa täytyy vähän enemmän nähdä vaivaa että se saadaan tottumaan kaupunkielämään, kisapaikkoihin tms, mutta hyvinhän se onnistui. Nyt 3-vuotiaana ei ole arka missään muussa asiassa kuin että ilotulitteiden ääniä ja muita äkillisiä voimakkaita pamahduksia pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt *piip* jauhako sitä hermorakennetta! Vääränlaisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta se johtuu.

Tässä on kyseessä pentukoira, lapsi, vielä kehittymätön yksilö ja te vaaditte siltä käytöstä joka ansaitaan aikuisena koirana pitkän koulutustyön jälkeen. Ymmärrätkö ristiriidan?

9vko ikäisestä pennusta, joka on viikon ollut uudessa paikassa, sä et tuolla osaamiseella ole "diagnosoinut" sen luonteesta mitään oikein, sori vaan suoruuteni.

Mä kyllä suosittelisin koiran antamista toiseen hyvään kotiin, jos ette jaksa hankkia ammatilaiselta kolutusapua, koska te ette kyllä osaa koiraa kasvattaa.

Oliko teidän aiempi koira joku todella mitäänsanomaton rotu ja nyt uusi tosi haastava, vai miten tuo voi tulla noin yllätyksenä?

Jos tämä kaikki on tullut viikossa näkyviin niin kyllä kyse on ikävä kyllä melko todennäköisesti heikosta hermorakenteesta. Jos koira kasvaa normaalissa perheessä niin sitä ei viikossa kukaan pilaa väärällä koulutuksella. 

Itsellä kokemusta vastaavasta ja taustalla vuosikymmenien koirakokemus omistajana ja harrastajana. 

Niin mikä kaikki on tullut viikossa näkyviin? Mitä tarkoitat?

Jos luet ap:n tekstin niin siitä se selviää. Koiran käytös siis tullut näkyviin viikossa, arkuus yms. 

Ap:n koira on 5kk vanha. Siinä viikossa ap oli itse tehnyt diagnoosin koiran luonneongelmista, siis 9vkon ikäisestä pennusta, jos on luovutusikä ollut se tavanomainen 8vko.

Trampalla lapset tuskin on hyppineet helmikuussa, joten ongelma tuskin on ollut sillä viikolla. :D 9vko ikäisen pennun kanssa tuskin on pitkiä lenkkejäkään vedetty tai remmirähjädiagnoosia ei voi 9vko ikäiselle pennulle leimata.

Joten mikä sinun mielestäsi on viikon sisällä ilmaantunut? Sinä ja ap molemmat leimaatte aivan naurettavilla perusteilla pienen pennun hermorakennevikaiseksi, vaikka ette selkeästi koirista ymmärrä yhtään mitään. Yksikään fiksu koiranomistaja ei leimaa viikon kotona ollutta pientä pentua "vialliseksi".

Sun matikka ontuu. Jos pentu on 5 kk ikäinen nyt niin se on syntynyt joskus maaliskuun alussa ja kotiutunut toukokuun alussa. Eli trampoliinilla pompitaan jo kovasti toukokuussa. Ja eihän ap tuossa sanonut, että viikossa on tullut ilmi remmirähjäys vaan sitä, että viikon aikana kävi ilmi pennun herkkyys, epävarmuus yms. 

Johtuu omistajasta.

Meillä on ollut kaikki koirat rauhallisia.

Vierailija kirjoitti:

Shelttipennut ovat kiljukauloja! Se on se into ja nopeus reagoida ärsykkeisiin sekä yleinen valppaus. Tulee tasoittumaan oikealla ohjauksella ja toivotunlaisen käytöksen vahvistamisella.

Kyllä vaan. Etenkin tuo valppaus, kaikkeen pitää ottaa kantaa ja kovasti touhottaen :DDD

T. 3

Vierailija kirjoitti:

Perheessämme lapset ovat teini-ikäisiä ja ns. ikäviä lapsikokemuksia koiralla ei ole vaan luonnostaan arastelee, säikkyy ja haukkuu juoksevia ja kovaäänisiä pieniä lapsia. Ei missään tapauksessa kohtaa heitä mieli avoimena, uteliaana häntä heiluen. 

T. ap 

Niin, kaikki koirat ei ole sen luontoisia, ja on oikeastaan evoluutiota ajatellen järkevää etteivät olekaan. Luonnossa ne mieli avoimena joka paikkaan ryntäävät pentuset olisivat joutuneet petojen suuhun emän ollessa metsästämässä ruokaa, kun aremmat jotka olisivat värjöttäneet siellä pesäluolassa hiljaa olisivat todennäköisemmin selvinneet. 

Se että koira ei ole tuommoinen avoin, tyhmänrohkea häslä, ei ole mikään luonnevika tai kauhea asia. Kyllä se sitäpaitsi siitä rohkaistuu aikuistuessaan, kun sille annetaan myönteisiä kokemuksia asioista ja totutetaan juttuihin. Lisäksi nämä on usein superhelppoja: esim. mun vanhempaa koiraa voi pitää ihan missä tahansa irti, koska se on sen verran vetäytyvä ettei koskaan lähestyisi vieraan lauman koiraa tai ihmistä. Ei se kuitenkaan niin arka nyt aikuisena ole että menisi pakoon tai räksyttäisi. Sen kun kiertää toiselta puolen kävelytietä ja haistaa sitten ohituksen jälkeen että minkäs hajuinen ihminen tai koira siinä meni ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, sehän on ihan vauva vielä! Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee, kunhan nyt suojelette sitä liialta stressiltä mahdollisuuksien mukaan ja ihan vähitellen, palkkioiden avulla totutatte erilaisiin asioihin. 

Ja toki, kaupungissa asujille tulee paljonkin tilanteita joissa ei voi välttää reaktiota, esim. toisia koiria on ohitettava läheltä ja sitten tulee se räksytys. Mutta ei siitä tarvi numeroa tehdä, reippaasti vaan ohi iloisesti höpöttäen, ja sitten rauhallisemmassa paikassa totutustreeniä toisten koirien läsnäoloon. Jonkun koirakoulun tai harrastusseuran pentukurssit esimerkiksi on hyvä paikka harjoitteluun. 

Itselläni on täällä muuten 8 kk vanha paimenkoiran riiviö, joka räkyttää kaikkea, näykkii lahkeita ja kengännauhoja ja ties mitä. Minua vaan naurattaa, että pojalla on energiaa ja vähän on pentumainen vielä. Ei siitä tuollaista jää, siitä tulee mulle seuraava harrastustähti agilityyn ;) 

Haukkuuko myös remmissä? Miten reagoi vaikkapa juokseviin lapsiin? Mikä paimen kyseessä? Mielenkiinnosta kyselen, meillä sheltti. 

T. 3

Sheltti myöskin. Haukkuu ja pyörii ja riekkuu remmissä jos ohi menee mopo tai rullalauta, tai koirien takia. Jahtaa kaikkea mahdollista jos pääsee jahtiin. Niin juoksevat lapset, mopot, autot, kaikki käy. 

Mutta tuollaisiahan ne pentuina ovatten. Ja tuo näykkiminen jalkoihin on ihan paimenkoirien erityispiirre, ja yleinen vilkkaus. Itselläni on ollut hyvin pitkään koiria ja olen tokossa ja agilityssä paljon kisannut, valioita on takana molemmista lajeista, joten en ole näistä mitenkään huolissani. Kaukana on multa ne vuodet kun jo pikkupentua yritin kuriin ja järjestykseen ja stressasin. Nyt ne saa olla pentuja ja naureskelen niiden koohotuksille, ja siinä sivussa rennosti opiskellaan asioita. Kyllä tämäkin blue merle riiviö kohta toko- ja agikentillä nähdään vaikka varmasti ohikulkijat kauhistelevat että tuo ämmä ei osaa kyllä koulutttaa koiria yhtään :D

Millaista on tuo sinun rennosti kouluttaminen? Kiinnostaa minuakin, olen ehkä liian "tokomainen" meidän riiviölle. 

T. 3

Vierailija kirjoitti:

Johtuu omistajasta.

Meillä on ollut kaikki koirat rauhallisia.

Pikkupentuna jo vai? Joko ne on jotain hyvin rauhallista rotua tai sitten epäilyttää että onko ne ihan terveitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, sehän on ihan vauva vielä! Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee, kunhan nyt suojelette sitä liialta stressiltä mahdollisuuksien mukaan ja ihan vähitellen, palkkioiden avulla totutatte erilaisiin asioihin. 

Ja toki, kaupungissa asujille tulee paljonkin tilanteita joissa ei voi välttää reaktiota, esim. toisia koiria on ohitettava läheltä ja sitten tulee se räksytys. Mutta ei siitä tarvi numeroa tehdä, reippaasti vaan ohi iloisesti höpöttäen, ja sitten rauhallisemmassa paikassa totutustreeniä toisten koirien läsnäoloon. Jonkun koirakoulun tai harrastusseuran pentukurssit esimerkiksi on hyvä paikka harjoitteluun. 

Itselläni on täällä muuten 8 kk vanha paimenkoiran riiviö, joka räkyttää kaikkea, näykkii lahkeita ja kengännauhoja ja ties mitä. Minua vaan naurattaa, että pojalla on energiaa ja vähän on pentumainen vielä. Ei siitä tuollaista jää, siitä tulee mulle seuraava harrastustähti agilityyn ;) 

Haukkuuko myös remmissä? Miten reagoi vaikkapa juokseviin lapsiin? Mikä paimen kyseessä? Mielenkiinnosta kyselen, meillä sheltti. 

T. 3

Sheltti myöskin. Haukkuu ja pyörii ja riekkuu remmissä jos ohi menee mopo tai rullalauta, tai koirien takia. Jahtaa kaikkea mahdollista jos pääsee jahtiin. Niin juoksevat lapset, mopot, autot, kaikki käy. 

Mutta tuollaisiahan ne pentuina ovatten. Ja tuo näykkiminen jalkoihin on ihan paimenkoirien erityispiirre, ja yleinen vilkkaus. Itselläni on ollut hyvin pitkään koiria ja olen tokossa ja agilityssä paljon kisannut, valioita on takana molemmista lajeista, joten en ole näistä mitenkään huolissani. Kaukana on multa ne vuodet kun jo pikkupentua yritin kuriin ja järjestykseen ja stressasin. Nyt ne saa olla pentuja ja naureskelen niiden koohotuksille, ja siinä sivussa rennosti opiskellaan asioita. Kyllä tämäkin blue merle riiviö kohta toko- ja agikentillä nähdään vaikka varmasti ohikulkijat kauhistelevat että tuo ämmä ei osaa kyllä koulutttaa koiria yhtään :D

Millaista on tuo sinun rennosti kouluttaminen? Kiinnostaa minuakin, olen ehkä liian "tokomainen" meidän riiviölle. 

T. 3

Paljon totutan koiraa vain siihen että yhdessä emännän kanssa toimiminen on kivaa. Heittelen sille frisbeetä tai narulelua haettavaksi ja palkkaan repimisleikillä. Lenkillä annan sen mennä joskus kauas ja kutsun iloisella äänellä luokse, ja ylitsevuotavat kehut ja namit päälle. Valitsen noin nuorelle vielä helpot paikat, eli en päästä sitä irti ja yritä kutsua luokse missään missä sille olisi vaaroja tai kovin suuria kiusauksia tehdä muuta kuin totella - esim. moponjahtausvietti vielä voittaisi varmasti minun käskyni. Mutta turvallisissa paikoissa kutsutaan luokse, odotetaan tms ja koira saa onnistumisen elämyksiä, oppii että kouluttaminen on kivaa, ja siinä huomaamattaan ehdollistuu käskysanoihin. 

Viime aikoina olen opettanut seuraamista. Ihan vaan hipelöimällä vasenta taskuani jossa nameja, antamalla välillä, ja kun koira sitten seuraa siinä vieressä minuun päin katsoen, oikeassa kohdassa, niin kehut ja namit! Koira on jo lupaavasti osoittanut loistavan tokoseuraajan merkkejä, kun välillä ihan pakkomielteisesti tarjoaa itse seuraamista jos sillä on tylsää, että saisi namin. Opetan siis myös tokoliikkeitä tai niiden esiasteita mutta leikin varjolla, riekkumisen seassa, häiriöttömässä paikassa ja kun koira on suht rauhallinen (sen verran, kuin tuonikäinen sheltinpentu nyt koskaan on). 

Erilaisten ns. ongelmallisten käytösten suhteen myös ymmärrän vielä aika pitkälle noin pientä ja vilkasta (otin tahallani vilkkaimman pentueen pennun, koska haluan nopean kisakoiran). Mutta on mullakin rajani. Jos pentu vähän lenkille lähtiessä innosta roikkuu mun lahkeissa ja näykkii sääriä, niin vähän aikaa saa niin tehdä. Jossain vaiheessa sanon että alkaa riittää, ja jos ei sitä uskota, talutan koiraa vähän aikaa pitäen pannasta kiinni niin ettei se pääse näykkimään ja rauhoittuu. Samoin haukkuminen: toki pentu saa haukkuakin, varsinkin kun tämä on haukkumalla paimentamaan jalostettu rotu, mutta sisällä jossain vaiheessa tulee sitten se "nyt riittää" ja palkkio heti jos auttaa. Ja jos ei auta, otan hetkeksi kuonon ympäriltä kiinni ja palkkaan hiljaisuudesta. Nykyisin pentu ei sisällä haukukaan kuin leikkiessään enää.

Minulla on tuollainen adhd-koira. Samanrotuisia koiria ollut aiemminkin, mutta tämä nyt jo yli viisi vuotias on kyllä omaa luokkaansa. En edes muutama vuosi sitten tiennyt, että koirilla voi tuota olla ennen kuin luin, että poliisikoiria aletaan testaamaan ja kävin netissä asiasta lukemassa. Elämä tuon kanssa on ollut aika haastavaa, mutta selvitty on. Eläinlääkärissä on asiasta käyty ja verinäyte Lohen tutkimuksiin lähti, mutta eihän sieltä yksittäisiin vastausta tule. Onneksi ei ole agressiivinen ainakaan vielä, mutta ell mukaan nuo pelkotilat tulevat pahentamaan iän myötä ja mikäli agrea alkaa tulemaan, niin raskas ratkaisu sitten edessä. Oletko ap ollut kasvattajaan yhteydessä?

Pentuhan on vielä tosi pieni, joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Rauhallisen jämäkästi kouluttamaan vain ja esim. Vilanderin opit avuksi. 

Ai Vilanderin opit? Hänen opit on aika kovia, että jos koira on arka niin on vielä arempi sitten kun alat heitellä kolinapurkkia. 

Vierailija kirjoitti:

Ai Vilanderin opit? Hänen opit on aika kovia, että jos koira on arka niin on vielä arempi sitten kun alat heitellä kolinapurkkia. 

Namikouluttaminen se vasta hulluimmasta päästä onkin :/

Kuule ap, tuo koiranpentuun liittyvä ahdistus on täysin normaalia! Etenkin, jos koira on ensimmäinen tai edellisen koiran omistamisesta on pitempi tauko. Se on kuin pieni vauva tulisi taloon. Vuosi kun menee niin kaikki sujuu jo helpommin, tiedän omasta kokemuksesta. Kovasti tsemppiä, et  ole ainoa!

Kannattaako säästää se noin 80€ mitä pentukurssi maksaa? Koska itse on kykenemätön koiraa kouluttamaan.

Sitten syyttää koiraa, näinhän siinä aina käy. Eikä edes mietitä miksi koira käyttäytyy näin, olenko huono kouluttaja vai onko koira kenties kipeä.