Onko juristeilla mielenterveysongelmia?

Ainakin minun tuntemat on melko kylmiä ja narsistisia. Olen itsekin, en tosin juristi, mutta se on yksi ns haaveammatti (liikaa ikää jo opiskella) .

Luultavasti suurin osa on tunneköyhiä ja kilpailuhenkisiä, sekä mainetta ja mammonaa ihannoivia.

Otetaan pelinä ja halutaan voittaa, vaikka kyse on toiselle ihmiselle elämän mullistavasta asiasta.

Ei osata voitontahdoltaan ja ahneudeltaa nähdä tasapuolisuutts ja inhimillisyyttä.

Tietysti poikkeuksiakin voi olla joukossa.

Puhutte ilmeisesti vain asianajajista, jotka tekevät oikeussalityötä. Suurin osa juristeista sijoittuu ihan muualle.

tarve olla muiden silmissä voimakas, saada valtaa?

nostaa statustaan, ihailu?

korkeat palkat?

tai voihan olla, että myös:

 oikeuden ja hyvyyden toteutumisen edistäminen yhteiskunnassa?

Jos hyvyyttä haluaisi toteuttaa, ei pystyisi tuohon työhön. Kyllä se jotain tunnekylmyyttä vaatii. Varsinkin jos jotain kuristajaa puolustaa.

Olette te kanssa...

-rangaistuskäytäntöön ei Suomessa vaikuta juristien persoona vaan eduskunnan päättämä laki ja velvollisuus pitää tuomiokäytäntö yhtenäisenä. Eli käytännössä jos jostain rikoksesta tuomiot liikkuvat rangaistusasteikon alapäässä, niin on pakko tuomita vaikka tuomari olisi itse eri mieltä, koska muuten tuomio tulee hovista bumerangina takaisin.

-tuomioihin vaikuttavat myös todisteet tai niiden puute. Hyvä niin, sillä epärehellisiä uhreja riittää.

Ai millaisia juristit ovat? Yleensä hyvämuistisia ja tarkkoja, sillä opinnoissa menestyminen vaatii sitä. Muuten samanlaisia kuin muutkin. Jotkut mätämunia, jotkut burn outissa, jotkut rahan perässä, monet ihan normaaleja ihmisiä jotka aidosti yrittävät tehdä parhaansa sikäli kun se on mahdollista.

-juristisuvun ei-juristi-

Sulla vaikuttaa olevan

Vierailija kirjoitti:

Jos hyvyyttä haluaisi toteuttaa, ei pystyisi tuohon työhön. Kyllä se jotain tunnekylmyyttä vaatii. Varsinkin jos jotain kuristajaa puolustaa.

Pakko kommentoida vielä tätä: olet siis aikuisten oikeasti sitä mieltä että hyvyyttä ei voi toteuttaa esimerkiksi ihmisoikeusjuristina, yleisenä oikeusavustajana, syyttäjänä, tuomarina, oikeustieteen tutkijana/proffana jne.

Ja kyllä sitä kuristajaakin vaan on jonkun puolustettava koska oikeusvaltio. Oletko tosissasi sitä mieltä että kuristaja ansaitsee tulla lynkatuksi tai että hänen tuomiota harkitessa ei pidä ottaa huomioon niitä asianhaaroja jotka lain mukaan ovat lieventäviä tai korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä vastaavista tapauksista? Vittumaisen työn lisäksi puolustusasianajaja tietysti on myös yleinen paskasaavi, etupäässä koska oikeusvaltio (asiakkaista enemmistö on köyhiä joten palkkiot maksaa yhteiskunta taksan mukaan). Tämähän se osoittaa kylmäsydämisyyttä eikä yhtään esim. oikeudentuntoa?

Mihin rikosoikeudenkäyntejä edes mielestäsi tarvitaan, jos syyttäjä on mielestäsi 100% oikeassa jo syytettä kirjoittaessaan? Johtuuko tuomioiden poikkeaminen syytteestä mielestäsi täysin tuomarien hölmöydestä vai voisiko siihen mitenkään vaikuttaa se että asiat eivät usein todisteiden valossa olekaan menneet täsmälleen tai edes suunnilleen syyttäjän käsityksen mukaisesti?

t.6

Vierailija kirjoitti:

Olette te kanssa...

-rangaistuskäytäntöön ei Suomessa vaikuta juristien persoona vaan eduskunnan päättämä laki ja velvollisuus pitää tuomiokäytäntö yhtenäisenä. Eli käytännössä jos jostain rikoksesta tuomiot liikkuvat rangaistusasteikon alapäässä, niin on pakko tuomita vaikka tuomari olisi itse eri mieltä, koska muuten tuomio tulee hovista bumerangina takaisin.

-tuomioihin vaikuttavat myös todisteet tai niiden puute. Hyvä niin, sillä epärehellisiä uhreja riittää.

Ai millaisia juristit ovat? Yleensä hyvämuistisia ja tarkkoja, sillä opinnoissa menestyminen vaatii sitä. Muuten samanlaisia kuin muutkin. Jotkut mätämunia, jotkut burn outissa, jotkut rahan perässä, monet ihan normaaleja ihmisiä jotka aidosti yrittävät tehdä parhaansa sikäli kun se on mahdollista.

-juristisuvun ei-juristi-

Entäs hovi ja lakien laatijat? Eikö heillä tarvi olla inhimillisyyttä? Esimerkiksi amerikassa on varmasti paljon puutteita, mutta tuomiot on kansan oikeustajun mukaisia.

Vaikka selvähän se on, että narsistisimmat voittaa, kun eivät väsy tai masennu. Mutta kun sekin ilmiö nykyään tunnistetaan, niin miksi annetaan pahan kukkia?

Useamman asianajajan tuntevana allekirjoitan kaikki ketjussa esitetyt stereotypiat.

Todellakin on, suosittelen pysymään kaukana ainakin parisuhdemielessä.

Monilla on vaikeat lähtökohdat, mutta se ei silti oikeuta vahingoittamaan ketään toista millään tavalla, ikinä.

Sen takia kaikki tekoa lieventävät asianhaarat on pelkkää valhetta.

Ja "epärehellisiä uhreja riittää"? Tässä ei puhuttu vakuutuspetoksista vaan vaikka yleisestä oikeustajusta.

Ja että pahalla on puolustajansa.

Vierailija kirjoitti:

Monilla on vaikeat lähtökohdat, mutta se ei silti oikeuta vahingoittamaan ketään toista millään tavalla, ikinä.

Sen takia kaikki tekoa lieventävät asianhaarat on pelkkää valhetta.

Ja "epärehellisiä uhreja riittää"? Tässä ei puhuttu vakuutuspetoksista vaan vaikka yleisestä oikeustajusta.

Ja että pahalla on puolustajansa.

Mä olen ollut 4 vuotta käräjäoikeuden lautamiehenä. Sinä aikana olin vapauttamassa raiskauksesta syytettyä (humalasekoilu, nainen olikin suuttunut tultuaan torjutuksi ja päättänyt "kostaa" syyttämällä miestä raiskauksesta) ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyä (olikin vähän rumempi huoltajuuskiista) sekä alentanut reilusti törkeästä pahoinpitelystä syytetyn tuomiota (oikeudenkäynnissä selvisi että osa lääkärin uhrilla toteamista ruhjeista oli kännissä kaatumisesta aiheutuneita).

Kauden alussa pulssi nousi kun syytteessä luki esim. seksuaalirikos, lopussa olin vaan että "jahas, katsotaan miten asia on". 

Epärehellisiä uhreja riittää, oli rikos mikä tahansa. 

Täällä yksi juristi. Juristit ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin. Eli jokainen on omanlaisensa ja erilainen. Itse olen ihan perus perheenäiti. Työskentelen julkisena oikeusavustajana. Työ on paljon ihmisten kanssa kanssakäymistä. Juristin työhön liittyy paljon muutakin kuin rikosoikeudenkäynnit. Tykkään työstäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla on vaikeat lähtökohdat, mutta se ei silti oikeuta vahingoittamaan ketään toista millään tavalla, ikinä.

Sen takia kaikki tekoa lieventävät asianhaarat on pelkkää valhetta.

Ja "epärehellisiä uhreja riittää"? Tässä ei puhuttu vakuutuspetoksista vaan vaikka yleisestä oikeustajusta.

Ja että pahalla on puolustajansa.

Mä olen ollut 4 vuotta käräjäoikeuden lautamiehenä. Sinä aikana olin vapauttamassa raiskauksesta syytettyä (humalasekoilu, nainen olikin suuttunut tultuaan torjutuksi ja päättänyt "kostaa" syyttämällä miestä raiskauksesta) ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyä (olikin vähän rumempi huoltajuuskiista) sekä alentanut reilusti törkeästä pahoinpitelystä syytetyn tuomiota (oikeudenkäynnissä selvisi että osa lääkärin uhrilla toteamista ruhjeista oli kännissä kaatumisesta aiheutuneita).

Kauden alussa pulssi nousi kun syytteessä luki esim. seksuaalirikos, lopussa olin vaan että "jahas, katsotaan miten asia on". 

Epärehellisiä uhreja riittää, oli rikos mikä tahansa. 

Moninverroin enemmän on ihmisiä joiden elämä ei koskaan ole ennallaan jonkun toisen pahuuden takia.

Liikaa on hiljaista hyväksyntää: myötäilijät voi saada kiksejä esim siitä että tulevat toimeen hankalan tyypin kanssa. Tai eivät vaan välitä.

Mitä nyt valtiotieteilijänä näkisin, suurin osa näistä ovat tyhmiä, mutta ahkeria, lukeneet kirjat ulkoa. Kunnes vakivirka. Aina pitää olla pari juristia samassa lafgassa, jos toinen tyrii, toinen paikkaa. Ja aina, jumalauta aina pitää löytää se pano/puhelukaveri, jos vaikka tulis paha paikka. Ja toinen lakimies ei yleensä kelpaa, se lohtu haetaan meistä muista maistereista, jotka osaavat soveltaa lukemaansa ympäristöönsä.

No itselläni ainakin on masennusta ja alhainen itsetunto ja pakko-oireita, en tiedä muista juristeista.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun tuntemat on melko kylmiä ja narsistisia. Olen itsekin, en tosin juristi, mutta se on yksi ns haaveammatti (liikaa ikää jo opiskella) .

Juuri näin. Tietyissä asioissa hyvin tunnekylmiä ja vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan. Moni on myös hyvin kilpailuhenkinen.

Vierailija kirjoitti:

Moninverroin enemmän on ihmisiä joiden elämä ei koskaan ole ennallaan jonkun toisen pahuuden takia.

Liikaa on hiljaista hyväksyntää: myötäilijät voi saada kiksejä esim siitä että tulevat toimeen hankalan tyypin kanssa. Tai eivät vaan välitä.

Ehkä, mutta jos saa törkeästä rikoksesta syyttömänä tuomion, sekin pilaa elämän aika tehokkaasti. Alkaisitko vaikka seurustelemaan tai ottaisitko töihin ihmisen jolla saisit tietää olevan seksuaalirikosmerkinnän vaikka tämä väittäisi olevansa syytön? Tuskin. 

Ja näissä minun näkemissä tapauksissa silkka pahuus on ollut nimenomaan "uhrin" motiivi. Mitä muuta kuin pahuutta mielestäsi on syyttää raiskauksesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ihmistä jonka tietää olevan viaton? Vaikka se olisikin jostain syystä "vihamies"? Kun tällaisia tapauksia kuitenkin on ilmeisesti aika paljonkin, miten luulet näiden perättömästi syyttelijöiden vaikuttavan siihen miten todellisten rikosten uhreiksi joutuneita kohdellaan?  Minäpä kerron: se vaikuttaa niin että oikeasti tapahtuneiden rikosten tutkintaan on käytettävissä vähemmän resursseja, ja niin että oikeasti rikoksen uhriksi joutuneita epäillään eikä oteta tarpeeksi vakavasti.

Minun mielestä syyttömille ei saa kostaa sitä että toiset väärin tekijät eivät aina saa ansionsa mukaan. Rikokset pitää tutkia ja selvittää ja tuomita sen mukaan, mitä on todella tapahtunut. Puolustuskin on osa sitä systeemiä jolla totuutta koitetaan kaivaa esiin.

-se ex-lautamies-

Kyllä niitä mielenterveys- ja päihdeongelmaisia ihmisiä on ihan jokaisessa ammattikunnassa. Terv, Psykiatrinen sairaanhoitaja