Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sairauksien pelko, miten päästä eroon? Erityisesti pelkään melanoomaa ja tää vie kaiken energian.
30.07.2017 |
Erityisesti pelkään melanoomaa. Luulen tämän johtuvan siitä, että läheiseni kuoli vähän aikaa sitten syöpään (ei melanooma) ja ihon kasvaimet eli luomet ovat koko ajan nähtävillä. Tuntuu, että media on ihan täynnä melanoomavaroituksia ja näiden lukeminen edes otsikkotasolla saa mut hermoraunioksi. Olen käynyt paljon etelänlomilla yms, en ole polttanut tosin itseäni. Silti syynään ja kyylään jatkuvasti mun luomia.
Kävin vuosi sitten ihotautilääkärillä ja ei löytänyt mitään poikkeavaa/toimenpiteitä aiheuttavaa mun luomista, sanoi toki että jos haluan jotain poistettavan niin kyllä se onnistuu (yksityinen lääkäri). Monethan poistaa esteettisistä syistäkin.
Mietinpä vaan, että johtaako se luomien poistelu sitten mihinkään? Miehen mielestä saan vaan uutta pakkomiellettä jostain jos menen poistamaan minua vaivaavia luomia ja käytän vieläpä rahaa siihen. Kaikkia ei voi kuitenkaan poistaa. Olen välillä varma, että jalkani luomessa on melanooma. Toisena päivänä se voi olla myös kyljen luomessani. Tai käden luomessa.. Niin jos nyt poistan jotain niin enköhän mä ens viikolla löydä taas muualta "melanooman" tai sitten mulla on vaikka aivokasvain tai jotain.
Erityisesti näin kesän loppupuolella tää melanoomapelko räjähtää käsiin. Olen ollut auringossa, joo rasvasin, apua onko tuo luomi kasvanut, se on epätarkka blaablaablaa. Siksi viime vuonna menin kesän jälkeen ihotautilääkärillekin ja maksoin itseni siitä kipeäksi kun pelkäsin niin yhtä luomea.
Mitä ihmettä tälle pelolle voisi tehdä? Olen nyt ajatellut jos kävisi vaikka kerran vuodessa luomitarkastuksessa ja muuten yrittäisin antaa olla, vaikka tiedän, että ei se onnistu. Ainakin joku ammattilainen noi tutkisi kun mun näkemys jostain luomesta vaihtelee päivittäin: joku päivä se on ihan normaali, toisena päivänä mielestäni selkeästi epätarkka jne. Kuitenkaan tää ei ratkaise tätä itse pelkoa, puhumattakaan siitä että tää melanoomapelko on välillä esim. MS-taudin pelkoa.
Olen ajatellut oikeasti hakeutua terapiaan, menee elämä ihan ohi tässä panikoidessa ja ehkä läheisen syöpäkuolema sitten sai muhun jotain ikävää aikaiseksi tai vinksautti pahemman kerran mielessä jotain. Tosin pelko oli jo jollain tasolla ennen hänen sairastumistaan, nyt se on räjähtänyt ihan käsiin :(
Onko kohtalotovereita? Tää on ihan KAMALAA varsinkin kun luomia ei ns. pääse pakoon. Vaikka kuinka koitan olla, että kaikki kuolee joskus ja jos jotain löytyy niin se on hoidettavissa ja jos ei ole hoidettavissa niin ei voi mitään.. Silti sorrun googlaamaan kuvia melanoomasta, vertailen luomiani siihen ja ties mitä paskaa. Googlailu ainakin pitäisi lopettaa, sen tiedän. Uutisiakaan ei pääse pakoon kun koko ajan tuntuu jossain olevan näitä melanoomajuttuja. Valistus on toki hyväksi, mutta tällaiset kaltaiseni ylihysteeriset ihmiset saavat tästä mahdottoman stressin aikaiseksi.
Kommentit (28)
-älä vietä paljoa auringossa äläkä etenkään varsinaisesti ota aurinkoa, sitten ainakin olet siltä osin minimoinut riskisi ja se voisi vähän rauhoittaa
-katso luomesi läpi silloin tällöin, se on ihan normaalia varovaisuutta
-olet varmaan levoton ja ahdistumiseen taipuvainen luonne muutenkin, meditoi tai opettele rauhoittamaan itseäsi muulla tavoin
-hanki elämääsi mielekästä ja kiinnostavaa tekemistä, se vie ajatuksia pois tuollaisesta vatvomisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostelen tätä. Olen taas tänään ollut murheissani noista luomista ja alkaa tosiaan mennä hermot. Teinkin pientä ajatuskarttaa ja huomasin, että kausiluonteisuus tuntuu menevän käsikädessä tosiaan stressin (?) kanssa. Esim. Lukiossa kakkosvuonna stressasin kirjoituksia ja tulevaisuutta, mulla oli aivan järjetön raskauspelko ja tein varmaan 10 testiä, kävin lääkärissä yms ja silti vaan pelkäsin. Samalla pelkäsin imusolmukesyöpää. Läheiseni kuoltua pelkäsin ekan kerran melanoomaa.. Nyt kuoli toinen sukulaiseni viikko sitten, tosin ei tämä kovin iso isku ollut kun vanha ihminen jne. Samaan syssyyn toisen kuolemasta vuosi, tein tän aloituksenkin tänne kun stressasin melanoomaa. Vähän helpotti jo ja nyt sitten pelkään taas kun sain tietää tän vanhemman sukulaiseni kuolleen.
Kuulostan aivan sekopäältä ja varmaan oonkin sitä.
Miten tätä vois kotioloissa helpottaa, paitsi googlauksen lopettelulla?
Ap
Ei kannata tupakoida jos pelkää keuhkosyöpää, samoin jos pelkää melanomaa niin ei kannata ottaa aurinkoa.
Tästä voi sitten oman rehellisyytensä ja riskinsietokykynsä mukaan poiketa.
Sterssitohtorin neuvo on että älä tee sellaista mistä saat stressiä.
Vain typerys ottaa aurinkoa samaan aikaan kun ei tahdo tulla toimeen melanoomapelkonsa kanssa.
Sun kyllä kannattais mennä terapiaan, jos tätä samaa on jatkunut pidempään. Taustalla on jotain psyykkistä jota et välttämättä itse tiedosta tai pysty käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun on tällanen "pelkokausi" niin en kyllä aurinkoa uskalla ottaa. Enkä oikein muutenkaan ole sen luontoinen, että jaksaisin tuntikausia maata jossain rannalla auringossa.
Pakko kai se on hakea apua tähän. Tämä tuntuu vaan jotenkin niin kauhen nololle ja hävettävälle :(
Ap
Nii ja oon pelänny myös kohdunkaulan syöpää tällaisissa "jaksoissa" :/. En voi oikein elää silleenkään, että alan välttelemään aurinkoa vaikka en pelkäis melanoomaa just silloin (en esim. uskaltaisi käydä uimassa melanoomapelon takia aurinkoisella säällä) tai välttelen kaikkia "syöpää aiheuttavia" ruokia.. Pelko tosiaan vaihtelee sairaudesta toiseen niin jos alan rajoittamaan jatkuvasti kaikkea mitä pelkään niin en kohta tekis enää mitään. Tämä siis tuohon kun ehdotettiin, että en oleskelisi auringossa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ap. Mun mielestä käsittelet ongelmaasi (eli melanooman pelkoa) varsin järkevästi ja realistisesti. Kyllä tuo sairauden pelko on selvästi "ongelma", mutta hyvä kun tajuat sen itse. Huomaat oman epäloogisen käyttäytymisesi (esim. yhtenä päivänä luomet ovat pahoja ja seuraavana päivänä taas ihan ok) ja ymmärrät että todellinen vika on korviesi välissä. Tämä on jo paljon! Ja siksi uskon, että sinulla on kaikki mahdollisuudet parantua. Auttaisiko terapia? Kenties. Koettaisin sinuna nyt ensin rajoittaa luomien tarkkailua ja googletusta. Ole myös armollinen itsellesi: et varmaan parane yhdessä yössä! Eli todennäköisesti ajatuksesi yhä tulevat pyörimään melanoomassa, tarkkailet luomia ja surffaat netissä. Mutta aloita vähentämällä tätä toimintaa. Katkaise edes välillä kierre ja jos ja kun onnistut siinä, niin ole ylpeä itsestäsi. Kenties pakkomielteesi vähenee itsestään pikkuhiljaa, kun et enää anna sille jatkuvaa valtaa.