Kahden tulen välissä.

Olen 30+ työtön äiti ja seurustelen suurinpiirtein samanikäisen miehen kanssa.
Seurustelumme alkuvaiheessa kaikki oli todella loistavasti ja onni kukoisti. Meillä oli paljon yhteisiä ihania asioita ja mies oli myös samalla paras ystäväni.
Pari vuotta sitten tulin raskaaksi ja olimme onnemme kukkuloilla. Perhe-elämä oli kaiketi sitä , mitä yhdessä elämältä toivoimme. Toisin kuitenkin kävi. Vauva-arki oli raskasta ja mies ja minä erkaannuimme toisistamme väsymyksen ja riitojen keskellä. Mies vetäytyi omiin oloihinsa ja syytti minua kaikesta. Hän ei ollut enää se sama ihminen, mihin rakastuin. Yritin korjata suhdettamme kaikella tavalla, ilman tuloksia.
Tuntui, että sekoan lopullisesti. Ei ollut ketään enää vierellä tukemassa.
Kun vauva kasvoi, aloin miettimään parisuhdettamme uudelta näkökulmalta. Mietin, mitä elämältäni haluaisin..halusin aikuista seuraa..sitä en miehestä saanut en kaveruuden enkä parisuhteen kannalta puhumattakaan seksistä.
Olen aina ollut luotettava ja tunnollinen hyvä ihminen, mutta olin niin tuhottoman pettynyt, että päätin katkaista rajan.
No, minulla ja miehen parhaalla ystävällä on ollut aina hyvä yhteys niin tuttavuuden kuin pienen flirtinkin pohjalta, mikä myöhemmin osoittautui pieneksi ihastumiseksi. (Tämä mieheni paras ystävä on töissä samassa työpaikassa kuin mieheni)
Yhtenä iltana mies oli poissa ja kutsuin tämän miehen ystävän viettämään kanssani iltaa..grillattiin, juteltiin ym..no keskustelu ajautui intiimimmäksi, joten lähennyimme , mikä johti myöhemmin illalla seksiin.
En ole kertonut tapahtuneesta miehelle, koska halusin "kostaa" hänelle. Välillä on huono omatunto, mutta lakaisen sen vaan "maton alle".
Tässä taannoin tuli eteen yksi todella iso tunnevirta. Tajusin pian tapahtuman jälkeen, että olen rakastunut mieheni parhaaseen ystävään.
Meni aikaa ja mieheni omien sanojensa mukaan halusi parantaa suhdettamme tietämättä syrjähypystäni ja pyysi minua vaimokseen. Häkellyin hieman, mutta tietenkin pysyin neutraalina ja suostuin kosintaan hymyssä suin. Toisaalta olin pettynyt, koska tiesin, että minulla on tunteita miehen ystävävää kohtaan enkä toivonut sitoutumista. Toisaalta olin samalla kuitenkin iloinen suhteemme askeleesta eteenpäin. Mieheni paras ystävä sanoi, että jos kerron miehelleni meistä, niin mieheni saa potkut työpaikalta. Jos mieheni jää " rannalle", niin meillä ei ole hirveästi varaa elättää lasta.
Mitä ihmettä teen? Kerronko miehelle ja otan riskin, että hän jää työttömäksi vai annanko asian olla ja elän niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja päädymme avioliittoon?