Ketju, jossa keskustellaan ainoastaan laulujen sanoilla
Kommentit (8866)
Hän kauhunvaltaan sai niin monet miehet maan
Mutta naisilleen oli nallekarhu vaan
Jos karhun tuntee sisällään, sen kanssa pitää oppia elämään ja paeta kylmää maailmaa
Kumpi voittaa, karhu vai leijona?
Kysyy minulta töissä johtaja
Mikä minä olen sille vastaamaan
Multa luvut jäi kesken aikanaan
Koululaukku jäi kun kesken lähdin maailmaan
Nyt kuljen sateen piiskaamaa merenrantaa
Kuin Fantom koiransa Devil seuranaan.
On jokin haavoittanut mua arkaan paikkaan,
Ja uskollinen Hero mua kotiin kuljettaa (ja ja ja jaa).
Ei kukaan voi välttää kipua
Ja vain elämän virrassa lipua
Kentät kutsuu sankareita
Eikä suinkaan pelkureita
Tulee ruoskaa, tulee ruoskaa,
ja kipu kiihottaa
Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää
Mä huudan tääl sun nimee, en tiedä missä meet.
Pois sä käännyit tältä tieltä, et jatka kanssa mun. Ei oltu samaa mieltä, vaan yksin onnistun.
Vierailija kirjoitti:
Pois sä käännyit tältä tieltä, et jatka kanssa mun. Ei oltu samaa mieltä, vaan yksin onnistun.
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
Taloon, jota kodiksi kutsutaan
Vaikka siellä ei ole minulle ketään
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä
Tällä tiellä
Tällä tiellä
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä
Tie, jonka löytää vain kun rakastaa.
Tie, jonka hiekka on niin polttavaa.
Ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan!
Vierailija kirjoitti:
Ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan!
Hiekka vain, pölyn valkoinen hiekka vain
muuta ei jäljellä rakkaudestain
kuin hiekka vain
Vaikka kuuntelen, ääntäsi kuulen, sydän nyt soi vain turhaa unelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuuntelen, ääntäsi kuulen, sydän nyt soi vain turhaa unelmaa.
Syysunelmaan vie meidät uudestaan
kun lehdet puiden jäävät äärilleni kuin yö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuuntelen, ääntäsi kuulen, sydän nyt soi vain turhaa unelmaa.
Syysunelmaan vie meidät uudestaan
kun lehdet puiden jäävät äärilleni kuin yö
Vielä on kesää jäljellä.
Vielä tulee kauniita päiviä.
Suomen kesä kestää hetken aikaa vaan
Mut sen hetken maailma tarjoo parastaan
Vain nuo kaksi kättä vahvaa ja tahto armoton
Muuta miehellä ei silloin ollutkaan