Lasten ylipaino

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei yksikään kolmesta lapsesta ole lihavia vaikka elävät kaikella sokeripitoisella mätöllä. Molemmat istuu koulussa, koneella tai telkun ääressä aamusta iltaan.

Meidän naapurissa on perhe, 4 lasta, joista yksi on huomattavan ylipainoinen. Koko perhe liikkuu monipuolisesti, auto seisoo useinmiten pihassa. Tällä ylipainoisella on ihan huikea kunto. Hän hyppii trampoliinilla, pyöräilee, juoksee pitkin pihoja ym. Mä olen monesti istunut iltaa perheen kotona, eikä heillä näy mitään limsoja, mehuja, keksejä ym. Tää pullero syö vaan ihan järkyttävän suuria annoksia ihan normaalia kotiruokaa. Siis aivan kauhean suuria annoksia, ottaa lisää ja vielä 3-4 leipää päälle.

Ei se ole aina niin, että lihavat eivät liiku, mässää ja syö pelkkää sokeria, kun taas laihat elävät esimerkillisesti. Ei kaikkien laihojen lasten vanhemmat ole mitenkään paneutuneet lastensa hoikkana pitämiseen tai ansaitse mitään mitalleja että eivät ole lihottaneet lastaan.

Itsehän sen sanoit, pullero syö liikaa. Ja kenen tehtävä sitä olisi rajoittaa? Niin?

Kiinnitin huomiota samaan eilen maauimalassa. Varmaan joka kolmas lapsi oli vähintään pullea. Paljon oli ihan rehdisti lihavia lapsia. Jotenkin ihan kamalaa. Tosin näiden lasten vanhemmatkin olivat kaikkea keskivartalolihavan ja lihavan väliltä.

Omasta lapsuudesta en muista kuin yhden lihavan kaverin. En silti tiedä oliko niitä vähemmän lapsuudessani vai eikö vain lapset kiinnitä huomioita tällaisiin.

Liikunta on vähentynyt paljon. Lapsia ehkä kuskataan paljon erilaisiin liikuntaharrastuksiin, mutta muuta liikuntaa ei sitten ole. Eikä se kolme kertaa viikossa tapahtuva liikuntaharrastus riitä. Kolme tuntia päivässä kun pitäisi liikkua.

On aivan totta, että on vaikea tehdä terveellisiä valintoja, kun tarjolla on niin paljon kaikkea höttöä. Omat lapseni ovat rukoilleet minua ostamaan Frozen-muroja tai jotain suklaamuroja kun niitä serkkulassa saivat syödäkseen :D Ja se jatkuva naahiminen, mistä moni tässäkin ketjussa on maininnut, on todella yleinen ilmiö. Joka paikassa välipalaa, usein keksiä ja pillimehua, joulun alla koululaisetkin viettävät pikkujouluja herkkuineen vähintään sen kymmenen kertaa (harrastuksissa ja koulussa eri tunneilla). Joka tuotteessa on järkyttävästi sokeria.

Sen olen myös huomannut esim. uimahallissa tai lasten kavereiden saunoessa meillä, että näennäisesti hoikalla pikkukoululaisella voi olla ihan selkeää rasvaa vatsassa. Usein se korreloi hampaiden paikkausten kanssa. Kun syö paljon sokeria, keskivartaloon kertyy rasvakudosta ja hampaat reikiintyvät. Tulee mieleen se "laihaläski"-nimitys, joita teineistä saatetaan nykyään käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että pikkulapsina monet ovat vielä pikkuisia rimpuloita, tosi hoikkia ja vanhemmat valittavat, kun lapsi nirsoilee eikä syö kunnolla. Sitten annetaan turhia välipaloja ja herkkuja, että "söisi nyt edes jotain" ja näin opetetaan lapsi syömään liikaa ja epäterveellisiä välipaloja. Kummasti kouluikää lähestyttäessä alkaakin ruoka maistua paremmin ja ne ylimääräiset välipalat ja herkut myös ovat edelleen ruokalistalla ja hups, painoa tulekiin yhtäkkiä 10kiloa vuodessa.

Tämä on siis ihan oman "empiirisen tutkimukseni" tulos valitettavan monesta tutusta lapsiperheestä. Valitettavasti monissa näistä perheistä myös liikutaan melko vähän.

Tuo vanhempien huolestuminen voi johtua ihan neuvolastakin. Muistan itse miten kurjia ne neuvolakäynnit olivat, kun sieltä tuli joka kerta haukkuja lapsen painosta ja ehdotettiin jopa öljylisää! Lapsi söi ihan hyvin ja monipuolisesti, mutta vähän. Isänsä on ollut lapsena laiha tikku, joten itse en ollut ollenkaan huolissani. Mutta joku vähän nuorempi ja epävarmempi olisi sortunut neuvolan painostuksen alla ja alkanut syöttää lastaan väkisin. Minä luotin alusta asti siihen, että lapsi osaa kyllä itse säädellä. Ja on osannut, kun en ole pakottanut syömään kun vatsa on tullut täyteen enkä ole kieltänyt syömästä, kun lapsella on nälkä. Murrosiän myötä tuli sitten painoakin sen verran että kaupasta alkoi löytyä sopivia vaatteita ilman ongelmia.

Herkkuja ei olla kummemmin rajoitettu ja kas, tämä meidän lapsi on aina synttäreillä osannut syödä herkkuja kohtuudella ja siivosti. Toiset lapset, joilla on ollut kotona tiukka herkkukuri menevät ihan sekaisin täytekakun ja karkkikulhon äärellä ja ahtavat makeaa kaksin käsin. Mitään karkkipäiväsysteemiä meillä ei ole ollut, lapsi on saanut syödä karkkeja omaan tahtiinsa ja joulusuklaita on hänellä tallessa vielä keväällä.

Sen olen huomannut, että lihavia lapsia on jo niin paljon että moni lihavan lapsen äiti ei edes näe lastaan lihavana, vaikka joutuu ostamaan suuremman koon vaatteita. Korkeintaan valittavat, miten pieniä lastenvaatteet nykyisin on ja että normaalille lapselle pitää ostaa isompaa kokoa. Ollaan jotenkin ihan sokeita sille, että se oma lapsi on todella tuhti. Ja kun ei tiedosteta että oma lapsi on lihava, ei tietenkään tule myös mitään herätettä ruokavalion tarkistamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että pikkulapsina monet ovat vielä pikkuisia rimpuloita, tosi hoikkia ja vanhemmat valittavat, kun lapsi nirsoilee eikä syö kunnolla. Sitten annetaan turhia välipaloja ja herkkuja, että "söisi nyt edes jotain" ja näin opetetaan lapsi syömään liikaa ja epäterveellisiä välipaloja. Kummasti kouluikää lähestyttäessä alkaakin ruoka maistua paremmin ja ne ylimääräiset välipalat ja herkut myös ovat edelleen ruokalistalla ja hups, painoa tulekiin yhtäkkiä 10kiloa vuodessa.

Tämä on siis ihan oman "empiirisen tutkimukseni" tulos valitettavan monesta tutusta lapsiperheestä. Valitettavasti monissa näistä perheistä myös liikutaan melko vähän.

Tuo vanhempien huolestuminen voi johtua ihan neuvolastakin. Muistan itse miten kurjia ne neuvolakäynnit olivat, kun sieltä tuli joka kerta haukkuja lapsen painosta ja ehdotettiin jopa öljylisää! Lapsi söi ihan hyvin ja monipuolisesti, mutta vähän. Isänsä on ollut lapsena laiha tikku, joten itse en ollut ollenkaan huolissani. Mutta joku vähän nuorempi ja epävarmempi olisi sortunut neuvolan painostuksen alla ja alkanut syöttää lastaan väkisin. Minä luotin alusta asti siihen, että lapsi osaa kyllä itse säädellä. Ja on osannut, kun en ole pakottanut syömään kun vatsa on tullut täyteen enkä ole kieltänyt syömästä, kun lapsella on nälkä. Murrosiän myötä tuli sitten painoakin sen verran että kaupasta alkoi löytyä sopivia vaatteita ilman ongelmia.

Herkkuja ei olla kummemmin rajoitettu ja kas, tämä meidän lapsi on aina synttäreillä osannut syödä herkkuja kohtuudella ja siivosti. Toiset lapset, joilla on ollut kotona tiukka herkkukuri menevät ihan sekaisin täytekakun ja karkkikulhon äärellä ja ahtavat makeaa kaksin käsin. Mitään karkkipäiväsysteemiä meillä ei ole ollut, lapsi on saanut syödä karkkeja omaan tahtiinsa ja joulusuklaita on hänellä tallessa vielä keväällä.

Sen olen huomannut, että lihavia lapsia on jo niin paljon että moni lihavan lapsen äiti ei edes näe lastaan lihavana, vaikka joutuu ostamaan suuremman koon vaatteita. Korkeintaan valittavat, miten pieniä lastenvaatteet nykyisin on ja että normaalille lapselle pitää ostaa isompaa kokoa. Ollaan jotenkin ihan sokeita sille, että se oma lapsi on todella tuhti. Ja kun ei tiedosteta että oma lapsi on lihava, ei tietenkään tule myös mitään herätettä ruokavalion tarkistamiseen.

Se on kyllä totta, että monesti vanhemmat sokeutuvat oman lapsensa koolle/painolle, ja tämä nyt ei itse ylipaino-ongelmaan liity mitenkään, mutta kyllä ne vaatteet joskus on vähän kittanoita. Vaikka 6-vuotias tyttäreni on neuvolamittapuulla alipainon rajalla keikkuva niin hänelle pitää ostaa pituuteen nähden liian isoja vaatteita esimerkiksi H&M:ltä, ihan vain että saa kantapään kiskottua läpi siitä olemattoman kapeasta leggingsin lahkeensuusta. 3-vuotias poikani on myös normaalipainoinen, jotakin alle keskikäyrän, mutta osa tavallisista puuvillatrikoo-t-paidoista (ilmeisesti tyttöjen mallistoa nämä kapoisemmat, ostamme mieltymyksen eikä osaston mukaan) on melkoisia makkarankuoria kun ostaa pituuden mukaan.

Eli minustakin varsinkin tytöille suunnatut vaatteet ei todellakaan yleensä vastaa kokoaan, 115-senttiselle pitää ostaa 122-128 senttistä ettei nilkat tai paita näytä kutistuneelta. Tämä on toiseen suuntaan ikävä juttu: kun laitetaan 110-kokoinen poikien paita ja 110-kokoinen tyttöjen paita päällekäin, näistä jälkimmäinen on selkeästi pienempi (testattu kerran useampaa vaateyhdistelmää juurikin H&M:llä), niin kun se 110-senttinen tyttölapsi ei meinaa mahtua paitaansa niin syntyy vaikutelma että hän olisi jotenkin liian iso/paksu.

En muuten tiedä minkä ikäiselle teillä on öljylisää suositellu, ei-imetetylle 1-2-vuotiaalle se suositusten mukainen ohje.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä totta, että monesti vanhemmat sokeutuvat oman lapsensa koolle/painolle, ja tämä nyt ei itse ylipaino-ongelmaan liity mitenkään, mutta kyllä ne vaatteet joskus on vähän kittanoita. Vaikka 6-vuotias tyttäreni on neuvolamittapuulla alipainon rajalla keikkuva niin hänelle pitää ostaa pituuteen nähden liian isoja vaatteita esimerkiksi H&M:ltä, ihan vain että saa kantapään kiskottua läpi siitä olemattoman kapeasta leggingsin lahkeensuusta. 3-vuotias poikani on myös normaalipainoinen, jotakin alle keskikäyrän, mutta osa tavallisista puuvillatrikoo-t-paidoista (ilmeisesti tyttöjen mallistoa nämä kapoisemmat, ostamme mieltymyksen eikä osaston mukaan) on melkoisia makkarankuoria kun ostaa pituuden mukaan.

Eli minustakin varsinkin tytöille suunnatut vaatteet ei todellakaan yleensä vastaa kokoaan, 115-senttiselle pitää ostaa 122-128 senttistä ettei nilkat tai paita näytä kutistuneelta. Tämä on toiseen suuntaan ikävä juttu: kun laitetaan 110-kokoinen poikien paita ja 110-kokoinen tyttöjen paita päällekäin, näistä jälkimmäinen on selkeästi pienempi (testattu kerran useampaa vaateyhdistelmää juurikin H&M:llä), niin kun se 110-senttinen tyttölapsi ei meinaa mahtua paitaansa niin syntyy vaikutelma että hän olisi jotenkin liian iso/paksu.

En muuten tiedä minkä ikäiselle teillä on öljylisää suositellu, ei-imetetylle 1-2-vuotiaalle se suositusten mukainen ohje.

Eiköhän tämä riipu lapsesta. Jokainen lapsikin on yksilö, tarkoitan siis että joku 105cm pituinen tyttö on siro kuin mikä, toisella on vähän leveempi vyötärö, kolmannella paksummat sääret yms. Ruumiinrakenne on jokaisella eri, mutta vaatteet tehdään pituuden mukaan, ei ruumiinrakenteen mukaan. Yhdelle lapselle 100cm pituiselle 104 koko on pieni, kun toiselle sopiva. Joten ei minusta voi sanoa, että koot olisivat nafteja.

Itsellä kaksi lasta, kohta 5v poika ja kohta 4v tyttö. Poika on nyt 103cm pitkä, tyttö 102,5cm. Tyttö painaa kilon enemmän kuin isoveljensä. Molemmat käyttävät 110 kokoista vaatetusta, joskin se on molemmille vielä vähän iso mutta yksi koko pienempi (104) on taas liian pieni niin käytän tätä suurempaa. Poika on niin rimpula, että suurin osa housuista 110 koossa ei pysy päällä ellei naruja kiristä äärimmilleen ja farkkujen kanssa käytä vyötä. Tytöllä taas vähän enemmän vyötäröä ja paksummat reidet, housut pysyvät paremmin ja esim farkkujen kanssa ei tarvitse vyötä. En silti koe että tyttöjen vaatteet olisivat nafteja, ihan sopivia kylläkin.

Ovat ja makeanpersompia.