Opiskelemaan vai ei?

Tulin valituksi jatko-opintoihin (ylempi korkeakoulututkinto) ja otin paikankin vastaan, mutta en ole tehnyt elettäkään todella lähteäkseni opiskelemaan. Olen kärsinyt viime kuukausina jonkin asteisesta masennuksesta ja joutunut tekemään elämässäni muutoinkin suuria päätöksiä, vaikka kaikenlainen päätöksenteko, alkaen ihan ruokaostosten tekemisestä on aiheuttanut pahimmillaan jopa paniikinomaista ahdistusta.

Nyt olisi työstä irtisanoutumisen, asunnon etsinnän jne kannalta viimeiset hetket tehdä päätös, lähdenkö todella jatkamaan opintojani vaiko en. En kuitenkaa uskalla luottaa omaan päätöksentekokykyyni ja mielipiteeni asiasta (kuten kaikesta muustakin) vaihtelee päivittäin, jopa tunneittain. En luonnollisestikkaan tee päätöstäni kenenkään tuntemattoman mielipiteen perusteella, mutta kaipaisin nyt näkemystä, mitä ihmiset tekisivät, jos olisivat tässä tilanteessa.

Valmistuin siis viime joulukuussa alemmasta korkeakoulututkinnosta. Siitä saakka olen ollut työelämässä. Vaikken nautikkaan työstäni, saa siitä silti ihan kohtalaisesti rahaa ja toivon, että tuon alemmankin tutkinnon perusteella voisi työelämässä jonkin verran edetä. Eihän se korkeampikaan tutkinto hyvää työpaikkaa takaa. Muutaman vuoden opiskelijabudjetin käytön jälkeen myös mahdollisuus säästää vihdoinkin rahaa esimerkiksi kovasti haaveilemaani asuntoon tuntuu hienolta. Jos taas jatkaisin opintojani, joutuisin nostamaan hurjasti lisää opintolainaa ja näin ollen sekä lainan lyhennys, että asuntosäästäminen siirtyisivät.

Lisäksi paikkakunta, jolla jatko-opintoni toteutuisivat, sijaitsee kaukana kotipaikkakunnaltani. Toisaalta muutto ns. vieraaseen ympäristöön olisi jännittävää, mutta en tunne ks. paikkakunnalta ketään ja en esimerkiksi edellisessä koulussanikaan saanut yhtäkään ystävää, joten aika yksinäistä voisi pahimmillaan olla. Kotipaikkakunnallani asuvat myös ikääntyvät vanhempani, joita pääsisin todella harvoin katsomaan, jos aloittaisin opinnot. Lisäksi työn löytäminen opintojen oheen olisi välttämätöntä, mutta varmasti hyvin haastavaa suositulla opiskelijapaikkakunnalla. Olen myös täyttämässä jo pian 30v, joten tuntuu, että ns. pitäisi jo aloittaa "oikea elämä", eikä kitkuttaa opiskelijana.

Oikeastaan ainoa todellinen syys, miksi haluaisin aloittaa opinnot, on että parempi koulutus VOISI auttaa pääsemään myöhemmin parempiin töihin ja tuntuisi hienolta valmistua maisteriksi. Eivät siis kovin päteviä syitä mielestäni.