Nykyään saa olla tosi tarkkana mistä puhuu kavereille (kateus?)

Olen ostamassa ihka ekaa asuntoa suht. halvalla ulkomailta ja monet kaverit olleet hyvinkin kannustavia, mutta sitten on tämä yksi joka aina mollaa jokaisesta pienestä asiasta. "Ethän sä edes osaa kieltä" (itse ei osaa, minä taas osaan) ja "mitä sä siellä muka teet" (no muutan sinne? mitäs muutakaan) jne. Ihan kuin en olisi aikuinen joka on vastuussa omasta elämästään ja päätöksistään. Vaikka en olisi keskustellut asiasta tarkemmin hänen kanssaan ei tarkoita ettenkö olisi tutustunut itse asiaan tarkemmin.

Aina jos teen erilaisen päätöksen kuin hän, niin koskaan ei tule mitään positiivista kommenttia. Lähinnä vihjailevia kysymyksiä ja kommentteja, muttei voi kuitenkaan sanoa päin naamaa että mikä häntä oikeasti kaivaa.

Onneksi on näitä muitakin kavereita jotka oikeasti osaa olla iloisia toisten puolesta.

Minulle ei annettu edes mahdollisuutta iloita ystäväni puolesta, siis siitä että hänellä alkoi kaikki sujumaan paremmin. Kelpasin ilmeisesti vain olemaan se, jolle valitettiin. Kaikki kivat jutut näin vain facebookista. Itse joskus kysyin sitten näistä (esim muutto toiselle paikkakunnalle) ja kertoi kasvotusten, sanoin olevani iloinen, että hänellä menee hyvin. Silti edelleenkään ei kertonut menneensä naimisiin, saavansa lapsen ym. Ei sillä, en jaksakaan enää pitää yhteyttä kun ei minulle halua kerran kertoa.

Minua on ärsyttänyt myös se, jos joku selvästi haluaa minun olevan kateellinen, mitä on pari kertaa tapahtunut. Se loppuu vasta, kun sitten on lopulta infonnut omasta tilanteestaan, joka onkin "parempi". Kaikille elämä ei ole jatkuvaa kilpailua tai vertailua, joillekin se on käsittämätön ajatus.

Yksi tyttökaveri oli niin kade, että järjesti miestuttunsa raiskaamaan minut. Trauma vei keskittymiskyvyn. Tyttökaveri valmistui yliopistosta.

Alkoholisoiduin, istuin vuosia baareissa. Jossain vaiheessa pidin taukoja juomisessa. Yritin oikeasti käydä terapiassa ja kävelylenkeillä. Kannustamisen sijaan lannistaminen, ryyppyporukan kieroilu ja selkäänpuukotus oli hurjaa. Ne ei voineet yhtään sietää että kukaan edistyisi mitenkään. Siellä sen oikein näki: tarvitaan joku jota haukkua, sillä yhteinen haukuttava lisää haukkujien yhteishenkeä. Ryyppykaveruus loppui pahoinpitelyyn. Eli ne jotka yrittää lannistaa, kannattaa jättää ja olla vain kannustajien kanssa. Kannattaa kuunnella omia vaistoja, eikä tarvi kuunnella mitään ilkeilyjä.

Juu juu, tuttu ilmiö! Valitettavasti. Kun opiskelimme mieheni kanssa, ei mitään kateutta tai vastaavaa tietystikään näkynyt lähipiirissä, köyhiä opiskelijoita kun kerran olimme. No, valmistuimme ja saimme molemmat hyvät työpaikat. Mieheni onnistui saamaan erityisen hyvän työn ja sen kautta korkean palkan. Sen lisäksi lähisukulaiseni kuoli jättäen minulle perinnön, joka ei ollut miljoonia, mutta sen verran kuitenkin että uskalsimme siinä tilanteessa ostaa kauniin uuden talon kivalta paikalta.

Pidin sitten lähimmille ystävilleni tuparit jokin aika sitten. Yksi ystävistäni täytti pyöreitä aika pian näiden tupaantuliaisten jälkeen ja järjesti isot juhlat. Mutta. Minä ja mieheni jäimmekin yllättäen ilman kutsua, ja minun oli pakko kysyä syytä ystävältäni, olimme kuitenkin aina olleet niin läheisiä. Vastaus kuului, että uuden talomme myötä meistä on tullut hänen silmissään "herroja". Kysyin vielä että onko hänen mielestään minun käytökseni jotenkin muuttunut talon ostamisen myötä. Ei kuulemma ollut ja olen hänen mielestään edelleen se sama ihminen kuin aina ennenkin, mutta hän ei koe voivansa olla tekemisissä kaltaisemme herrojen kanssa, onhan hän itse "tavallinen duunari". Aika surulliseksi tulin.

koska nykyään on lottovoitto jos sinulla on työpaikka.. Ai saat*na miten huonosti meillä menee suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Auta armias, kun satut asumaan ulkomailla! Saa kyllä olla kieli keskellä suuta, ettei vahingossakaan lausahda mitään positiivista asuinmaastaan tai negatiivista Suonesta. Ja kun vielä kaikesta näkee, että itsellä menee sata kertaa paremmin kuin ystävillä, pitää todellakin pitää suu supussa.

itsellä menee sata kertaa paremmin kuin ystävillä? Jotenkin sun kirjoituksesta tuli sellainen olo, että ehkä ystävät eivät ole sun kanssa tekemisissä koska ovat kateellisia vaan koska asettaudut muiden yläpuolelle. Kenenkään muun kirjoituksesta ei jäänyt tällaista vaikutelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua on ärsyttänyt myös se, jos joku selvästi haluaa minun olevan kateellinen, mitä on pari kertaa tapahtunut. Se loppuu vasta, kun sitten on lopulta infonnut omasta tilanteestaan, joka onkin "parempi". Kaikille elämä ei ole jatkuvaa kilpailua tai vertailua, joillekin se on käsittämätön ajatus.

Narsistisille koko elämä on kilpailua. Oma olemassaolo ikäänkuin vaatii, että on joku johon verrattuna tuntee itsensä paremmaksi. Heidän ihmissuhteensakin perustuu valtasuhteisiin. He saattavat kadehtia sitäkin, jos toinen ei kadehdi mitään.

En nimittele ketään narsistiksi, mutta narsistinen käytös on liian yleistä.

Onnellinen se, joka kykenee ihmissuhteisiin ilman valta- ja vertailuasemia.

Päsmärit kiehukoot omissa liemissään.

Onhan tästä ihan tutkimus (ei ole linkkiä, kun en muista edes mistä olen lukenut) että ihmiset kadehtivat lähellä olevaa ns. Samantasoista, koska periaatteessa olisi mahdollista hänellekin se mitä kaveri, naapuri, sisarus tms. On saavuttanut. Ei ole mitenkään yleistä kadehtia jotain huippu menestyneitä ja timmejä julkkiksia, kun se on niin kaukainen haave.

Elämä on valintoja. Itse teen sen mitä pidän tärkeänä ja yritän saavuttaa omat tavoitteeni. Siksi en kadehti.

Jos on jotain mihin en voi vaikuttaa ymmärrän senkin, että se ei ole minulle yhtään hyödyksi, jos joku muukin kärsii.

Yksi tuttu ilmeisesti luulee että tienaan vaikka kuinka paljon rahaa ja säästöjäkin on ym kun kerran täräytti suoraan päin naamaa että miksen osta omaa asuntoa. No en todellakaan saisi edes lainaa mihinkään säälliseen asuntoon, säästöjä on 0 eur, ei takaajia, nyt vuokralla olen niin PIENItuloinen että saan asumistukea vaikka työssä käynkin... Ärsyttävää huomata että toinen on oikein pohtinut omassa mielessään toisten raha-asoita (ja päätynyt vieläpä ihan päinvastaiseen lopputulokseen)! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta armias, kun satut asumaan ulkomailla! Saa kyllä olla kieli keskellä suuta, ettei vahingossakaan lausahda mitään positiivista asuinmaastaan tai negatiivista Suonesta. Ja kun vielä kaikesta näkee, että itsellä menee sata kertaa paremmin kuin ystävillä, pitää todellakin pitää suu supussa.

itsellä menee sata kertaa paremmin kuin ystävillä? Jotenkin sun kirjoituksesta tuli sellainen olo, että ehkä ystävät eivät ole sun kanssa tekemisissä koska ovat kateellisia vaan koska asettaudut muiden yläpuolelle. Kenenkään muun kirjoituksesta ei jäänyt tällaista vaikutelmaa.

No ei tarvitse asettua mihinkään yläpuolelle, kyllä he nyt sen näkevät meillä käydessään, kun on tuota omaisuutta kertynyt. Mutta kuten sanoin, pidän suuni supussa enkä millään tavoin tuo sitä esille, mutta toisaalta vaikea tätä taloa ja noita autoja mihinkään on piilottaakaan. Ja saavat kyllä selville lukuisat matkamme vaikkei niistäkään mitään puhuisi muuten kuin kysyttäessä.

Sitäpaitsi ystävät ovat kyllä mieluusti tekemisissä, kun heitä kohdellaan niin hyvin ja tarjotaan hyvä majoitus jne. Itse en ole koskaan saanut kutsua yökylään vaan yövyn sitten hotellissa Suomessa käydessäni.

Kerroin kaverille että saatiin asuntolaina maksettua ni se suuttu ja alko  huutaa et vi***uko sille sitä kerron. Ollut kuitenki paras kaveri 20 vuotta ja kaikki asiat aina kerrottu.

Ihmeellistä teinidraamaa :D

Aina ei katkeamisen syy olekaan kateus vaan se että uusi toisen tilanne laukaisee a hdistukset menneisyyden kokemuksista jotka liittyvät samantapaiseen toisen tilanteeseen . Joskus katkeamisen aiheuttaa se mies tai toinen puoliso joka kaveruudestasi vimoon/ mieheen huolimatta käyttäytyykin kuin sika vaimon/ miehen selän takana ja hyvin harva on valmis siihen että kertoo asian myös sille toiselle vaan mieluummin häipyy kuviosta kokonaan.

Ja jos on esim ko alalta huonoja kokemuksia jolla olet kaverillasi aiemmin niin varmasti ei halua ottaa riskiä että sinä menet sitten työpaikallasi urkkimaan niitä kokemuksia.

Ihmiset läheskään aina ei katkeamiseen ole kateus vaan ihan muut syyt ja useammin kuin arvataan se on se mies joka seläntakana tekeekin vaimon kaverin elämän helvetiksi yrittäessään iskeä häntä heti kun silmä vaimoparalta välttää!

Aika jännä ilmiö; tässäkin keskustelussa menestys, onni --> raha. Tämä on tätä nykyaikaa

Mulle kävi niin kuin monelle täällä kommentoineille: pääsin vastoinkäymisistä ylös ja löysin luottamuksen tulevaisuuteen. Sitä kautta sain vedettyä hyviä, "aivan tavallisia" asioita puoleeni. Jotkut ystävistäni pettyivät, kun en ollutkaan se Ihaa-aasi tai elävä esimerkki Murphyn laista. Osa kommentoikin jotain tökeröä. Sitä oli vaikea sulattaa.

Mä pyrin aina kehumaan ja noteeraamaan, jos jollakulla on jotain hyviä uutisia tai materiaa, henkisiä ominaisuuksia, uus kampaus, lomamatka tms. Joskus sanon kohteliaisuudesta jotain positiivista (vaikkei aihe mua kovin kiinnostaiskaan) kun huomaan, että puhuja ikään kuin kaipaa jotain kehuntynkää. Harvoin saan itse kehuja tai huomiota, enkä sellaista paljon kaipaakaan. Mutta ei oo multa pois, jos joku viihtyy oman elämänsä parissa.

Tähän asiaan liittyen olen huomannut, että ne, jotka tuovat itseään / osaamistaan / omaisuuttaan IRL ja somen avulla julki, tuovat usein julki myös vahvan oletuksensa, että joku on heille kateellinen. Kateus on ehkä lisääntynyt, mutta niin on myös aiheettomat luulot kateudesta. Jos joku elää "eksentrisesti" (tai yltäkylläisesti tai miten milloinkin), voi sitä ihailla, mutta eihän se tarkoita, että itse unelmoisi samanlaisesta elämästä. Itsekin saan WOW-elämyksiä esim. nähdessäni erilaisia taloja, mutta eniten haluan silti asua omassa talossani. Usko pois. :)

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä ilmiö; tässäkin keskustelussa menestys, onni --> raha. Tämä on tätä nykyaikaa

Se on tutkimuksissakin tullut esille, että onnellisuuden tunne liittyy suoraan varakkuuteen.

Voit googlettaa noita tutkimuksia.

Varakkailla kaikki menee paremmin, niillä on jopa alhaisemmat stressihormonien tasot jne.

Ja jos joku tuntee jonkun pentti-einari enon, joka oli niin traaginen ja onneton, vaikka oli varakas, se ei kumoa mitenkään tutkittua tietoa tuosta asiasta, jossa on laajempi otanta.

"Haluamme ainakin tällä hetkellä kuluttaa rahat mieluummin esim. matkusteluun ja muihin elämyksiin kuin vaikkapa omakotitaloon."

Tuota eivät kaikki vaan ymmärrä! se on eri asia matkustaa, jos ei käytä rahojaan esim. asumislainaan, viinaan, huumeiseen, tupakkaan tai 300e ruokaostoksiin päivässä. Jotkut elävät näin eivätkä ymmärrä miten muilla jää rahaa mihinkään muuhun. Entinen "kaveri" bilettää joka ilta, ostaa merkkituotteita ja käyttää päihteitä, ihmettelee vielä miten muilla on varaa matkustaa. Niin mitenköhän.

Minulle on oltu kateellisia myös useita kertoja työttömyydestä, niin sekin todella kannattavaa, ennemminkin tulisi kannustaa. Työttömien ihmisten ei ole hauska lähettää 100 hakemuksia ilman ainuttakaan vastausta ja juosta kyykytettävänä eri toimistoissa saaden askartelukurssi "tarjouksia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä ilmiö; tässäkin keskustelussa menestys, onni --> raha. Tämä on tätä nykyaikaa

Se on tutkimuksissakin tullut esille, että onnellisuuden tunne liittyy suoraan varakkuuteen.

Voit googlettaa noita tutkimuksia.

Varakkailla kaikki menee paremmin, niillä on jopa alhaisemmat stressihormonien tasot jne.

Ja jos joku tuntee jonkun pentti-einari enon, joka oli niin traaginen ja onneton, vaikka oli varakas, se ei kumoa mitenkään tutkittua tietoa tuosta asiasta, jossa on laajempi otanta.

Vai niin ja varakkuudesta hyvä esimerkki Trump? aina onnellinen, iloinen ja hymyileä rikas mies? joka kohtelee kuin kukkaa kämmenellä vaimoaan kuten kaikkia muitakin ihmisiä, erityisesti toisia uskontoja edustavia. Hienon käytöksensä ja onnensa hän on tietysti saavuttanut rahan avulla ja hymykin on ommeltu kirurgin toimesta hänen kasvoilleen varakkuudella ja oma lentokonekin hänellä on jotta hän saa olla onnellisena yksityiskoneessaan. Naisia hän arvostaa ja kunnioittaa pitäen sopivan välimatkan naisiin myös missikisoissa. Trump on iloluonteinen mies joka ei koskaan mökötä, ei raivoa, ei huuda, ei kohtele alempiarvoisesti vähempiosaisia, haluaa kaikille ilmaisen sairaanhoidon ja stressitasot hänellä ovat nollassa. Not. Liika rikkaus = usein kamala ihminen, joka halveksuu vähempiosaisia eikä ole mihinkään tyytyväinen.

Ns. pissa nousee monen päähän menestyksen myötä eikä siinä nyt kovin voi iloinen olla jos kaveri alkaa koppavaksi. No mutta, elämä on. Kateudesta sinänsä niin se on usein sellainen pistos joka ei kestä kovin kauaa, kun se naapuri on ajellut sillä uudella autollaan vähän aikaa nenän edessä niin siitä tulee ihan normaalia elämää eikä kohta sitä enää edes huomaa, eikä kohta edes se auton omistaja itsekään. Sellaista se on, elämä.