Mitä tehdä kun ei saa toista puhumaan?

ei oikein mitenkään. hän tekee sen päätöksen itse. jos suhde kaatuu siihen, on se kova oppi miehelle, että suhteessa on pystyttävä keskustelemaan asioista. voimia..

Vierailija kirjoitti:

ei oikein mitenkään. hän tekee sen päätöksen itse. jos suhde kaatuu siihen, on se kova oppi miehelle, että suhteessa on pystyttävä keskustelemaan asioista. voimia..

Tämä ei ole meille kummallekaan mikään ensimmäinen parisuhde, joten luulisi että mies olisi jo ennen minua oppinut tuon kovan opin. Tai mistä minä tiedän, onhan se voinut edellisissä suhteissaan puhua vaikka kuinka paljon mutta minulle ei puhu? En osaa sanoa, koska ei kerro. Ap.

Jos sanoo, että kaikki on hyvin niin sen mukaan sitten mennään. En hyväksy tiuskimista tai mielenosoitusta jos kerran "kaikki on hyvin".

Mies: *tiuskii*

Minä: Mikä hätänä?

Mies: Ei mikään.

Minä: Ok.

Mies: *tiuskii*

Minä: Mene muualle, olet paskaa seuraa.

Valitse esimerkiksi kiireetön päivä juttelulle esimerkiksi lenkillä tai muun tekemisen ohessa, niin tilanteesta ei tule niin väkinäisen tuntuista. Osa voi myös kertoa asioita vähitellen, kun ajankohta tuntuu sopivalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei oikein mitenkään. hän tekee sen päätöksen itse. jos suhde kaatuu siihen, on se kova oppi miehelle, että suhteessa on pystyttävä keskustelemaan asioista. voimia..

Tämä ei ole meille kummallekaan mikään ensimmäinen parisuhde, joten luulisi että mies olisi jo ennen minua oppinut tuon kovan opin. Tai mistä minä tiedän, onhan se voinut edellisissä suhteissaan puhua vaikka kuinka paljon mutta minulle ei puhu? En osaa sanoa, koska ei kerro. Ap.

niin, ymmärrän kyllä.

Ei kai siinä ole mitään tehtävissä, jos toinen on asioita panttaava ja sisällään pitävä tapaus. Etenkin, kun olet jo yrittänyt useasti asioista keskustella rauhallisesti ja (toivottavasti) painostamatta. Exäni oli samanlainen. Mistään tunnepuolen tai muista isommista mieltäpainavista asioista ei kyennyt tai halunnut puhua. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi jatkuvasti olla tunteitaan analysoimassa ja vatvomassa vaan ihan normaalia keskustelua/avautumista, jos tilanne niin vaatii. Kummasti se vaan onnistuu nykyiseltä mieheltäni, jolla on normaalit vuorovaikutustaidot.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanoo, että kaikki on hyvin niin sen mukaan sitten mennään. En hyväksy tiuskimista tai mielenosoitusta jos kerran "kaikki on hyvin".

Mies: *tiuskii*

Minä: Mikä hätänä?

Mies: Ei mikään.

Minä: Ok.

Mies: *tiuskii*

Minä: Mene muualle, olet paskaa seuraa.

Mies ei siis sano, että mikään ei olisi hätänä tai että kaikki olisi hyvin. Vaan hän ei sano mitään. Ei siis myöskään ole täysin puhumaton, vaan arjen asioista ym puhuu yleensä kireään äänensävyyn kyllä. Mutta ei suostu kertomaan että mikä on pielessä tai miksi on vihainen tai mikä asia on ongelmana. Kun kysyn asiaa suoraan, ei sano yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Valitse esimerkiksi kiireetön päivä juttelulle esimerkiksi lenkillä tai muun tekemisen ohessa, niin tilanteesta ei tule niin väkinäisen tuntuista. Osa voi myös kertoa asioita vähitellen, kun ajankohta tuntuu sopivalle.

Tuo pätee pieniin lapsiin.Tuossa on aikuinen ihminen kyseessä.Voimia ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä ole mitään tehtävissä, jos toinen on asioita panttaava ja sisällään pitävä tapaus. Etenkin, kun olet jo yrittänyt useasti asioista keskustella rauhallisesti ja (toivottavasti) painostamatta. Exäni oli samanlainen. Mistään tunnepuolen tai muista isommista mieltäpainavista asioista ei kyennyt tai halunnut puhua. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi jatkuvasti olla tunteitaan analysoimassa ja vatvomassa vaan ihan normaalia keskustelua/avautumista, jos tilanne niin vaatii. Kummasti se vaan onnistuu nykyiseltä mieheltäni, jolla on normaalit vuorovaikutustaidot.

Olen yrittänyt painostamatta kysyä monta kertaa, mutta olen niin turhautunut, että olen kai painostamiseenkin joskus sortunut. Enkä minäkään mitään pitkää vatvomista nyt haluaisi vaan että mies sanoisi vaikka kahdella lauseella että mikä on pielessä. Aiemmissa suhteissani keskustelu on onnistunut ihan hyvin. Ap.

Ehkä tarvitsette lisää yhteistä aikaa, jolloin löytyy enemmän sopivaa aikaa keskustelulle. Ethän ole liian vaativa ja odota täydellistä avautumista hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sanoo, että kaikki on hyvin niin sen mukaan sitten mennään. En hyväksy tiuskimista tai mielenosoitusta jos kerran "kaikki on hyvin".

Mies: *tiuskii*

Minä: Mikä hätänä?

Mies: Ei mikään.

Minä: Ok.

Mies: *tiuskii*

Minä: Mene muualle, olet paskaa seuraa.

Mies ei siis sano, että mikään ei olisi hätänä tai että kaikki olisi hyvin. Vaan hän ei sano mitään. Ei siis myöskään ole täysin puhumaton, vaan arjen asioista ym puhuu yleensä kireään äänensävyyn kyllä. Mutta ei suostu kertomaan että mikä on pielessä tai miksi on vihainen tai mikä asia on ongelmana. Kun kysyn asiaa suoraan, ei sano yhtään mitään.

Mies: *passiivis-aggressiivista hammastenkiristelyä arkisista asioista*

Minä: Onko kaikki ok?

Mies: *Hiljaisuus*

Minä: Niin?

Mies: *Hiljaisuus*

Minä: Mun ei tarvitse sietää tätä. Puhu tai mene muualle, olet paskaa seuraa.

Ap, itse kysyisin tuossa vaiheessa jo vähemmän kauniisti. Toteaisin, ettei kummankaan meistä tarvitse elää ikävässä pattitilanteessa. Esittäisin uhkavaatimuksen. Sun ei pidä joutua maanittelemassa aikuista hoitamaan omaa parisuhdettaan. Aikaa ja tilaisuuksia avautumiseen on selvästi annettu, ja nyt tulos tai ulos.

Joillekin on helpompaa kirjoittaa ajatuksistaa. Laita viestiä tai sähköpostia miehelle. Kerro että sinua huolestuttaa kun huomaat että joku asia harmittaa eikä kerro sitä jne. Ei mitenkään painostaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse esimerkiksi kiireetön päivä juttelulle esimerkiksi lenkillä tai muun tekemisen ohessa, niin tilanteesta ei tule niin väkinäisen tuntuista. Osa voi myös kertoa asioita vähitellen, kun ajankohta tuntuu sopivalle.

Tuo pätee pieniin lapsiin.Tuossa on aikuinen ihminen kyseessä.Voimia ap

moni iältään aikuinenkin tunnelukoissaan käyttäytyy kuin lapsi konsanaan.. 

tiedän mistä puhun..

Sama tilanne täällä. Mies ei kerro mulle suoraan mikä vaivaa. Oltiin kavereiden kanssa viettämässä iltaa viikonloppuna ja sattumalta kuulin kun mieheni pienessä kännissä sanoi kaverille että hällä on käsittelemättömiä asioita mutta haluaisi keskustella niistä jollekin muulle ensin ennen kuin kertoo minulle. Vielä ei ole ollut sellaista rauhallista hetkeä että olisin voinut miehelleni sanoa tämän mitä kuulin.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin on helpompaa kirjoittaa ajatuksistaa. Laita viestiä tai sähköpostia miehelle. Kerro että sinua huolestuttaa kun huomaat että joku asia harmittaa eikä kerro sitä jne. Ei mitenkään painostaen.

Olen sanonut juuri noin ja yrittänyt myös viestillä asiaa kysyä, mutta ei vastaa viestiin mitään. Muihin viesteihini kyllä vastaa. Ja olemme siis naimisissa ja asumme yhdessä, joten en viitsi viesteillä pommittaa kuitenkaan. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne täällä. Mies ei kerro mulle suoraan mikä vaivaa. Oltiin kavereiden kanssa viettämässä iltaa viikonloppuna ja sattumalta kuulin kun mieheni pienessä kännissä sanoi kaverille että hällä on käsittelemättömiä asioita mutta haluaisi keskustella niistä jollekin muulle ensin ennen kuin kertoo minulle. Vielä ei ole ollut sellaista rauhallista hetkeä että olisin voinut miehelleni sanoa tämän mitä kuulin.

Tuollaiset käsittelemättömät asiathan voi olla ihan mitä tahansa, jotka ei johdu millään tavalla parisuhteesta. Vaikka jokin velka voi ahdistaa tai impotenssi tms. Sellaisista voikin olla helpompi ensin puhua kaverille.

Voi olla opittu tapa. Ehkä hänen lapsuuden perheessään tai muissa suhteissa puhumattomuus on muodostunut käytännöksi.

Itse olin myös alussa avioliitossani vaikenija. En ollut tottunut lapsuudessani käsittelemään asioita puhumalla.

Mies antoi aikaa. Istui rauhallisena vieressä. Kyseli ja odotti. Ei tiukannut koskaan.

Mies on ihanan rauhallinen ja lempeä.

Pikkuhiljaa muutosta tapahtui ja nykyään osaan puhua tunteistani. Ihan rauhallisesti ja rennosti.

Nyt olemme olleet aviossa 15v ja keskustelu ja vuorovaikutus sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Ap, itse kysyisin tuossa vaiheessa jo vähemmän kauniisti. Toteaisin, ettei kummankaan meistä tarvitse elää ikävässä pattitilanteessa. Esittäisin uhkavaatimuksen. Sun ei pidä joutua maanittelemassa aikuista hoitamaan omaa parisuhdettaan. Aikaa ja tilaisuuksia avautumiseen on selvästi annettu, ja nyt tulos tai ulos.

En ole ap vaan nro 16.

Tämän olen meinannut monesti tehdä. Olen meinannut sanoa, että sanoja ulos suusta tai mä lähden ovesta ulos, mutta tässä kohtaa mulla itellä tarttuu sanat kurkkuun. Rakastan kuitenkin miestäni enkä haluaisi menettää häntä.

Kyseessä on varmaan joku sellainen asia, jonka mies katsoo menevän sinun käsityskykysi ylitse. Älä nyt suutu, mutta on todella rasittavaa yrittää selittää jollekin jotakin asiaa, joka itseä vaivaa, kun toinen ihmettelee että miksi se sinua nyt vaivaa, en ainakaan itse välittäisi yhtään, minä ainakin sitä ja tätä. Ei sinun tarvitse tietää toisen jokaista ajatusta, anna toisen elää vähän sitä omaakin elämää. Anna olla , anna toiselle tilaa.

Hiljaisuus ei ole ilkeyttä.