Lue keskustelun säännöt.
Kilttimiehen jäätelökesä
28.07.2017 |
(Viime numerossa tapahtunutta: kilttimies törmää lähikaupan kassajonossa "delfiininaiseen" – tuntemattomaan naiseen, joka oli jakanut taksin hänen kanssaan onnettoman baarireissun jälkeen ja jonka kilttimies oli nimennyt tämän delfiiniavaimenperän mukaan. Nainen oli jäänyt taksimatkasta 2 euroa velkaa kilttimiehelle, joka hetken mielijohteesta pyysi, että nainen tarjoaisi hänelle jäätelön velan kuittaamiseksi...)
Delfiininainen otti raikkaan minttujäätelön, kilttimies tutun ja turvallisen suklaan. Heti valintansa ilmoitettuaan hän mietti, antoiko suklaajäätelön valitseminen hänestä tylsän ja kaavoihinsa kangistuneen vaikutelman. Naapurin jännämies olisi valinnut listalta eksoottisen chilijäätelön ja luultavasti vielä flirttaillut pyytämällä extrachiliä tötteröönsä.
Naisen maksaessa jäätelöitä kilttimies, joka oli jättäytynyt taaemmas, tihrusti ja näki naisen syntymäajan tämän rahapussin ikkunataskussa olevasta henkilökortista: delfiininainen oli häntä vähän päälle kaksi vuotta vanhempi.
Kilttimies lipaisi jäätelöpallon pintaa, joka suli välittömästi auringonpaahteessa. Delfiininainen pyysi kilttimiestä pitelemään omaa tötteröään hetken, ja heidän kätensä koskettivat kevyesti toisiaan. Naisen käsi oli silkoinen ja pehmeä.
Delfiininaisen hiukset kimaltelivat auringonvalossa luonnonvaaleina. Heidillä oli sinivihreät, hymyilevät silmät ja hymykuoppa vasemmassa poskessaan.
Kilttimies oli jännittynyt ja mietti koko ajan kuumeisesti puheenaiheita, ettei vain pääsisi syntymään hiljaisia hetkiä. Delfiininainenkin, joka esitteli itsensä Heidiksi, vaikutti vähän ujolta, mutta ujouden takana jollain tavalla rauhalliselta. Hän puheli luontevasti. Hänellä oli kilttimiehestä ihana, sointuva ääni.
Heidi mainitsi, että sinä yönä, kun he olivat tavanneet taksijonossa, hän oli tulossa "konffasta" toiselta puolelta Suomea. Kilttimies jäi miettimään, mikä "konffa" oli – jokin konferenssi?
"Mä olin ollut vähän viihteellä sinä yönä", kilttimies puolestaan sanoi. Heti perään hän selvitti kurkkuaan ja jatkoi, ettei kyllä usein käynyt viihteellä. Se pitikin paikkansa. Kilttimies harrasti enemmän kalsarikännejä, mutta sen hän jätti sanomatta.
(jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (5)
Vähän kuin minä 15-vuotiaana. Toivottavasti et ole kovin paljon vanhempi tai muuten on tiedossa ongelmia parisuhderintamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...sitten kilttimies heräsi kaljatölkin kolahtaessa hänen herpaantuneesta kädestään lattiaan...
Positiivista! Kilttimiehen kannatti jättää kaljat kauppaan.
(jatkuu)
Kilttimies kiitti onneaan, tai tahdonvoimaansa, ettei juuri sillä kerralla ollut ostanut kaupasta mäyräkoirallista olutta – lähellä se oli ollut. Sehän olisikin ollut noloa, jos hänellä olisi ollut mäyräkoira jalkojensa juuressa siinä penkillä, jolle he olivat pysähtyneet Heidin kanssa nauttimaan jäätelöitään.
"Täällä on niin kivat ulkoilumaastot, että pitäisi enemmän käydä kävelyillä ja retkillä", Heidi sanoi ja katsoi metsikön reunustamalle lenkkipolulle, joka lähti puiston vierestä.
Kilttimies antoi katseensa vaeltaa Heidin viehättävältä sivuprofiililta alas kaulalle ja siitä kohti rintoja... Hänen katseensa pysähtyi hieman kaulan alapuolelle, jossa kimmelsi jotain. Kilttimies tihrusti jälleen ja erotti Heidin ylös asti ulottuvan pitsitopin läpi kimmeltävän ristikorun. Sen jälkeen hän ei enää tohtinut jatkaa visuaalista tutkimusmatkaansa alemmas.
"Heidi on siis kristitty", kilttimies ajatteli ja oli ihan hyvillään tiedosta...kai.
"Varo, varo!", Heidi huudahti äkkiä. Kilttimies huomasi, että jäätelöstä oli juuri tipahtamassa pisara hänen valkoisen teepaitansa rintamukselle. Hän siirsi tötteröään kauemmaksi nopeasti, mutta liian myöhään: hänen paitaansa koristi jo vana suklaajäätelöä. "Voi hemmetti!", kilttimiehen suusta pääsi.
Siinä samassa hän tunsi Heidin pehmeän kosketuksen rinnallaan. Heidi painoi tahraa nenäliinalla, varoen levittämästä sitä laajemmalle. "Se lähtee kyllä pois, varsinkin jos pesee kuudessa kympissä...", Heidi sanoi huolehtivasti.
Kun he olivat syöneet jäätelönsä ja alkoivat tehdä lähtöä, kilttimies otti riskin ja sanoi: "Olis hauska tavata joskus myöhemminkin... Voitaisiin ehkä vaihtaa numerot?". Heidi oli juuri alkanut pyörittää huulirasvapuikkoa huulillaan eikä heti vastannut.
Äärimmilleen jännittyneenä, sadasosasekuntien madellessa, kilttimies tarkkaili Heidin ilmeitä, kunnes tämä otti huulirasvapuikon huuliltaan, napsautti sen korkin kiinni, painoi huuliaan kevyesti yhteen ja sanoi sitten: "Joo, vaihdetaan vaan."
Kotimatkalla kilttimies hykerteli tyytyväisyydestä. "Muistan jäätelökesää, kun ne lakaisee puistoo...", hän tapaili mielessään kappaletta, jota oli kuullut äitinsä lauleskelevan joskus.