Mita hassua luuloja ihmisilla on ollut tyostasi? Olen opettaja ja viikkotunteja minulla on 21. Moni oikeasti luulee, etta teen 21-tuntisia tyoviikkoja.

Eli toimintaterapeuttina olen ihmisen toimintakyvyn asiantuntija; yleisimmät työskentelyalueet on lasten, neurologisten, psyykkisesti sairastuneiden ja vanhusten kuntoutus. Työ koostuu toimintakyvyn arvioinnista ja/tai edistämisestä, ja se pohjautuu toimintaterapian teoreettisiin viitekehyksiin ja neurologiaan, psykiatriaan ym. tutkittuun tietoon. Konkreettinen näkyvä alue on myös mm. apuvälinetarpeen arviointi, apuvälineen valinta ja käyttöönohjaus, sekä käsilastojen valmistus. Työnkuva vaihtelee erittäin paljon asiakaskunnan mukaan.

Mutta pienessä lehdessä ne kaikki nimettömät jutut menevät kyllä niiden parin hassun toimittajan kautta, vaikka ei nimiä niihin tulisikaan! Monet ovat olettaneet, että ne nimettömät uutiset " tulevat STT:ltä" valmiina, vaikka oikeasti vain kourallinen kaikista Suomen lehdistä ylipäätään on STT:n asiakas. Me emme ole! Eikä ole moni muukaan...

Itse muokkaamme tiedotteet, jotka meille tulevat ja niissä on oikeasti töitä - vaikka ei tekijän nimeä siinä jutussa olekaan, niin kyllä sen silti on joku käsitellyt.

ja yleisesti ottaen kaikki luulee etten tee muuta kuin meikkejä ja lakkaa kynsiä.

Jos kerron tehneeni kunnollisen jalkahoidon (ohentanut paksuja kynsiä, poistanut ehkä hiukan känsiä, laittanut sisäänkasvaneen kynnen alle paperia ettei se paina, rapsuttanut veitsellä irti hervottoman määrän kovettumaa jne), niin ollaan aivan ällistyneitä että tekeekö kosmetologit semmostakin??



Oikeesti, 75% mun hommista on noita jalkahoitoja, kasvohoitoja on silloin tällöin ja meikkejä kesäisin (häämeikkejä sekä morsiamille että naisvieraille).

Minun kuvitellaan osaavan ulkoa kaikki oikeinkirjoitussäännöt. Toki paljon osaankin ja katson sen kuuluvan ammattitaitooni, mutta jos mietin vähän aikaa jotakin ongelmatapausta ja sanon sen olevan vähän hankala juttu, niin ihmiset sanovat, että pitäisihän sun tuo tietää. Toisaalta taas ihmiset eivät tajua, että äidinkielen opettajan hommiin ja etenkin koulutukseeni kuuluu valtavasti kaikkea muutakin kuin pelkkää pilkunviilausta. Kielenhuoltoa taisi olla yliopistossa yksi kurja opintoviikko, loppu oli kielihistoriaa, kielitiedettä, sukukieliä, kielen rakenteiden tutkimusta, kirjallisuuden teorioihin tutustumista ym.



Enkä ole koulutukseltani äidinkielen opettaja, vaan filosofian maisteri, jolla sattuu olemaan pätevyys opettaa äidinkieltä - tätäkin on ihmisten vaikea tajuta. Tuntuu, että ihmiset kuvittelevat, että 160 opintoviikkoa on opiskeltu pelkkää pilkunviilausta. Sama ongelma on varmaan kaikilla aineenopettajilla.

neuroottinen, kun... luulet varmaan, että...." jne.) Ja usein tulee kommenttia: " iik, ethän vaan analysoi koko ajan mitä sanon ja teen" . Ihan niinkuin tekisin jotain " analyysia" /diagnoosia koko ajan, kun seurustelen ihmisten kanssa.



Häiritsee hieman, kun tuntuu, että kaikki eivät osaa sitten olla rennosti seurassani...

asiakkaat yrittivät kuvailla jonkun kasvin ulkonäköä. Yritä siinä sitten arvailla mikä se saattais olla. On kymmeniä/satoja huonekasveja, joilla on samanlainen lehti. Samoin kun se miksi joku kasvi kuolee. Siihen on vaikea vastata, kun kasvin viihtymiseen vaikuttaa niin moni seikka. Ihan kuin tosta vaan tietäisin oikean vastauksen.

Sitten oletettiin, että kukkakaupassa saa tehdä koko päivän kukkakimppuja, asetelmia... Enemmän joutui käsittelemään kukkia, kun ne tulee tukusta, kastelemaan, siivoomaan, paperihommia.

Monet ei tajua sitä työmäärää, mikä varsinkin sesonkeina on edessä, silloin ollaan aamuyöhön asti töissä.

ja ihmiset olettavat minun osaavan venäjäksi kaikki mahdolliset sanat myös erikoisaloilta. Enhän minä mikään sanakirja ole! Miten voisin valmistautumatta osata tulkata tai kääntää esim. lääketieteen asioita, jos en siitä suomeksikaan mitään ymmärrä.



Myöskään ei ymmärretä sitä, että kääntämiseen tarvitaan muutakin kuin vain vieraan kielen taito, ei kaikki venäjää osaavat osaa automaattisesti kääntää. Jotkut katsovat kummeksuen, jos kääntäjä/tulkki katsoo sanakirjasta apuja, mutta se on kääntäjän yksi työväline kuten vaikka maalarille pensseli.

Toki ehkä sitäkin, mutta työskentelen kuntoutuksen ammattilaisena kehitysvammaisten (ja aiemmin mielenterveyspotilaiden) parissa.



Osallistun yhtenä jäsenenä moniammatillisessa työryhmässä mm. kuntoutussuunnitelmien tekemiseen yhdessä lääkärien psykologien, hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa, ja toimin asiakastyössä yksilöllisten tavoitteiden mukaisesti. Työ on hyvinvoinnin edistämistä, kuntoutusta ja fyysisen/psyykkisen kunnon ylläpitämistä. Pedagogiset taidot ja minun työpaikallani myös psykologian tuntemus ovat työssä avainasemassa.



mm. kädentaitojen ja tekniikoiden avulla pyrin vaikuttamaan vaikkapa asiakkaan käden-silmän koordinaatioon, keskittymiskykyyn, hieno- ja/tai karkeamotoriikkaan, oma-aloitteisuuteen, itsetuntoon ja itsetuntemukseen liittyviin asioihin, elämänhallintataitoihin, jopa neuro-fysiologisiin mekanismeihin luovuutta tietysti unohtamatta.



En siis ole pelkkä näpertelijä, vaikka nimike niin ehkä antaa ymmärtää.

Yleensä ihmiset luulevat, että olen vaan lomalla, kun olen kotona. Kuulema olen laiska, kun en kiillota kotia jatkuvasti. Lisäksi olemme kuulema huippuköyhiä reppanoita , jotka ei tajua mistään mitään.



Lisäksi olen kuullut eläväni miehen siivellä.

Ei ainakaan 15 tuntia kotona töitä. Minulla on useampi lapsi ala-asteella ja kokeiden korjauskin kestää ja kestää. Voiko oikeasti 10 oppilaan kokeiden korjaus kestää tunti/päivätolkulla?



Oppitunteja ei paljon suunnitella, jos vähänkään seuraa kouluopetusta ja läksyjen tekoa. Lisäksi opella on kannettava tietokone luokassa. Sillä näpyttelee oppitunneilla ja lapset laskee itsekseen laskuja. Monet kerrat olen uuden matematiikan asian opettanut itse kotona pojalle , kun opettaja ei ole viitsinyt vaivautua tunnilla opettamaan.

Vierailija:

ja tekniikoiden avulla pyrin vaikuttamaan vaikkapa asiakkaan käden-silmän koordinaatioon, keskittymiskykyyn, hieno- ja/tai karkeamotoriikkaan, oma-aloitteisuuteen, itsetuntoon ja itsetuntemukseen liittyviin asioihin, elämänhallintataitoihin, jopa neuro-fysiologisiin mekanismeihin luovuutta tietysti unohtamatta.

En siis ole pelkkä näpertelijä, vaikka nimike niin ehkä antaa ymmärtää.

Vierailija:

Monet kerrat olen uuden matematiikan asian opettanut itse kotona pojalle , kun opettaja ei ole viitsinyt vaivautua tunnilla opettamaan.

Vai olisiko niin, että ihana poikasi ei ole viitsinyt vaivautua tunnilla kertomaan opettajalle, ettei ihan ymmärtänyt opetettua???

No ei tietenkään, eihän se nyt Sinun Lapsesi vika voi olla... Kyllähän nyt ajatustenluku toki kuuluu opettajan työnkuvaan

virkoja muutetaan toimintaterapeuttien viroiksi (ja osittain työnkuvat ovatkin samanlaiset) kun eihän se näpertely ole mitään terapiaa.

ja monet kuvittelevat työni olevan heppahullun unelmaa, ponien ja heppojen kanssa puuhastelua ja rapsuttelua. :-)

Vierailija:

lapset laskee itsekseen laskuja.

Monilla on sama vika siinä luokassa..Sepä mielenkiintoista, että opettaja on aina oikeassa ja tehokas ja lapset vaan tyhmiä

mene perille ekalla kerralla tai samalla metodilla.

Kuuluuko lasten laskea itsekseen laskuja siten, että opettaja sanoo vain tunnin alussa: " Laskekaapa nyt seuraava aukeama..." .Mielestäni opettajan kuuluu opettaa!!!!!! Pitää näyttää, miten laskut lasketaan, että sen jälkeen oppilas kykenee niitä laskuja laskemaan itsekseen.

ja samat ongelmat kuin toisella opella. Aina kysellään OIKEINkirjoitusohjeita, vaikka kielenhuolto on vain pieni osa opetusta ¿ saati opintoja. Lisäksi ns. maallikot ajattelevat hyvin ahtaasti kielen rajoista ja säännöistä. Luullaan, että opettajalla on yksi ja ainoa totuus tietystä kieliongelmasta, vaikka kielihän muuttuu jatkuvasti. Ja säännöt sen mukana!

Ja kaverit, sukulaiset ja puolitutut luulevat, että haluan neuvoa heitä ilmaiseksi.