Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen aspergerin kuntoutus
29.07.2017 |
Sain juuri as-diagnoosin ja nyt on mietitty kuntoutusta. Onko kenellekään teistä kokemusta millaista se on ja auttaako mitään? Erityisesti kiinnostaisi mitä "sosiaalinen kuntoutus" käytännössä on.
Kommentit (68)
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Jos assin on vaikea solmia ihmissuhteita, niin onko se helpompaa toisen assin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
En ole aiempi, mutta esimerkiksi minä olen yliopiston opettajana järjestänyt useamman tentin pienessä luokassa, kun AS-opiskelija ei ole voinut tehdä sitä isossa salissa. Syitä on ollut hyvin moninaisia, mutta nämä opiskelijat ovat sanoneet näiden syiden pohjaksi aspergerin. Se on jo tukitoimi, että mahdollistaa hyvän kurssisuorituksen tarjoamalla häiriöttömän tilan tehdä tentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Lähdettä?
As-naisille sosiaalinen kuntoutus on yleensä aika turhaa. Naisten aspergeria ei ole tutkittu kovin paljoa ja käsitys on luotu as-miesten mukaan.
Naiset ovat kuitenkin luonnostaan paljon ihmiskeskeisempiä kuin miehet, vaikka olisivatkin introverttejä ja saattavat olla jopa normaalia parempia ns. lukemaan ihmisiä. As-naisten kiinnostuksetkin harvemmin ovat mitään junien aikatauluja tai fysiikkaa(voi toki olla niitäkin) , vaan ne eroavat jonkin verran miehistä.
Itse olen as-nainen ja tuntui turhalta maksaa siitä, että joku opettaa tyyliin tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja hankkimaan "kavereita". Tarvitsen palautumista sosialisoinnista ja töiden jälkeen riittää kumppanini seura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Sosiaalinen kuntoutus on kunnan järjestämää toimintaa. Suosittelen selvittämään oman kuntasi sosiaalitoimesta tai vammaispalvelusta, löytyisikö esim. ohjaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Lähdettä?
Ei minullakaan, todellakaan. Ennemminkin haluaisin lähteen, jossa todetaan asseilla yleisesti oppimisongelmia. Minulla on testatusti hyvin epätasainen kykyprofiili, peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo 9,4. Lukion 9,6. Löytyy sekä AMK- että yliopistotutkinto. Eläkkeellä olen vaikeasta masennuksesta joka suurimmaksi osaksi johtuu sosiaalisista ongelmistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelin jokunen vuosi sitten psyk. sairaanhoitajan kanssa, kun hain apua masemnukseeni.
Piti minua suurella todennäköisyydellä AS-henkilönä, tai ainakin vahvasti AS-piirteisenä.
Hän ei kuitenkaan ollut vakuuttunut, että kannattaisi diagnoosia lähteä hakemaan, en sellaista kuntoutusta todennäköisesti tulisi saamaan, että siitä mitään hyötyä olisi.
Siis jos diagnoosikriteetit täyttyisivät.
Onko kenelläkään kokemusta ammatillisesta kuntoutuksesta AS diagnoosilla? Tuleeko pääpaino aloille, joilla AS voisi viihtyä vai samoille kuin normaaleilla eli laajemmat työmarkkinat (lue lähihoitaja tai koodari).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta ammatillisesta kuntoutuksesta AS diagnoosilla? Tuleeko pääpaino aloille, joilla AS voisi viihtyä vai samoille kuin normaaleilla eli laajemmat työmarkkinat (lue lähihoitaja tai koodari).
Tämä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Tämä. Olen aina ollut huvittunut ”tukitoimenpiteistä” opiskeluun - suurin osa Aspergereista ei tee niille hevon huttua. Ainoa josta olisin ollut aikoinaan yliopistolla kiitollinen, olisi ollut täydellinen vapautus ryhmätöistä, ja etämahdollisuus suurimpaan osaan läsnäolovelvoitteisista, helvetinvaloilla valaistuista höpöluennoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Tämä. Olen aina ollut huvittunut ”tukitoimenpiteistä” opiskeluun - suurin osa Aspergereista ei tee niille hevon huttua. Ainoa josta olisin ollut aikoinaan yliopistolla kiitollinen, olisi ollut täydellinen vapautus ryhmätöistä, ja etämahdollisuus suurimpaan osaan läsnäolovelvoitteisista, helvetinvaloilla valaistuista höpöluennoista.
Niin totta! Kuormituksen kun saisi pois: ihmiset, hälinä, valot, äänet... kotona on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Tämä. Olen aina ollut huvittunut ”tukitoimenpiteistä” opiskeluun - suurin osa Aspergereista ei tee niille hevon huttua. Ainoa josta olisin ollut aikoinaan yliopistolla kiitollinen, olisi ollut täydellinen vapautus ryhmätöistä, ja etämahdollisuus suurimpaan osaan läsnäolovelvoitteisista, helvetinvaloilla valaistuista höpöluennoista.
Niin totta! Kuormituksen kun saisi pois: ihmiset, hälinä, valot, äänet... kotona on hyvä.
Tukea sen sijaan tarvitsisin ajoittain arkeen ja sosiaalisiin tilanteisiin/virastoihin/virallisten asioiden hoitoon. Ihan siis tukihenkilön, joka tekisi kanssani näitä asioita. Nyt joku varmasti tulee tähän ehdottamaan minulle vammaispalvelua tai sosiaalitoimea. Vaan ei - kummastakaan ei heru apua. Aika raskaasti pudotaan väliin tämän hetken Suomessa avuntarpeinemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Tämä. Olen aina ollut huvittunut ”tukitoimenpiteistä” opiskeluun - suurin osa Aspergereista ei tee niille hevon huttua. Ainoa josta olisin ollut aikoinaan yliopistolla kiitollinen, olisi ollut täydellinen vapautus ryhmätöistä, ja etämahdollisuus suurimpaan osaan läsnäolovelvoitteisista, helvetinvaloilla valaistuista höpöluennoista.
Niin totta! Kuormituksen kun saisi pois: ihmiset, hälinä, valot, äänet... kotona on hyvä.
Tukea sen sijaan tarvitsisin ajoittain arkeen ja sosiaalisiin tilanteisiin/virastoihin/virallisten asioiden hoitoon. Ihan siis tukihenkilön, joka tekisi kanssani näitä asioita. Nyt joku varmasti tulee tähän ehdottamaan minulle vammaispalvelua tai sosiaalitoimea. Vaan ei - kummastakaan ei heru apua. Aika raskaasti pudotaan väliin tämän hetken Suomessa avuntarpeinemme.
Puhut asiaa! Ollaan jääty ihan ilman apua.
Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).
On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).
Ei hämmästytä. Yhteiskunta sosiaalisine vaatimuksineen ajaa suurimman osan Aspergereista täysin kehäraakeiksi kesi-ikään mennessä, jos heistä ylipäätään sinne on. Erilaisuutta kestetään todellisuudessa älyttömän huonosti.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, mutta seuraan. Mulle sanottiin, ettei kannata hakea, kun julkiselta saa vain arjenhallintataitojen kuntoutusta, tyyliin kalenteri ja tehtävälistat. Jotkut on kuitenkin julkiseltakin diagnoosin ja jonkin sortin apua saaneet. Up up.