voiko vuosikausien anoreksia jäädä vanhemmilta huomaamatta?

sairastin kymmenen vuoden ajan ala-asteelta lukioon ja kotoa muuttamiseen saakka. Painoin alimmillaan 35 kiloa ja olen sentään reilusti yli 160cm pitkä. Kuntoilin hulluna, ja ainainen tappelu oli vanhempien kanssa syömättömyydestäni. Nykyisin kuitenkin muistelevat joskus, että laihduinhan minäkin onneksi, vaikka olinkin lapsena niin lihava (olin tukeva) ja puhuvat minulle, että " kun nykyisin on niin paljon sitä anoreksiaa, niin olisi sinunkin hyvä siitä jotakin vaikka lukea, kun on lapsia" . ap

Nuo kommentit vähän viittaavat siihen. Tai että jopa olisivat osasyyllisiä anoreksiaasi?

Vierailija:

sairastin kymmenen vuoden ajan ala-asteelta lukioon ja kotoa muuttamiseen saakka. Painoin alimmillaan 35 kiloa ja olen sentään reilusti yli 160cm pitkä. Kuntoilin hulluna, ja ainainen tappelu oli vanhempien kanssa syömättömyydestäni. Nykyisin kuitenkin muistelevat joskus, että laihduinhan minäkin onneksi, vaikka olinkin lapsena niin lihava (olin tukeva) ja puhuvat minulle, että " kun nykyisin on niin paljon sitä anoreksiaa, niin olisi sinunkin hyvä siitä jotakin vaikka lukea, kun on lapsia" . ap

minä huomasin tyttäreni syömishäiriön saunoessa, paino putosi rytisten kahdessa kuukaudessa enkä heti huomannut

Kylllä se, ikävä kyllä, voi jäädä huomaamatta. Eikä se tarkoita, etteivätkö vanhemmat välittäisi. Anorektikot ovat mestareita salaamaan ja peittelemään.

Kaverini anoreksia paljastui vasta vuosien jälkeen, kun kaveri oli kotona ääneen valitellut, että housut ovat " vääränkokoiset" ja että hän on läski. Hänen äitinsä siis vahongossa sattui kuulemaan tämän. Kaveri oli yrittänyt mahtua viisi vuotta nuoremman siskonsa housuihin.

Siihen asti hän oli onnistunut peittämään vartalonsa vaatteilla. Kasvothan usein kaventuvat vasta viimeisenä. Yllätyksenä tauti tuli meille kavereillekin. Kaveri oli aina ollut hoikempi, poikamainen, emmekä harrastaneet uimarantoja ym. missä olisi pakko näyttäytyä vähemmissä vaatteissa.

Meidän nähdemme hän söikin ihan normaalin rajoissa. Kotonaan hän oli aina sanonut, että oli syönyt kaverillaan.



Ei hän nyt mikään luuranko asian paljastuessa ollut, mutta tosi huonossa kunnossa kuitenkin.



nyt kun asiaa miettii, sitä syyllistää itseään, että miksi emme huomanneet aikaisemmin. Emme vain huomanneet. Ei sille enää mitään voi.. Teini-iässä sitä on muutenkin niin herkkänä oman kroppansa kanssa, että ei voi sietäää muiden kommentteja yhtään. Saati sitten puuttua toisen kroppaan..