Kantakaupungissa asuvat perheet - miten vietätte arkiaikaa?

Harrastusten parissa, leikkipuistoissa ja touhutaan kotona.

No mitä te siellä lähiössä teette iltaisin/vapaalla, eiköhän ne tottumukset seuraa mukana asuinpaikasta riippumatta?

Leikkipuistoja paljon ja kattavia, kirjastossa on kiva käydä, museoissa on aika ajoin lapsia kiinnostavia juttuja, rahaa ei tuhlannu samalla tavalla kuin silloin kun asui kauempana, jolloin keskustareissun aikana piti tehdä kaikki, eli syödä juoda shoppailla kokea jne. Meillä näin. :) Lapsi viihtyy pienessä kerrostaloasunnossa ihan hyvin, meillä on iso lasitettu parveke jossa on esim. pieni liukumäki ja hiekkalaatikko :D Eli lapsi saa touhuta ns. pihalla silloinkin kun ei ole mahdollista lähteä puistoon, koska virallista omaa leikkipaikkaa ei taloyhtiöllä ole.

Ei sitä aikaa ole, kun työmatkat ovat 50-60 min suuntaansa. Jos on joku harrastus tai kauppareissu, niin se vie koko illan. Fyrkkaa ei ole, koska vuokra on niin helvetin kallis. Halvallakin voi viihtyä, voi reissata ratikalla ja käydä puistossa kauppajätskillä, mutta ei siitäkään fiilistelyksi riitä kovin pitkään. Monet hehkuttavat että on niin ihanaa asua kantakaupungissa lasten kanssa, mutta viimeistään kouluiän kynnyksellä alkaa se 50-neliöinen kaksio tai 65-neliöinen kolmio näyttää ahtaalta. Aika monella vanhemmalla ei ole ovellista makuuhuonetta, revi sitten siitä intiimiaikaa tai ylipäätään mitään rauhallista omaa aikaa omassa kodissa. Lasten kavereita mahtuu kerralla käymään 1-2. Meillä meni hermot kärvistelyyn, muutettiin takaisin kotiseuduille ja nyt jokaisella perheenjäsenellä on oma ovellinen huone ja lisäksi on erillinen työhuone. Mahtuu myös vieraita käymään.

Tuliko ajatuksia?

Meillä Kantakaupungissa on kyllä ihan kiva pieni piha jossa lapset voi keskenäänkin ulkoilla pihakavereiden kanssa. Lähellä myös parikin puistoa jossa käydä. Eikä ole pitkä matka erilaisiin harrastuksiin tai uimaan, kirjastoon, jne.. Ihan on itsestä kiinni minkälaiseen asuntoon muuttaa ja minkä saa toimimaan omalle perheelle hyvin. Ei niitä huoneita tarvite kaikille omaa olla, kunhan nyt ei kaikki samassa kopissa nuku ja vietä aikaa.

Meidän perheen elämä on ainakin yksinkertaistunut kantakaupunkiin muuton jälkeen. Pihatöitä ei ole ja pienen kodin siivoaa nopeasti. Harrastukset ja palvelut ovat lähellä, joten vapaa-aikaa jää enemmän ulkoiluun ja kulttuuriharrastuksiin. Ihan tavallisia asioita tehdään arjessa, toki myös käydään testaamassa ne uusimmat ravintolat ja kivat tapahtumat, mihin lähiössä asuessa ei arkisin ehtinyt.

Tehdään aika lailla samoja juttuja kuin lähiössä/maallakin. Ulkoillaan taloyhtiön pihalla, leikkipuistoissa, ulkoilualueilla, iso uimaranta kävelymatkan päässä. Se ero on, että kirjasto ja edulliset harrastukset löytyvät lähempää ja niiden tarjonta on monipuolisempaa. Ja koska hyvät kirpputorit ovat järkevän matkan päässä, säästyy rahaa tavara-ja vaatehankinnoissa.

 Keskusta-asumisen ei tarvitse olla kalliimpaa/ahtaampaa, kunhan kiinnittää huomion sijaintiin, asunnon pohjaratkaisuun ja säilytystiloihin. Asumiskustannuksia sulattaa paljon, jos auton käyttö vähenee merkittävästi tai siitä voi jopa luopua. Vältettävien asioiden listaan kuuluu turha tavara (daa), ylimitoitetut eteiset, ylimääräiset käytävät ja oma sauna, mikäli taloyhtiöstä sellainen löytyy tai sitä ei joka viikko kaipaa (toisaalta "kylpyhuoneina" mainostetut suihkulliset vessakopit menevät turhan pitkälle toiseen ääripäähän). Ei ylimääräisiä/ylimitoitettuja makuuhuoneita, massiivia irtokaappeja ja seiniä, joihin ei materiaalin/kunnon takia voi asentaa hyllyjä. Sen sijaan keittiön on syytä olla riittävän (muttei liian) tilava ja varusteltu, mikäli haluaa välttää ulkonasyömistä. Myös olohuone saa olla tilavan tuntuinen jotta makuuhuoneiden koko kompensoituu. Pieni parveke voi olla iso plussa, mutta usein myös iso hinnannostaja, joten sen tarpeellisuuden suhteen suosittelen vakavaa harkintaa. Näihin asioihin satsaamalla saa neliöitä leikattua helposti 10-20% (jolloin hintakin tippuu) tinkimättä asumismukavuudesta.

 Huono puoli on, että tällaisen asunnon metsästämiseen saa sitten käyttää aikaa ja vaivaa. Toisaalta siellä voi asua sitten vaikka loppuikänsä, sillä lasten aikuistuttua asunto ei muutu liian suureksi.