Aloin seurustella 19 vuotiaana ja nyt 10 v myöhemmin alkanut kaduttaa menetetty nuoruus.

Minä aloitin irtosuhteet ja satunnaisen juopottelun vasta nelikymppisenä. Ihan hyvin ehtii ap:kin vielä vaikka mitä.

Aloin myös seurustella 19 v ja olen edelleen sen tyypin kanssa. Meillä on ollut ihana vauhdikas elämä.

Ennen häntä vietin 14-19 ikävuosina erittäin värikkään elämän vaiheen ja se oli kivaa, mutta en kaivannut sitä enää tavattuani sen oikean.

T. Mummeli 73 v

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, nyt neljäkymppisenä kaduttaa sitäkin enemmän.

Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat, sulla on vielä peliaikaa jäljellä.

Erosin 38 vuotiaana seurusteltuani 20 vuotta. Ei kaduta menetetty nuoruus.

Se kaduttaa että en hankkinut lapsia ja nyt se on todennäköisesti myöhäistä. Eli jos vaikka olisin saanut lapsen heti parikymppisenä, olisi lapsi nyt jo täysi-ikäinen.

En ole sitä tyyppiä joka muutenkaan olisi viihtynyt baareissa nuorena, joten en oikeastaan usko menettäneeni mitään muuta kuin mahdollisuuden löytää itselle sopiva kumppani perheen perustamiseen.

Olen ollut parisuhteessa 17 vuotiaasta lähtien. Nyt vasta 40 v. lähestyessä on alkanut kaduttamaan. Olisi pitänyt ensin tutustua itseen ja siihen mitä haluaa ja mikä mulle sopii. Tähän ikään mennessä olen jotenkin kasvanut ohi ujoudesta ja nuoruuden epävarmuudesta. Olen myös kehittynyt vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Ymmärrän paremmin parisuhteita ja sitä mikä tekee suhteesta hyvän. Nyt olisi näiltä osin paljon parempi etsiä elämänkumppania kuin silloin alaikäisenä. Harmi vaan, että keski-iässä sinkkuilu ei varmasti ole yhtä helppoa ja mukavaa kuin kaksikymppisenä eikä uusperhekuviot houkuta yhtään. Jos siis olet vasta 26v. ja sua jo kaduttaa elämätön nuoruus niin elä se nyt. Älä odota nelikymppiseksi.

Olen 43v ja ollut yhdessä mieheni kanssa siitä kun olin 19v. Ei kyllä kaduta. Ehdin viettää villiä nuoruutta sinkkuna kun olin 13-19v ja vietimme railakasta opiskelijaelämää miehen kanssa, kun olin 19-24v. En koe menettäneenä yhtään mitään. Ehkä olisi eri fiilis, jos olisimme heti saaneet lapsia. Esikoinen syntyi vasta, kun olin lähempänä kolmeakymppiä.

Elä AP tässä ja nyt 😚