Lue keskustelun säännöt.
Miten (te sohvaperunat) olette löytäneet intoa liikkumiseen?
29.07.2017 |
Olen alle 30-vuotias, painoindeksillä normaalipainoinen ja täysin terve, hyvät veriarvot yms. mutta en liiku lainkaan. Työ on istumatyö koneen ääressä ja vapaa-aika menee kodinhoidossa, ystävien seurassa, tv:n ääressä jne mutta liikuntaharrastuksia ei ole. Mitään hyötyliikuntaakaan ei paljoa tule, kun työ- ja kauppamatka on lyhyt, kerrostaloasunto joten ei talvella lumitöitä tai kesällä ruohonleikkuuta. Aikaa harrastamiseen on!
Haluaisin ennaltaehkäisevästi alkaa huolehtia terveydestä, jotta ei myöhemmällä iälläkään tulisi vaivoja huonon kunnon vuoksi. Lisäksi olisi toki mukava saada hoikempi vartalo, olen kyllä pienikokoinen mutta vatsalla, lantiolla ja pepussa, reisillä on pehmeää ja löysää vähän liikaa. En mitään sixbackiä tavoittele, mutta siis terve, energinen, hyvinvoiva ja hyvännäköinen vartalo on tavoitteena.
Ruokapuolessakin hiukan fiksattavaa, mutta se ei ole iso ongelma, isompi on tämä täysi liikkumattomuus ja saamattomuus. En vain ole koskaan innostunut liikkumisesta ja kun en ole koskaan aktiivisesti mitään liikuntaa harrastanut, en jotenkin osaa aloittaa. Enkä löydä sitä innostusta.
Onko ketään samankaltaisessa tilanteessa ollutta? Miten olette saaneet liikkumisen osaksi arkea? Onko se aikataulutettua pakkopullaa vai ihan mukavaa arkea kun pääsee vauhtiin? Kaikki vinkit ja ideat on tervetulleita! :)
Kommentit (23)
Tilanne puolittain pakotti, eli asuin tilapäisesti maaseudulla, jossa jouduin luopumaan omasta autosta, ja aloin sitten kulkemaan polkupyörällä enemmän ja pitempiä matkoja. Myöhemminkin sitä pyöräilyä tuli jatkettua, kun sen positiiviset vaikutukset omaan vireyteen olivat niin selvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jo mainittiin se, että kun on luureissa kovat biisit niin on melkein pakko lähteä liikkeelle.
Itse kuuntelen salilla kybällä Metallicaa, toimii siellä, kävelylenkillä mainstreamia.
Omat lajit on bodypump, saleilu, pikkufillarointi ja sauvakävely. Etsit vain jonkin kivan lajin..
Mä olin (hoikka) sohvaperuna, kunnes sain raskausdiabeteksen, vaikka painoni ei juurikaan edes noussut raskausaikana. Säihkähdin sitä aivan kamalasti ja pelkäsin tosissani, että pian mulle puhkeaa oikea 2-tyypin diabetes. Tästä siis syntyi motivaatio liikkumiseen.
Kun vauva oli tarpeeksi iso, aloin käydä ohjatuilla kahvakuulatunneilla ja hurahdin lajiin täysin. Samalla hankin aktiivisuusrannekkeen, joka on oikeasti kannustanut minua liikkumaan riittävästi. Nyt takana on reilut pari vuotta sporttista menoa, ja jos (ja kun!) vain jatkan samaan malliin, niin diabeteksen puhkeamisesta ei liene pelkoa.