Rinnakkaisleikeistä yhteisleikkiin -kokemuksia etenkin arempien lasten vanhemmilta?

Minkä ikäisenä lapsenne on alkanut osoittaa enemmän kiinnostusta muihin lapsiin ja yhteisleikkeihin? Entä kauanko siitä meni ennenkuin ne alkoivat kunnolla sujua? Miten tuo välivaihe sujui, kun toiset jo alkaa kiinnostaa enenevässä määrin, mutta uskallus pettää vielä usein kesken kaiken?

Entä minkä ikäisestä lapsi on ollut hoidossa? Onko ainoa vai onko sisaruksia? Miten paljon on ollut muita lapsikontakteja?

Meillä reilu 2,5 v poika, joka on vauvasta asti yleensä pelästynyt, jos joku tulee ns. iholle koskemaan (siis joku vieras vauva tai lapsi). Vierastusvaiheet (noin 1v, 1,5 ja 2v) oli hyvin voimakkaat. Muiden seurassa on hyvin rauhallinen, ei ikinä vie kenenkään kädestä mitään, on varovainen, sellainen hyvin sivusta seuraaja luonne. Rinnakkaisleikit on sujuneet kuitenkin hienosti esim. avoimessa päiväkodissa. Tosin joskus jos on ollut tosi ahdasta ja lattialla touhutessa vaikka jonkun jalka vahingossa hipaissut häntä, niin on kavahtanut ja ollut vähän ahdistunut. Tullut tykö tai jatkanut leikkejä väistettyään reilusti kauemmas.

Nyt hän on ehkä jo keväästä asti enemmän alkanut näyttää kiinnostusta muita kohtaan ja nyt kesällä on hyvin paljon muiden lasten perään ja haluaisi mennä leikkimään. Olen koittanut kannustaa ja hän onkin hienosti halunnut välillä mennä muiden mukaan. Kuitenkin saattaa edelleen yhtäkkiä pelästyä, jos joku tulee koskemaan (ihan nätisti tai vahingossa), on liian lähellä tai vaikka yrittää jonkin lelun. Pelästyy usein niin, että tulee aivan hysteerinen parku ja haluaa äidin tykö. Menee kyllä sitten melkein samassa hetkessä ohi, kun pääsee vaikka halaamaan tai puhallan.

Elokuussa hän aloittaa pienessä 20-paikkaisessa päiväkodissa, jossa on 3-6-vuotiaita lapsia. Ekat kuukaudet on vain 3pv per vko ihan lyhyttä päivää (3-5h pv). Hieman huolettaa, mitenkähän tuo päiväkoti lähtee sujumaan.

Se huolettaa myös, että onkohan näin voimakas läheisyyden pelko/vierastus vai miksi tätä nyt kutsuisi ihan normaalia vielä tämän ikäisiltä? On toki temperamenttieroja ja sitä tämä varmasti onkin ja poikani on ihana ja kelpaa minulle juuri sellaisena kuin on. Olen vain miettinyt, kun jotkut on sanoneet, että "no kun hän on ainoa lapsi eikä ole lapsiin tottunut". Esikoinen hän on, eikä meillä kieltämättä ole lähellä tuttuja/sukulaisia, joilla olisi lapsia ja joiden kanssa viettää paljon aikaa. Avoimessa päiväkodissa ja puistoissa on kyllä tosi käyty ja niissä on muita lapsia kyllä nähnyt. Silti koen jotenkin syyllisyyttä, että olenko jotenkin itse ollut ainakinmyötävaikuttamassa hänen kehityksessään negatiivisesti? Avoimessa alettiin käydä vasta kun hän oli 10 kk vanha.