Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten (te sohvaperunat) olette löytäneet intoa liikkumiseen?
29.07.2017 |
Olen alle 30-vuotias, painoindeksillä normaalipainoinen ja täysin terve, hyvät veriarvot yms. mutta en liiku lainkaan. Työ on istumatyö koneen ääressä ja vapaa-aika menee kodinhoidossa, ystävien seurassa, tv:n ääressä jne mutta liikuntaharrastuksia ei ole. Mitään hyötyliikuntaakaan ei paljoa tule, kun työ- ja kauppamatka on lyhyt, kerrostaloasunto joten ei talvella lumitöitä tai kesällä ruohonleikkuuta. Aikaa harrastamiseen on!
Haluaisin ennaltaehkäisevästi alkaa huolehtia terveydestä, jotta ei myöhemmällä iälläkään tulisi vaivoja huonon kunnon vuoksi. Lisäksi olisi toki mukava saada hoikempi vartalo, olen kyllä pienikokoinen mutta vatsalla, lantiolla ja pepussa, reisillä on pehmeää ja löysää vähän liikaa. En mitään sixbackiä tavoittele, mutta siis terve, energinen, hyvinvoiva ja hyvännäköinen vartalo on tavoitteena.
Ruokapuolessakin hiukan fiksattavaa, mutta se ei ole iso ongelma, isompi on tämä täysi liikkumattomuus ja saamattomuus. En vain ole koskaan innostunut liikkumisesta ja kun en ole koskaan aktiivisesti mitään liikuntaa harrastanut, en jotenkin osaa aloittaa. Enkä löydä sitä innostusta.
Onko ketään samankaltaisessa tilanteessa ollutta? Miten olette saaneet liikkumisen osaksi arkea? Onko se aikataulutettua pakkopullaa vai ihan mukavaa arkea kun pääsee vauhtiin? Kaikki vinkit ja ideat on tervetulleita! :)
Kommentit (23)
Ihastuin...nyt teen aamuin ja illoin punnerrukset, lankutukset ja kyykyt ;) viikossa jo huomaa kiinteytyneen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien tarvii olla mitään himokuntoilijoita, jos tykkää olla omassa rauhassa omaan tahtiin niin siitä vaan, suorastaan ärsyttää tää nykymeininki ja terveysintoilijat jotka laskee kalorinsa....
Sama täällä oli tilanne pitkään. Kokeilin kaikenlaista; uintia, hiihtoa, pyöräilyä, sulkapalloa, kuntosalia, sählyä...ei vaan mikään tuntunut muulta kuin pakkopullalta ja kun ei ole kivaa, niin on aika helppo jäädä sitten menemättä, kun on vaikkapa väsynyt.
Nyt mulla on kuitenkin kaksi lajia, joihin olen todella tykästynyt. Toinen ihan vaan kävely, asun kyllä maaseutumaisessa paikassa, että täällä on paljon ihania kävelyreittejä. Mulle on oleellista, että todella nautin liikunnasta ja kävelystä nautin, kun on kauniit maisemat. Käyn kävelyllä melkein joka päivä, vähintään 5 km reipasta tahtia, mutta jos näen jotain erityisen nättiä, voin pysähtyä ihailemaan ja ottaa vaikka kuvan. Tai jos olen oikein hurja, saatan halailla puita.
Toinen laji on jooga, siihen olen ihan hurahtanut. Sillä on niin paljon hyviä vaikutuksia, että ei varmaan monella muulla lajilla ole. Alussa voi tehdä helppoja liikkeita, siitä sitten aina vain vaikeammaksi ja haastetta on sopivasti. Lihakset vahvistuvat nopeasti, tulee notkeutta, nesteitä poistuu, vatsantoiminta parenee, mieli tyyntyy ja rauhoittuu, uni tulee paremmin. Käyn ohjatussa joogassa 2 kertaa viikossa ja lisäksi joogailen kotona pari kertaa lisää.
Molemmat on halpoja harrastuksia, ei tarvita kalliita varusteita ja voi harrastaa lähes milloin vain. Kummastakin tulee hyvä mieli. Mulla ei varsinaisesti ollut ylipainoa, mutta muutamasta kilosta toivoin pääseväni ja pääsinkin, tosin hitaasti, n. vuodessa. Syön terveellisesti kala-kasvisruokaa, en käytä sokeria tai alkoholia. Kiinteytynyt olen todella paljon ja vyötäröltä on lähtenyt 8 cm.
m85 kirjoitti:
Ei kaikkien tarvii olla mitään himokuntoilijoita, jos tykkää olla omassa rauhassa omaan tahtiin niin siitä vaan, suorastaan ärsyttää tää nykymeininki ja terveysintoilijat jotka laskee kalorinsa....
En aiokaan pyrkiä himokuntoilijaksi, vaan oman terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi ylläpitää edes jonkinlaista peruskuntoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä oli tilanne pitkään. Kokeilin kaikenlaista; uintia, hiihtoa, pyöräilyä, sulkapalloa, kuntosalia, sählyä...ei vaan mikään tuntunut muulta kuin pakkopullalta ja kun ei ole kivaa, niin on aika helppo jäädä sitten menemättä, kun on vaikkapa väsynyt.
Nyt mulla on kuitenkin kaksi lajia, joihin olen todella tykästynyt. Toinen ihan vaan kävely, asun kyllä maaseutumaisessa paikassa, että täällä on paljon ihania kävelyreittejä. Mulle on oleellista, että todella nautin liikunnasta ja kävelystä nautin, kun on kauniit maisemat. Käyn kävelyllä melkein joka päivä, vähintään 5 km reipasta tahtia, mutta jos näen jotain erityisen nättiä, voin pysähtyä ihailemaan ja ottaa vaikka kuvan. Tai jos olen oikein hurja, saatan halailla puita.
Toinen laji on jooga, siihen olen ihan hurahtanut. Sillä on niin paljon hyviä vaikutuksia, että ei varmaan monella muulla lajilla ole. Alussa voi tehdä helppoja liikkeita, siitä sitten aina vain vaikeammaksi ja haastetta on sopivasti. Lihakset vahvistuvat nopeasti, tulee notkeutta, nesteitä poistuu, vatsantoiminta parenee, mieli tyyntyy ja rauhoittuu, uni tulee paremmin. Käyn ohjatussa joogassa 2 kertaa viikossa ja lisäksi joogailen kotona pari kertaa lisää.
Molemmat on halpoja harrastuksia, ei tarvita kalliita varusteita ja voi harrastaa lähes milloin vain. Kummastakin tulee hyvä mieli. Mulla ei varsinaisesti ollut ylipainoa, mutta muutamasta kilosta toivoin pääseväni ja pääsinkin, tosin hitaasti, n. vuodessa. Syön terveellisesti kala-kasvisruokaa, en käytä sokeria tai alkoholia. Kiinteytynyt olen todella paljon ja vyötäröltä on lähtenyt 8 cm.
Lenkkeilyä olen itse silloin tällöin puoliväkisin harrastanut ja se tuntuu ajoittain jopa mukavalta. Joogaakin olen kokeillut mutta pitäisi ehkä mennä ohjatuille tunneille ensin tutustumaan paremmin.
Kiitos kommentistasi! Mietin nyt, että pitäisikö tehdä itselle jokin (kevyt) liikunta-aikataulu ja vaikka väkisin pakkopullana suorittaa sitä, kunnes keho tottuu ja alkaa tulla edes pieniä tuloksia. Jos siitä sitten innostuisi ja huomaisi ettei se niin tylsää olekaan. 😅
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. Jossain vaiheessa innostuin ryhmäliikuntatunneista ja kävin niillä pari vuotta. Kunto todella kohosi. Sitten tuli muutto ja nyt matkaa salille tuntuu olevan liikaa. (Ei ole, mutta olen niin järkyttävän laiska, että liikuntapaikan pitäisi sijaita suoraan työmatkan varrella, kotoa en enää jaksa lähteä) liikunta jäänyt taas pariksi vuodeksi kokonaan. Inhoan itseäni tämän laiskuutena vuoksi, miksen voi vain rakastaa liikuntaa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira. Ei erityisen vaativa rotu.
Tässä on se suuri riski, että koira kärsii jos omistaja ei saakaan liikunnasta intoa koiran myötä. Ulkoilutuksesta tulee pakollinen paha ja siitä helposti luistaa. Koiran voi ottaa kun on varma liikuntainnostuksestaan ja haluaa koiran seuraksi, ei motivoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun oli pakko psyykata itseni liikkumaan ensimmäiset kerrat ja kun pääsin vauhtiin, liikunnan tuoma hyvä olo hoitaa loput. Nykyisin lähden liikkumaan mielelläni. Mulle oikeat lajit on kahvakuula ja hölkkäys (ei siis juokseminen, niin kovaa en ainakaan vielä jaksa).
Kahvakuulassa käyn ohjatulla tunneilla ja lisäksi treenaan niiden ohjelmilla kotona. Tosin ohjattu tunti on aina mulle tehokkaampi, tulee tsempattua paljon enemmän. Nytkin on jalat kipeänä viime tunnista, ja tuntuupa hyvältä.
Hölkkäyksessä auttoi tavoitteellisuus. Eka kerralla katsoin, minkä verran jaksan (matka ja aika Sport Trackerilla). Seuraavilla kerroilla on sitten tavoitteena parantaa eli jaksaa pidemmälle tai sama matka nopeammin.
Musiikki saa minut liikkumaan, siis kävelemään kilometritolkulla kun kännykässä on tallennettuna lempparimusiikkia. Hyvä kävelyrytmi ja säästä viis, sateellakin jaksaa tallata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkona kun näkee jonkun kuvottavan läskin niin tekee heti mieli treenaamaan. Myös se kun katseli Eurosportilta Tour de Francen etappeja sai heti lähtemään pyörän selkään.
Vierailija kirjoitti:
Minun oli pakko psyykata itseni liikkumaan ensimmäiset kerrat ja kun pääsin vauhtiin, liikunnan tuoma hyvä olo hoitaa loput. Nykyisin lähden liikkumaan mielelläni. Mulle oikeat lajit on kahvakuula ja hölkkäys (ei siis juokseminen, niin kovaa en ainakaan vielä jaksa).
Kahvakuulassa käyn ohjatulla tunneilla ja lisäksi treenaan niiden ohjelmilla kotona. Tosin ohjattu tunti on aina mulle tehokkaampi, tulee tsempattua paljon enemmän. Nytkin on jalat kipeänä viime tunnista, ja tuntuupa hyvältä.
Hölkkäyksessä auttoi tavoitteellisuus. Eka kerralla katsoin, minkä verran jaksan (matka ja aika Sport Trackerilla). Seuraavilla kerroilla on sitten tavoitteena parantaa eli jaksaa pidemmälle tai sama matka nopeammin.
Kannattaa kokeilla vaikka maantiepyöräilyä jos ei jaksa hölkätä tai juosta. Ne pyörät liikkuvat melkein itsestään jolloin on helppo mennä juuri niin kovaa mikä tuntuu sopivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira. Ei erityisen vaativa rotu.
Tässä on se suuri riski, että koira kärsii jos omistaja ei saakaan liikunnasta intoa koiran myötä. Ulkoilutuksesta tulee pakollinen paha ja siitä helposti luistaa. Koiran voi ottaa kun on varma liikuntainnostuksestaan ja haluaa koiran seuraksi, ei motivoimaan.
Siksi juuri onkin ns. helppo rotu. Voi myös ottaa jo iäkkäämmän koiran.
Mutta tietysti pitää tykätä koirista ja olla kykenevä sitoutumaan ja vääntäytymään kaikenlaisiin loskasäihin mukisematta.
Ehkä kokeeksi sohvaperuna voisi ottaa jonkun toisen perheen koiran joskus hoitoon, niin saa osviittaa.
Luonto oli mulle se sana. Metsät, rannat, luontopolut. Mikään ei voi olla rentouttavampaa kuin reipas kävely siellä. Siihen tulee himo. Aktiivisuusmittari saattaa kannustaa lisäaskeliin, jos olet asettanut itsellesi tavoitteen, mutta vähän askelia puuttuu vielä...Lisäksi välillä voi nappailla kauniita luontokuvia. Pari kertaa viikossa voi lisäksi lankuttaa, venytellä, hyppiä hyppynarulla jne. Samalla katsot hyvää ohjelmaa telkkarista.
Kiitos kaikista hyvistä vinkeistä! Alan suunnittelemaan jotain kevyttä ohjelmaa että pääsen alkuun. :)
Tämä ketju ja kommentitkin motivoi!
Ap
Aloin lukemaan liikunta-aiheisia blogeja ja huomasin, että jollain pienten lasten äideilläkin on paljon aikaa liikuntaa. Sitten aloin noudattamaan Porin juoksukoulua ja yhtäkkiä harrastin liikuntaa monta tuntia viikossa.
Aloin vilkuilemaan sivuraiteille, laihduin 10kg nopsaa ja liikunta maittaa.
Itse spontaanisti vain lähdin eräs myöhäinen ilta kävelylle. Ah, se ihana luonto, pimeys, tähdet ja ilman raikkaus! Sitä jäin kaipaamaan niin paljon että lähes pakosta aina alkoi kävelemään pieniä iltalenkkejä.
Alue: Aihe vapaa
Etsin lajin, jota teki mieli harrastaa. Siitä se liikunta muodostui osaksi arkea.