Onko teidän mielestänne iltapainotteisuus kamala asia lapsiperheessä?
Iltapainotteisuudella tarkoitan sitä että koko perhe (mukaan lukien lapsi) valvoo tavallista myöhempään ja nukkuu myös tavallista pidempään.
Meillä tämä tilanne ihan miehen töistä johtuvaa, jos elettäisiin sitä "normaalia" pikkulapsirytmiä, ei mies ehtisi lasta näkemään minkään vertaa. Lapsi siis menee yöunille 22.30-23.30 välillä ja herää 10-11 välillä, iltapäivällä nukkuu parin-kolmen tunnin päikkärit. Mies on pois kotoa matkalla töihin/töissä noin 9.30-19.30. Tämän järjestelyn huonona puolena on tietty se että missataan kaikki vauvakerhot ja vastaavat, toisaalta lapsi on vasta 1-vuotias ja muita lapsikontakteja löytyy kyllä lähipiiristä. Päiväkodin aloitus ei ole ajankohtaisena vielä vuosiin (odotan toista lasta) joten sen tuomasta rytminmuutoksesta en vielä stressaa. Tiedän että tulevaisuudessa meidän oman rytmin täytyy muuttua, viimeistään kouluiässä, mutta sinne on vielä vuosia aikaa. Ja tavoitteena on, että siihen mennessä mies tekee täysin eri työtunteja.
Äitini on tätä jo pitkään taivastellut ja nyt satuin erään entisen työkaverini kanssa asiasta puhumaan ja hänen mielestä se oli järkyttävää. Ollaanko me ihan sokeita omalle toimivalle järjestelyllemme ja onko tämä oikeasti niin kamala asia?
Kommentit (22)
Varmasti asian kauhistelijoita riittää, mutta jos tuo sopii teidän perhe-elämäänne ja lapsi saa tarpeeksi unta niin asia on ihan ok. Lapsi ei tunne kellonaikoja ja todellakin tuonikäiselle se oma perhe on tärkein. Itsekin kävin kerran viikossa "vauvakerhossa" esikoisen kanssa ja koin ne aikuiskontaktit oman jaksamisen kannalta tärkeäksi mutta ihan varmasti vauva olisi selvinnyt ilman sitäkin.
Me asutaan maalla ja ulkoillaankin lasten kanssa aina auringonlaskuun eli kesäisin jopa klo 23 asti. Jollei työantaja määrää, eikä ole lehmiä lypsettävänä, ei ole mitään erityistä syytä elää aamupainotteisesti. Suomessa tuntuu juontavan tuolta maatalousyhteiskunta-ajalta joku outu aamuvirkkuuden ihannointi. Ei sellaista muissa kulttuureissa juurikaan tapaa.