Ketju, jossa keskustellaan ainoastaan laulujen sanoilla

...miul on lanttukukkoo...

syövät paistia ja juovat lientä

Kun koitin nousta löytänyt en jalkojain
Sä kaadoit lisää kotiviiniäsi vain
Mun lasiin, nauroit vain

Vierailija kirjoitti:

Kun koitin nousta löytänyt en jalkojain
Sä kaadoit lisää kotiviiniäsi vain
Mun lasiin, nauroit vain

Olin päissäni kuin käki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun koitin nousta löytänyt en jalkojain
Sä kaadoit lisää kotiviiniäsi vain
Mun lasiin, nauroit vain

Olin päissäni kuin käki

 Sinne maantien ojaan viimein taju sammui.

 Niin kuin sika röhkin kuravedessä.

Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun koitin nousta löytänyt en jalkojain
Sä kaadoit lisää kotiviiniäsi vain
Mun lasiin, nauroit vain

Olin päissäni kuin käki

 Sinne maantien ojaan viimein taju sammui.

 Niin kuin sika röhkin kuravedessä.

On mulla hauska täti

Letka saa terveeksi rammankin, se nuorentaa vanhankin.

Ja rytmin tuntee kaikki suonissaan.  Sen sinä tunnet niin kuin minäkin

Kun sydämen lyöntisi kuulen,  täytenä onneni saan

 Onnestain on puolet sinun.

Onneni on olla herraa lähellä.

Mitä.päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa aina armollaan.

Nousee päivä, laskee päivä
Kiitää vuodet nuo
Talvet ja kesät toistaan seuraa
Naurusta menet kyyneliin

Mä nautin siitä tunteesta
Kun sanon "hyvää huomenta"
Ja näen jotain riemua ohikulkijan ilmeestä

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin siitä tunteesta
Kun sanon "hyvää huomenta"
Ja näen jotain riemua ohikulkijan ilmeestä

 Aamulla kun kotiin palasin

 ja kiristelin vyötä.

 Sanoi talonmies hyvän huomenen

 mut minä hyvää yötä

 ja painuin pehkuihin.

Heinillä härkien kaukalon nukkuu poika viaton.

Päivät lyhenee

Kuten askelenikin.

Jossain kuultaa kuu.

(Joku haiku)

Ehkä kerran vielä uskotaan kultaan, kuutamoon ja suudelmaan. Ehkä kerran vielä tavataan luona vanhan veräjän.

otan buickin minä tallista vaikka se lysti on kyllä kallista