Tunteiden mitätöinti

Lapsuudenkodissani minun tunteeni mitätöitiin aina. Kun minulla oli hirvittävän raskaa koulumatka (lähtö umpihankeen kello 6.30 kun koulu alkoi 8.15), minulle jankutettiin, miten minun pitää olla kiitollinen, että pääsin kouluuni.

Kun isämme kuoli kun olin 14 ja koko elämä meni täysin sekaisin, minun piti ennen kaikkea muistaa, miten kamalaa minua nuoremmalla siskollani oli.

Muilla kokemusta?