Ekaluokan aloittava lapseni laskee päässä satoja ja tuhansia tuosta vaan

Olen tavannut yhden henkilön, joka sanoo että on aina kääntänyt sanoja takaperin päässään lähes pakonomaisesti. Hän on puolijulkkis ja mm. kertonut tästä myös eräässä radio-ohjelmassa. Epäilen että mm. alivaltiosihteerin palindrominikkareilla on sama ominaisuus, mikä selittäisi miksi ovat tulleet moisia huvikseen vääntäneeksi. En tiedä, mistä se johtuu, tuntemani henkilö ei juuri tuota kyseistä kykyä liene erityisesti koskaan hyödyntänyt, muuten pärjännyt toki ihan hyvin, mutta ei tietääkseni ole muutoin mikään poikkeusyksilö, joskin varsin älykäs. Normaalin rajoissa kai kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kysyä ohi aiheen, että millainen ekalle menevä lukija on tämän ketjun mielestä poikkeuksellinen lukija?

Oma lapseni luki ensimmäisen luokan alkaessa toista kertaa Tarua sormusten herrasta (hän oli siis lukenut sen jo kerran tätä ennen). En tiedä, voiko häntä pitää poikkeuksellisena lukijana, mutta vähintään hän oli sillä rajalla.

Meillä oli tuollaisessa tilanteessa poika vuosi sitten. Jännitti, miten koulun aloitus sujuu, kun lukenut viisivuotiaasta ja osaa/osasi todella sellaisia matikan laskuja, että aikuinen joutui hetken miettimään, miten tuo meneekään.

Mietittiin, että ei opi opiskelutaitoja, opi oppimaan, jos osaa kaiken valmiiksi.

Hyvin meillä kuitenkin eka luokka meni. Opettaja huomioi pojan melko mukavasti, ja hän sai haastavampia tehtäviä. Päättelyjuttuja ym., mitä nykyisessä matikan opetuksessa muutenkin suositaan enemmän kuin lasten vanhempien kouluaikoina.

Olin tyytyväinen tähän ja poika hyvillä mielin menossa kakkoselle. (Vaihtoehtona syksyllä oli mietinnässä, jos hyppäisi yhden luokan yli, mutta sitä ei nykyään suositella juurikaan.)

Ekaluokalla tasoerot ovat lasten keskuudessa valtavat. Pätevältä opettajalla on keinot vastata haasavaan tilanteeseen.

Meillä poika laski prosenttilaskuja ym ennen kouluikää, nyt menossa tokalle. Sai viime vuonna vanhasta kirjasarjasta ylimääräisen matikankirjan, kun eka kirja lisätehtävineen oli täytetty. Pojalla pysyi mielenkiinto kumminkin tunnilla oikeassa asiassa, vaikka vauhdikas tyyppi onkin.

Poika sai myös muun luokan äänestämän "hyvä tyyppi" -stipendin, josta äiti oli kyllä suoraan sanottuna enemmän ylpeä kuin matikantaidoista.

Tästä ketjusta tulee jostain syystä mieleen se, että minä opin käytännössä itse lukemaan 4-vuotiaana. Minä kyselin aikuisilta, että mikä minkäkin kirjaimen nimi on ja usein kun näin jonkun tekstin, niin kysyin että mitä siinä lukee. Sitten aikuiset vain huomasivat yllättäen, että minä olin oppinut lukemaan, kun aloin itse lukemaan ääneen erilaisia tekstejä, joita en ollut nähnyt ennen. Sitten alkoi koulu ja siellä minulla oli aikaisesta lukemaan oppimisesta huolimatta vaikeuksia oppia monia asioita, esimerkiksi kirjoittamaan.

Ei tavallista, muttei myöskään ainutlaatuista. Tiedän vastaavan lapsen, joskin luki jo aikaisemmin, nelivuotiaana sujuvasti. 

Oli myös hyvin lahjakas musiikissa ja urheilussa. 

On nyt yliopisto-opiskelija muiden joukossa. Varmasti pärjää elämässä hyvin, mutta ei mitään erityistä etua näistä varhaisista taidoista olel ollut. 

Kumma muuten, että heti pitää täällä olla autismin kirjolla, jos lapsi on yksinkertaisesti vain lahjakas. Tämä lapsi oli hyvinkin sosiaalinen ja todennäköisesti vieläkin. En ole nyt vuosiin nähnyt. 

Meidän poika kanssa laskee plus ja miinuslaskut sadoilla ja tuhansilla. Osaa lukea, niin on luontokirjasta opetellut kasveja, joita en edes itse tunne. Tämä tuntuu vähän nololta, 7-vuotias opettaa äitiään. Kelloa harjoittelee.

Silti varaudun siihen, ettei välttämättä koulussa ole huippuoppilas, koska vanhempansakaan eivät ole olleet. Poika on vain kiinnostunut oppimisesta ja aloittaa nyt koulun.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus ei kyllä ollut mitenkään kehuskella asialla. Olen itse "tyhmä" kouluttamaton yh ja tuntuu hassulta että poika laskee niin paljon paremmin kuin äitinsä jo tuon ikäisenä. On heränny ajatus että miten suhtautua asiaan.

Ja on kyllä melko vauvamainen muuten verrattuna ikäisiinsä.

Eikö tuo laskuhomma siis kuullosta ns. normaalilta? Ap

Ai, se oli poika ,  no ne tekee siitä sian, niinkuin muistakin muutamassa vuodessa siellä koulujärjestalmässä.

Tytöistä tehdään kilttejä tyttöjä jotka on helppo su.... tai f.........

liikkeissä lähettää kivittämään poliisia.   Ne, jotka ei ole kilttejä, vihaavat täällä palstoilla sikoja.

Meillä esikoinen, joka oppi lukemaan 4-vuotiaana ja laski matikkaa ennen eskaria. Neuvola ehdotti, et olis aloittanut koulun aikaisemmin, mutta ei haluttu. Kieltämättä olin huolissani, et miten jaksaa innostua koulusta ja hänelle oppiminen onkin aina ollut tosi helppoa ja mieluista. Hän innostui kovasti urheiluharrastuksesta ja kävikin niin, että sai siitä hyvää vastapainoa koululle. Joutui/ joutuu harrastuksessaan pinnistelemään ja oppimaan sitä, että joutuu tekemään töitä uuden asian saavuttamisen eteen.

Hän päätti yläkoulun 9,75 keskiarvolla ja jatkaa opiskelua suomalaisessa huippulukiossa. Erityisesti matikka näyttää olevan hänelle helppoa. Harrastus on muuttunut totisemmaksi tekemiseksi ja hänet on valittu maajoukkueeseen lajissaan. On sisäisesti motivoitunut, mutta toki kotona olemme myös kannustaneet häntä ja "uskoneet hyvää". Hän ei vielä tiedä, mihin jatkaa lukion jälkeen. Olen varma, että löytää oman juttunsa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-100000/5. Ei todellakaan jatkoon!!!

Oletan vastausten perusteella että kyvyt ovat epätavallisia. Ap

En nyt lähtisi leimaamaan vielä erityislahajakkaaksi. Lapset ovat hyviä oppimaan ja jos jostain syystä on harjaantunut laskemisessa, niin on siinä hyvä, jossain muussa ehkä ei sitten niin hyvä.

Tuleepa vaan mieleen tuttavan supererinomaiset lapset jotka osasivat kaiken nuorempina kuin muut, mutta kuitenkaa eivät sitten pärjänneet koulussa kovin kummoisesti. Äitinsä vaan harjoitti niitä omasta mielestän tärkeitä asioita lapsilleen, joten osasivat ne hyvin nuorina.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoinen, joka oppi lukemaan 4-vuotiaana ja laski matikkaa ennen eskaria. Neuvola ehdotti, et olis aloittanut koulun aikaisemmin, mutta ei haluttu. Kieltämättä olin huolissani, et miten jaksaa innostua koulusta ja hänelle oppiminen onkin aina ollut tosi helppoa ja mieluista. Hän innostui kovasti urheiluharrastuksesta ja kävikin niin, että sai siitä hyvää vastapainoa koululle. Joutui/ joutuu harrastuksessaan pinnistelemään ja oppimaan sitä, että joutuu tekemään töitä uuden asian saavuttamisen eteen.

Hän päätti yläkoulun 9,75 keskiarvolla ja jatkaa opiskelua suomalaisessa huippulukiossa. Erityisesti matikka näyttää olevan hänelle helppoa. Harrastus on muuttunut totisemmaksi tekemiseksi ja hänet on valittu maajoukkueeseen lajissaan. On sisäisesti motivoitunut, mutta toki kotona olemme myös kannustaneet häntä ja "uskoneet hyvää". Hän ei vielä tiedä, mihin jatkaa lukion jälkeen. Olen varma, että löytää oman juttunsa kyllä.

Jotku ne vaan on niin lahjakkaita. Lapsella on sellainen kaveri joka on koulussa huippu, ihan koulun parhaita. Harrastaa useita liikuntalajeja, joista on yhdessä kansainvälistä tasoa ja toisessa suomemestaruustasoa. Eikä siinä vielä kaikki, osaa myös soittaa paria instrumenttiä ja on kaiken lisäksi tosi mukava.

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika kanssa laskee plus ja miinuslaskut sadoilla ja tuhansilla. Osaa lukea, niin on luontokirjasta opetellut kasveja, joita en edes itse tunne. Tämä tuntuu vähän nololta, 7-vuotias opettaa äitiään. Kelloa harjoittelee.

Silti varaudun siihen, ettei välttämättä koulussa ole huippuoppilas, koska vanhempansakaan eivät ole olleet. Poika on vain kiinnostunut oppimisesta ja aloittaa nyt koulun.

Voi olla että innostus lopahtaa kun oppimiseen tulee tavotteita ja joku muu kertoo mitä opetellaan. Sukulaispoika oli alle kouluikäisenä äärimmäisen kiinnostunut dinosauruksista ja tiesi niistä "kaiken", mutta eipä niillä taidoilla koulussa oikein mitään tehnyt.

Oi sepäs kiva. Mun tyttäreni on kehitysvammainen.

Ehdottaisin, että keskittyisitte nyt harjoituttamaan piirteitä, joissa poika on ehkä keskivertoa heikompi. Mitä tarkoittaa, että ap:n poika on ikäistään lapsellisempi? Eikö kykene säätelemään toimintaansa, onko turhan herkkäuskoinen vai mitä? 

Onko poika itsekseen oppinut laskemaan noin hyvin vai onko häntä prepattu? Oma 5-vuotiaani laskee myös sadoilla ja tuhansilla yhteen- ja vähennyslaskuja, mutta olen häntä aktiivisesti opettanut. Olen kuitenkin huomannut, että esim. lukujen suuruuksien hahmottamisessa vielä on vaikeuksia. Käsittää kyllä, että tuhat on suurempi kuin sata, mutta että ihan kuinka paljon suurempi, se ei ole vielä mennyt täysin jakeluun. Laskeminen on siis täysin mekaanista. On vaikea sanoa, onko poika lahjakas vai ei. Olen kallistunut siihen, että ei, ei ainakaan poikkeuksellisen lahjakas.

Ei ole lastani mitenkään opetettu laskemaan, on kiinnostunut kaikesta ja kyselee jatkuvasti milloin mistäkin. Ainoa lapsi on. Osaa myös kirjoittaa kyllä, ja lisäksi kiinnostunut englannista, kysyy koko ajan mikä on mitäkin englanniksi ja sanat jää hyvin päähän. Yksi poikkeava juttu oli myös kun näki isoisän jonkun radiolaitteen jossa oli kymmenittäin erilaisia lyhenteitä. Ei ole monesti päässyt laitetta tutkimaan, mutta pystyy luettelemaan ne kymmenet oudot lyhenteet ulkoa.

Mutta kuten sanoin niin tarkotus ei ollut lesottaa, ja tiedän kyllä että maailmassa on monenlaisia lapsia, myös kehitysvammaisia, enkä kuvittele että lapseni elämä tulisi olemaan mitenkään parempaa näiden kykyjen ansiosta.

T. Ap

Aloittajan lapsi on ilmeisesti lahjakas. Se on mukavaa, mutta ei siihen kannata kiinnittää niin kovasti huomiota. Lapsen ei tarvitse oppia, että juuri hänen älynsä olisi hänessä erityisesti vanhempia kiinnostava tai ilahduttava asia. 

 Oma poikani meni minusta ohi päässälaskutaidoissa jo ennen kouluikää, mutta ei asia minua sen enempää mietityttänyt. Arvasin, että matematiikka tulee olemaan helppoa. No sitten selvisi, että lapselle kaikki oli suhteellisen helppoa. Hän oli luokan parhaimpia koko kouluajan, mutta  opiskelee nykyisin ihan tavalliseen tapaan dippainssiksi. Poika oli kuitenkin aina motivoitunut opiskelija, jonka koulunkäyntiin ei vanhempien tarvinnut kiinnittää mitään erityistä huomiota. En kokenut, että lasta olisi pitänyt jotenkin erityisesti kannustaa yhä huimempiin älyllisiin suorituksiin. Hyvin tuo on elämänsä saanut alkuun ihan tavalliselta koulupohjalta ja ihan tavallisen perhe-elämän pohjalta ilman mitään erityisiä preppauksia.

Riippuu, onko tyttö vai poika. Lahjakas lapsesi todennäköisesti on joka tapauksessa. Tytöillä kuitenkin tuollaiset asiat on tyypillisempää osaamista kuin lapsellisilla, toiminnallisilla pojilla.

Esimerkiksi itse luin 5-vuotiaana, ennen koulun alkua jo Viisikoita, laskin ekalla varmaan kolmannen luokan laskuja, osasin pääkaupunkeja ja valtioita kartasta tuosta vaan Aasiaa myöten jne. Olin lahjakas ja utelias tyttö, opin ja olin kiinnostunut. Silti veljeni on varmasti aivan yhtä lahjakas ja on ollutkin, vaikka luki vain joten kuten koulun alkaessa ja monet muut taidot oli paljon jäljessä. Tämä oli lapsellinen pikkupoika, joka juoksi pyssy kädessä pihalla kavereiden kanssa, kun mä kyselin sisällä aikuisilta asioita.

Meillä lapsi juuri 5-vuotiaana harrasti tuota takaperin puhumista ärsyttävyyteen asti. 

Oli vaikea hahmottaa itselle, kun puhui yhtä nopeasti näin kuin normaalisti. Jäi pois sitten omalla painollaan ja joskus vähän ärähdinkin, että puhu tavallisesti. 

Luki myös varhain, 4-vuotiaana ja laski hyvin, joskaan ei varsinaisen "nerokkaasti" eli ei ollut käytössä erityisiä järjestelmiä. Tarkoitan, että laski vain näppärästi ilman mitään omia väläyksiään. 

Pärjää todella hyvin koulussa, mutta katsotaan nyt lukion alku. On vähän tottunut siihen, ettei mitään tarvitse tehdä. Siihenhän usein näiden lasten "uraputki" katkeaa. 

Mun 6v tuntee kaikki liikennemerkit ja erilaisissa risteyksissä ( joissa ei olla ennen käyty) tietää kenellä väistämisvelvollisuus.

Mun lapsi on tuossa iässä luetellut ulkoa aakkosia englanniksi ja kertonut Suomen itsenäistymisestä.