Oon havahtunut vasta nyt kymmenen vuoden päästä, että olen tosiaankin mennyt sitoutumaan (lasten kautta) tohon tyyppiin

Tarkoitan siis miestäni. Enkö nyt jotenkin harhaisesti tajunnut ennen lapsia, että olen tosiaan aika sidoksissa mieheeni sitten, kun on lapsia. Siis koska hänen kanssaan pystyy kyllä elämään, niin ihan noin vain ei kannatakaan enää erota, kun on lapsia.
Kun kaikki aina sanoo, että voihan sitä sitten erota, niin en varmaan silleen ajatellut, että oon sidottu mieheen, mutta kun se perhe on, niin eroa katsoo kyllä eri silmin.