15-vuotias aspeger-tyttö saa uskomattomia raivareita ohjeistuksesta.
Nyt muutaman kerran,kun minä, äiti, olen antanut tavallisia ohjeia, on lapsi hermostunut valtavasti ja saanut huutoraivareita. Viimeksi eilen ja tänään ja molemmilla kerroilla ohjeena on ollut laita vaatteet päälle, pue kengät jalkaan niin lähdeään kauppaan, ulkoilemaan.
Täytyy todeta, että en ymmärrä tätä nyt yhtään. Raivarit kohdistuvat minun ohjeistukseen, ei koskaan isänsä. Kehoitukset annan ihan tavallisella äänellä ilman mitään draamaa ja ennen kehoitusta ei ole ollut mitään "tilannetta" päällä. Ihan siis puskista tulee.
Mitä neuvoja voisit antaa?
Kommentit (28)
Kiitos teille kommenteista. En ole itse asperger, niin kuin tässä joku ehdotti. Tyttö on tämän lisäksi lievästi kehitysvammainen, jonka omatoimisuus on erittäin huonoa. Idioottina en häntä pidä, mutta toimintaedellytykset eivät ole läheskään samalla tasolla, kuin normaalilla 15- vuotiaalla.
Olisin tosi iloinen, jos et viitsisi ruveta minua haukkumaan ja olisi kiva, jos pitäisit tämän keskustelun asiallisena.
Hyvin huomionarvoisia pointteja tullut teiltä. Arvostan sitä, että olette omia ajatuksianne tänne laittaneet ja etenkin as-ihmisten omat kokemukset ovat kirkastaneet mieltäni. Kiitos.
Yritän aloittaa keskustelun lapsen kanssa näistä asioista. Ja toivottavasti voimme sopia yhdessä, miten minä voisin toimia jatkossa toisin.
Hassu juttu muuten. Isänsä pitää lasta pienempänä kuin minä ja ajattelee lapsesta, ettei tämä osaa jotain juttua Kun taas minä tiedän, että hän on kehittynyt valtavasti ja kykenee asioihin enemmän, kuin mieheni uskoisi. Silti isälleen lapsi ei koskaan näytä harmistusta, tai siis, hän ei koskaan harmistu.
Ymmällä oleva äiti kirjoitti:
Mitä nuo sosiaaliset tarinat tarkoittavat?
Tässä nettisivu jossa löytyy enemmän tietoa:http://www.autism.org.uk/about/strategies/social-stories-comic-strips.a…
Sivu on englanniksi mutta asia on siellä hyvin selitetty, jos ei englanti suju niin kokeile kääntää googlella.
Kyseessä on siis erilaiset lyhyet "tarinat" joilla voi tukea lasta erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tässä tilanteessa olisi varmaankin sopiva tarina esimerkiksi sellainen joka auttaa lasta oppimaan tunteiden säätelyä niiden ilmaisemista, tyyliin: "Minulla on joskus paha mieli. Haluan huutaa äidille. Jos huudan, äidille voi tulla myös paha mieli. Voin kertoa äidille että minua kiukuttaa. Voimme puhua äidin kanssa, mikä kiukuttaa." Ei mikään loistoesimerkki, mutta tällaisten tarinoiden on tarkoitus auttaa luomaan kaava sosiaalisiin tilanteisiin, joihin as-lapsella ei välttämättä ole omaa "sisäistä" kaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmällä oleva äiti kirjoitti:
Mitä nuo sosiaaliset tarinat tarkoittavat?
Tässä nettisivu jossa löytyy enemmän tietoa:http://www.autism.org.uk/about/strategies/social-stories-comic-strips.a…
Sivu on englanniksi mutta asia on siellä hyvin selitetty, jos ei englanti suju niin kokeile kääntää googlella.
Kyseessä on siis erilaiset lyhyet "tarinat" joilla voi tukea lasta erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tässä tilanteessa olisi varmaankin sopiva tarina esimerkiksi sellainen joka auttaa lasta oppimaan tunteiden säätelyä niiden ilmaisemista, tyyliin: "Minulla on joskus paha mieli. Haluan huutaa äidille. Jos huudan, äidille voi tulla myös paha mieli. Voin kertoa äidille että minua kiukuttaa. Voimme puhua äidin kanssa, mikä kiukuttaa." Ei mikään loistoesimerkki, mutta tällaisten tarinoiden on tarkoitus auttaa luomaan kaava sosiaalisiin tilanteisiin, joihin as-lapsella ei välttämättä ole omaa "sisäistä" kaavaa.
Kiitos sinulle todella paljon. Luulen, että tästä voisi olla oikeasti apua. Lähden nyt laittamaan vähän iltapalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkoilutat 15-vuotiasta? Eiköhän se osaa itsekin halutessaan. Olisin minäkin saanut raivarit, jos 15-vuotiaana pakotettaisiin ruokaostoksille ja ulkoilmaan.
En ole ap, muttet taoda tietää mikä on aspergerin oireyhtymä ja mitä se aiheuttaa elämäntaidoissa?
Minun as-poika oli 18 kun pystyi olemaan ensimmäistä kertaa yötä yksin kotona. Olisin kyllä antanut, muttri uskaltanut eikä voinut.
Ja jos ei auteta tekemään mitään, ei nouse edes sängystä koko päivänä. Ihmettelee vaan milsi hän ei saanut ruokaa...
Mutta aspergerin oireyhtymähän vaikuttaa kaikkiin aivan eri tavalla. Joillakuilla se heikentää yleisiä arkielämän taitoja, joillakuilla vahvistaa, eikä ap tullut kovin tarkasti maininneeksi, mikä heillä on tilanne. Suurin osa ns. "high functioning" autisteista kykenee aivan normaaliin elämään arkirutiinien suhteen. Monilla kun on erilaiset kokemukset autismista, omakohtaisesti ja/tai lähipiiristä nähtynä, niin sen takia autismia koskeviin kysymyksiin tulee myös erilaisia vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkoilutat 15-vuotiasta? Eiköhän se osaa itsekin halutessaan. Olisin minäkin saanut raivarit, jos 15-vuotiaana pakotettaisiin ruokaostoksille ja ulkoilmaan.
En ole ap, muttet taoda tietää mikä on aspergerin oireyhtymä ja mitä se aiheuttaa elämäntaidoissa?
Minun as-poika oli 18 kun pystyi olemaan ensimmäistä kertaa yötä yksin kotona. Olisin kyllä antanut, muttri uskaltanut eikä voinut.
Ja jos ei auteta tekemään mitään, ei nouse edes sängystä koko päivänä. Ihmettelee vaan milsi hän ei saanut ruokaa...Mutta aspergerin oireyhtymähän vaikuttaa kaikkiin aivan eri tavalla. Joillakuilla se heikentää yleisiä arkielämän taitoja, joillakuilla vahvistaa, eikä ap tullut kovin tarkasti maininneeksi, mikä heillä on tilanne. Suurin osa ns. "high functioning" autisteista kykenee aivan normaaliin elämään arkirutiinien suhteen. Monilla kun on erilaiset kokemukset autismista, omakohtaisesti ja/tai lähipiiristä nähtynä, niin sen takia autismia koskeviin kysymyksiin tulee myös erilaisia vastauksia.
Näinpä näin. Meillä on 14-vuotias AS-poika, jonka arkielämän taidot sinänsä ovat ok, mutta se motivaation puute... Tässä on ollut aikamoista mietittävää, kun alakoulun puolella psykologi teki palkintotaulukkoa suihkussa käymisestä (siis että suostuu sinne menemään), että mikä on palkitsevaa ja mikä ihan vain alentavaa. Monesti olen ymmälläni, enkä tiedä, mitä poika osaa ja mitä ei. Poika on todella omaehtoinen ja koska on fiksu, asiat ovat yleensä sujuneetkin parhaiten, kun hän saa niitä itse päättää (siis tietyissä rajoissa), eikä hänelle sanella "nyt teet tämän ja tämän ja ihan nyt heti". Mutta sitten kun tulee eteen tilanne, jota poika ei kykene päättämään, niin on h*lvetti valloillaan. Ei vaan voi totella, ei alistua, vaikka ihan asiallisesti sanotaan, ei mitenkään kyykyttämällä tms. Murrosikä sitten tosiaan on lisännyt pientä äkäilyä. Minusta ap:n tyttären käytös tuossa asiassa kuulostaa ihan perus-murrosikäis-Aspergeriltä...
En ole ap, muttet taoda tietää mikä on aspergerin oireyhtymä ja mitä se aiheuttaa elämäntaidoissa?
Minun as-poika oli 18 kun pystyi olemaan ensimmäistä kertaa yötä yksin kotona. Olisin kyllä antanut, muttri uskaltanut eikä voinut.
Ja jos ei auteta tekemään mitään, ei nouse edes sängystä koko päivänä. Ihmettelee vaan milsi hän ei saanut ruokaa...