Juon liikaa ja olen huono ihminen

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin join joka päivä. Useasti oli muutamankin viikon ryyppyputkia. Olen tosin mies eikä minulla ole vaimoa tai lapsia joten olen voinut antaumuksella harrastaa tällaista. No enivei, nyt olen ollut pari kuukautta juomatta ja hyvin menee. Että oli se ainakin minulle mahdollista lopettaa.

Olkoon voima kanssasi veli. Sulla on hyvä alku.

T. 32 vuotta ilman viinaa.

Suosittelen, että lopetat alkoholin käytön. 

Päihdelinkin, Me lopettajat- keskustelualueella on hyvä henki, suurin osa kirjoittajista on fiksuja ihmisiä, jotka painii samojen ongelmien kanssa. Keskusteluja vain lukemallakin voit tuntea samaistumista, ja ehkä ahaa-elämyksiä.

Teistä molemmat on varmaan aika masentuneita? Kuulostaa, että miehesi on "alistunut kohtaloonsa", en jaksa uskoa että tuollaisessa suhteessa kumpikaan on ihan täysillä mukana. Mies ei halua edes kuulla kaikkea, koska ei jaksa kiinnostaa.

Musta tuntuu että tekisit palveluksen itselles jos jätät hänet ja lähdet  hakemaan apua itsellesi, voisi olla helpompi kun sun tarviis hoitaa vaan itseesi ilman sitä syyllisyyttä että olet huono puolisona. Kyllähän työterveyshuoltokin ohjaa eteenpäin, ei AA ole ainoa vaihtoehto ja lääkkeitä on keksitty.

Sulla ei varmaan mieliala ole kauheen hyvä kun olet juomatta? Jos joka vkl tinttaa kauheet kännit niin et ehdi edes viidessä päivässä toipua serotoniinivajeesta. Ehkä tarvitsisit masennuslääkityksen ja jotain mikä hillitsisi juomahimoja?

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että lopetat alkoholin käytön. 

Päihdelinkin, Me lopettajat- keskustelualueella on hyvä henki, suurin osa kirjoittajista on fiksuja ihmisiä, jotka painii samojen ongelmien kanssa. Keskusteluja vain lukemallakin voit tuntea samaistumista, ja ehkä ahaa-elämyksiä.

Olen lueskellut noita Päihdelinkin sivuja joskus. Olen kirjoittanut sinne viestejäkin. Olen ollut huolissani juomisestani jo monen monta vuotta. Mutta nyt on käytökseni mennyt sellaiseksi, etten enää tunne itseäni. Allholi todella muuttaa minut toiseksi ihmiseksi.

Käynpä lukemassa Me lopettajat -palstaa.

On kyllä järkyttävää, miten monille alkoholi muodostuu koko elämän tuhoavaksi ongelmaksi. Eivätkä läheiset voi tehdä paljoakaan asian eteen. Vain me juopot itse voimme laittaa sen korkin kiinni.

Ap

Oletko kuullut Kalliolasta. Itse olen ollut siellä hoidossa. Sain raittiutta, nyt olen retkahtanut ja vihaan itseäni. Kunnan maksusitoumuksella sinne pääsee. Neljä viikkoa se kestää. Mieti sitä vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Teistä molemmat on varmaan aika masentuneita? Kuulostaa, että miehesi on "alistunut kohtaloonsa", en jaksa uskoa että tuollaisessa suhteessa kumpikaan on ihan täysillä mukana. Mies ei halua edes kuulla kaikkea, koska ei jaksa kiinnostaa.

Musta tuntuu että tekisit palveluksen itselles jos jätät hänet ja lähdet  hakemaan apua itsellesi, voisi olla helpompi kun sun tarviis hoitaa vaan itseesi ilman sitä syyllisyyttä että olet huono puolisona. Kyllähän työterveyshuoltokin ohjaa eteenpäin, ei AA ole ainoa vaihtoehto ja lääkkeitä on keksitty.

Sulla ei varmaan mieliala ole kauheen hyvä kun olet juomatta? Jos joka vkl tinttaa kauheet kännit niin et ehdi edes viidessä päivässä toipua serotoniinivajeesta. Ehkä tarvitsisit masennuslääkityksen ja jotain mikä hillitsisi juomahimoja?

Onko jollain tietoa ja/tai kokemuksia lääkityksestä masennukseen? On totta, että selvin päin saatan tuntea itseni täysin arvottomaksi ja sitten "parannan" (eli pahennan) oloani alkoholilla. En ole tyytyväinen ulkonäkööni ja jatkuvat tahaongrlmst ahdistavat myös. Joskus pelkkä kaupassa käynti tuntuu liian vaikealta. Humalassa taas luulen pystyväni mihin tahansa.

Mies täytyy tosiaan päästää vapaaksi. Luulen, että hän on pysynyt avioliitossa vain tavan vuoksi, olematta oikeasti onnellinen. Hän on myös puhunut lapsihaaveistaan yhteisille tuttavillemme. Eli se asia on hänelle todella tärkeä. Onneksi mies voi saada lapsen vielä vanhemmallakin iällä, eli hän ehtii vielä toteuttaa toiveensa. Hänestä tulisi varmasti hyvä isä.

Minua ajatus avioerosta ahdistaa. Mutta se on paras ratkaisu. Ehkä voimme kuitenkin pysyä ystävinä. En kestä ajatusta, etten saisi enää tietää mitään mieheni elämästä. Kyllä minun tulee häntä kova ikävä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut Kalliolasta. Itse olen ollut siellä hoidossa. Sain raittiutta, nyt olen retkahtanut ja vihaan itseäni. Kunnan maksusitoumuksella sinne pääsee. Neljä viikkoa se kestää. Mieti sitä vaihtoehtona.

Älä moiti itseäsi liikaa retkahtamisesta. Ainakin kadut juomista, etkä enää ihannoi sitä. Se on jo suuri asennemuutos, jota itse käyn parhaillaan läpi.

Töiden takia en voi mennä mihinkään laitokseen, vaan tarvitsen avohoitoa. Nyt mietin, että onko ongelmani juominen, joka aiheuttaa masennusta vai masennus, joka aiheuttaa juomista. Juuri nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi saada jotkut lääkkeet, joiden voimalla nukahdan illalla nopeasti ennen kuin juomishimo yllättää.

Ap

Mitenköhän aloittajalla menee tällä hetkellä?

Olisko aloittaja paikalla?