Mikä oli pahinta narsistin kanssa?

Pahinta on, että hän pilaa uskon itseen. Itsetunto romuttuu. Sitä alkaa itsekin uskomaan olevansa viallinen.

Menettäkää usko vain narskuun. Katselkaa hänen edellisiä ja seuraavia tyttöystäviään. Onko heissä todella jotain pahasti pielessä vai vaikuttavatko ihan kunnon ihmisiltä?

Aaltoilu. Max viikko meni hyvin, mutta sitten romahdus. Vaikka kuinka oli yhdessä puhuttu asiat, jotka loukkaavat tai alkon käyttö salaa loppuisi, niin silti tuli vajoaminen säännöllisesti. Kaikki luottamuksella kerrotut arat asiatkin käänsi minua vastaan siinä tilassa. Esim. saattoi ensin haukkua exäni ja toisen kerran olikin tämän puolella, että ymmärtää hyvin tätä. Haukkui myös omat exänsä, mutta minä olikin pahin kaikista, vaikka edellisenä päivänä olin se paras.

Mihinkään ei voinut luottaa.

Minulta vaati kaikkea, mutta itse toimi toisin.

Yritti valvottaa minua läpi yöt ilkeilyllään, etten olisi jaksanut mennä töihin.

Siinä vaiheessa, kun aloin miettiä omaa jaksamistani ja mitä tahdon elämältäni oikeasti, käskin poistumaan elämästäni. Se onkin oma tarinansa.

Pahinta oli katsoa vierestä kun nainen pilasi oman elämänsä ja uskoi siihen että vika oli hänessä. Itse taas kärsin siitä kun narsisti puhui useita ihmisiä puolelleen ja kun itse varoittelin asioista niin sain vihat päälle ja jäin yksin. Lopulta narsistin teot sitten selviteltiin oikeudessa ja tuomio tuli, mutta raskasta oli ja edelleenkin narsisti on saman naisen kanssa yhdessä - naisparka.

Vierailija kirjoitti:

Menettäkää usko vain narskuun. Katselkaa hänen edellisiä ja seuraavia tyttöystäviään. Onko heissä todella jotain pahasti pielessä vai vaikuttavatko ihan kunnon ihmisiltä?

Tämä. Ja narsistilla toki on ihan yhtä usein poikaystäviä kuin tyttöystäviäkin.

Pahinta oli se, että narsisti on ulkospäin maailman charmikkain - muiden mielestä siis. Hän lirkuttelee ja valehtelee ummet ja lammet ihmisiä edelleen puolelleen, ja tekee minusta pahan muiden silmissä. Edelleen hänen kanssaan tekemisissä lapsen takia, ja tällä hetkellä menossa oikeusprosessit elatuksesta. Koska hän on omasta mielestään liian hyvä ihminen maksamaan elatusta lapsestaan minulle. Huoh. 

Ps. Väkivaltakaan ei ollut kivaa sekään.

Sellainen hiljaa hiipivä oman pään sekoaminen. En osaa sitä edes selittää. Ei tiedä mitä ja mihin uskoa. Narsisti voi silmääkään räpäyttämättä valehdella ihan mistä tahansa, väittää vaikka mustan valkoiseksi. Ja kääntää sen asian vielä niinkin että se toinen oikeasti haluaisi sen mustan olevan valkoinen ja hän vain toimii sen mukaan.

En tiedä kumpiko oli pahempaa, se että narsistin juttuihin alkoi itsekin uskoa ja ne alkoi jopa kuulostamaan järkeviltä vai se että itsekin tiesi että toinen on sairas mutta suhteesta lähteminen oli täysin mahdotonta.

Ystävääni sivusta seuranneena se itsetunnon mureneminen. Koko ihminen muuttuu sen paineen alla. Tuossa ylempänä sanottiin tuo että alkaa itsekin uskomaan niihin juttuihin. Kauheaa nähdä miten toinen alkaa oikeasti pitämään itseään maailman huonoimman ihmisenä joka muka ansaitsisi kaiken sen pahan.

Nyt näkee sen myös itse mutta vuosien alistamaisen jälkeen on sitä vaikea muuttaa takaisin vain itse tiedostamalla. Ennen niin elämän iloinen ihminen murtuu pienistä asioista vaikka on aikaisemmin kokenut vaikka mitä pahaa ja niistä selvinnyt.

On siis eronnut narsistista mutta palaako koskaan ennalleen on toinen asia.

Varmaan se kun lapsesta asti olet kuvitellut olevasi täysin kelpaamaton. Kaikki on sinun vikasi, kaiken teet väärin ja kaikki johtuu siitä, miten olet perusluonteeltasi niin huono. Itsetunnon kasvattaminen aikuisena on ollut mielenkiintoinen prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Aaltoilu. Max viikko meni hyvin, mutta sitten romahdus. Vaikka kuinka oli yhdessä puhuttu asiat, jotka loukkaavat tai alkon käyttö salaa loppuisi, niin silti tuli vajoaminen säännöllisesti. Kaikki luottamuksella kerrotut arat asiatkin käänsi minua vastaan siinä tilassa. Esim. saattoi ensin haukkua exäni ja toisen kerran olikin tämän puolella, että ymmärtää hyvin tätä. Haukkui myös omat exänsä, mutta minä olikin pahin kaikista, vaikka edellisenä päivänä olin se paras.

Mihinkään ei voinut luottaa.

Minulta vaati kaikkea, mutta itse toimi toisin.

U

Yritti valvottaa minua läpi yöt ilkeilyllään, etten olisi jaksanut mennä töihin.

Siinä vaiheessa, kun aloin miettiä omaa jaksamistani ja mitä tahdon elämältäni oikeasti, käskin poistumaan elämästäni. Se onkin oma tarinansa.

Luin aiemmin jostain, että uhrin valvottaminen on narskuille hyvin yleistä. Minunkin narskuni tekee tätä. Nykyisin osaan paremmin pitää puoliani valvottamista vastaan. Hän saattaa sanoa lauantai-yönä klo 23.30 kun olen nukkumaan lähdössä, että taasko hän jää yksin iltaa istumaan.

Ennalta-arvaamattomuus. Tuuli saattoi kääntyä ihan yhtäkkiä. Ekassa hetkessä ihanaa ja mahtavaa ja naps, hulluus tuli esiin. Lyttääminen ja se, että alat pikku hiljaa uskoa siihen itsekin. Väkivalta.

Kaikista jännintä on ollut kuulla jälkikäteen muilta ihmisiltä, ystäviltä ja omaisilta, kaikenlaista juttua mitä narsisti heille kertoili.

Kysyn vaan, että vihaako ne minua niin paljon, etteivät aikanaan kertoneet?

Oliko kiva sivusta katsoa minun romahdusta?

Moni sen jo sanoikin: se jatkuva todellisuuden väärentäminen, yhtä narratiivia koko ihminen. Ja toinen on se, että häiriökäytös rajautuu läheisiin suhteisiin, dramaattiset persoonallisuudet tietävät tämän itsekin, mutta koitaoa selittää ummikolle.

Pahinta narsistissa on se ettei hän kuule kun sanot että sinulla on paha mieli asiasta x, johon hän on syyllinen.

Normaalisti ihmiset menevät itseensä, pystyn itsekin tehdä niin; nähdä toisen kivun ja sen oman toiminnan ja muuttaa itseäni niin että jatkossa teen toisin TÄSSÄ KOHTAA narsisti alkaa syyttää sinua; millainen olet ja hän ei ole mitään tehnyt. Sinulle jää aina paha mieli ja toinen nostaa itsensä ja tärkeytensä sinun yli.

Mielen pirstaloituminen. Kun oli ihanaa, oli todella ihanaa. Kun oli kamalaa, oli helvetillistä. Suhteen jälkeenkin väkivallan pelko tulee yhtäkkiä ilman että tunnistan laukaisevaa tekijää.

Narsku porskuttaa menemään uuden uhrinsa kanssa, minä taas mietin voinko koskaan enää palata ennalleni.

http://rakasstacy.blogspot.fi

3 jatkaa. Valvottaminen oli takuulla suunnitelmallista, sillä tiesi työni olevan vaativaa. Oli tarve keskustella puolen yön aikaan ja jos olin unessa, veti peiton pois useita kertoja, välkytteli valoja tai laittoi musiikin kovalle. Joskus en vaan jaksanut reagoida ja suuttui siitä. En muka arvostanut häntä. Joskus heräsin aamuyöstä ja se istui nojatuolissa juomassa viiniä ja näppäili tietokonettani.  Ei huomannut olevani hereillä. Alkoi todella olla koko mies vastenmielinen. Syytti sitten minua, kun en halunnut läheisyyttä hänen kanssaan .Olisi jatkuvasti pitänyt olla kylki kyljessä.

Jätin siis miehen.

Pahinta narsun kanssa on ns. munankuorilla kävely! Saa varoa jokaista "askelta" sanaa ja asiaa. Se mikä ei tänään aiheuttanut mitään, se sama aiheuttaa huomenna sodan! Narsu tekee uhristaan vainoharhaisen, ja saa aikaan todella kovat itsesyytökset ja todellisen uskon että sitä vain on niin huono ja kelvoton.

Uhrista tulee eräänlainen narkkari, euforia narkkari. Asia mikä on terveessä suhteessa täysin normaali, eikä ylitä minkäänlaista uutiskynnystä, eli päivä jolloin ei ole riitaa tai ongelmia, on narsun uhrille kuin paratiisi! Olo on suorastaan euforinen ja usko siihen että nyt tämä lähtee toimimaan, aivan uskomaton. Narsu on antanut päivän annoksen uhrilleen! Seuraavana päivänä tulee romahdus, ja mieli on aivan palasina. Tätä narkkarin vuoristorataa narsu "piikittää" uhrilleen jopa vuosikausia. Uhri haluaa vain seuraavan euforian ja uskon huomiseen, ollen täysin narsun henkinen ja fyysinen orja, edes ymmärtämättä sitä itse!

Tähän kierteeseen uhrinsa sitomalla, narsu voi käyttää häntä omana narsismin lähteenään lähes rajattomasti, kunnes henkilö tuhoutuu täysin, tai hänellä on hyviä ystäviä, jotka auttavat avuttoman uhrin turvaan sairaasta suhteesta! Jollei auttajia ole, eikä uhrilla ole itsellään voimia lähteä, jättää narsu vasta uhrin, kun lähde on juotu täysin kuiviin! Edessä on uhrilla pitkä toipuminen, ja todellakaan kaikki eivät toivu tuon tason hyväksikäytöstä ikinä! Narsulta itseltään puuttuu täysin omanarvon tunto ja empatian kyky. Näitä asioita hän juo kuin vampyyri avuttomasta uhristaan, niin kauan kuin kaikki on käytetty loppuun. Narsut on helppo tunnistaa, kun kiinnittää huomion siihen, löytyykö ihmiseltä aitoa empatian ja sympatian tuntemisen kykyä. Jollei löydy, JUOKSE HENKESI EDESTÄ, sillä niin vakavasta asiasta on todellakin kysymys!

Todella tuttua tuo kaikki mitä muut ovat kuvanneet, mutta omassa tilanteessani pahinta oli ja on eron jälkipyykki. 10 vuoden suhteen jälkeen sain itseni repäistyä irti mutta narsisti ei luovuttanut vaan roikkui 1,5 v milloin ylistäen, millon syyllistäen ja haukkuen. Tasan niin kauan kunnes löysi uuden naisen. Tosin edelleen haluaa loukata minua ja kerskua uudella naisellaan.

Vierailija kirjoitti:

Aaltoilu. Max viikko meni hyvin, mutta sitten romahdus. Vaikka kuinka oli yhdessä puhuttu asiat, jotka loukkaavat tai alkon käyttö salaa loppuisi, niin silti tuli vajoaminen säännöllisesti. Kaikki luottamuksella kerrotut arat asiatkin käänsi minua vastaan siinä tilassa. Esim. saattoi ensin haukkua exäni ja toisen kerran olikin tämän puolella, että ymmärtää hyvin tätä. Haukkui myös omat exänsä, mutta minä olikin pahin kaikista, vaikka edellisenä päivänä olin se paras.

Mihinkään ei voinut luottaa.

Minulta vaati kaikkea, mutta itse toimi toisin.

Yritti valvottaa minua läpi yöt ilkeilyllään, etten olisi jaksanut mennä töihin.

Siinä vaiheessa, kun aloin miettiä omaa jaksamistani ja mitä tahdon elämältäni oikeasti, käskin poistumaan elämästäni. Se onkin oma tarinansa.

Mulla samat kokemukset!

Tuo valvottaminen oli yksi viheliäisimmistä kiusaamisen muodoista. Tuli vetämään peiton pois päältäni, sytytti valot, istui päälleni ja halusi "keskustella" yhden aikaan yöllä, kun tiesi minulla olevan tärkeä päivä tulossa ja herätys puoli kuudelta aamulla. Usein hänellä oli joku drinkki kourassa ja hän suolsi suustaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Joskus, kun nukuin univelkojani pois, sain haukut laiskuudestani, jos jäin päikkäreistä kiinni.

Ja mieletön ailahtelevaisuus. Haukkui esim siskoaan ja seuraavassa hetkessä hänen siskonsa oli maailman viisain ja mukavin ihminen ja hänen liittolaisensa, koska he molemmat tiesivät, mikä hullu/tyhmä/jne minä olen. Ja sitten taas seuraavana päivänä sisko oli kauhein vihollinen ja häntä solvattiin minulle. Ja taas toisinpäin.. ja vaikka itse en ottanut kantaa suuntaan enkä toiseen, sanat pantiin suuhuni ja sain syytöksiä niistä.

Loppuaikana, kun tiedostin asian ja odottelin oman asuntoni vapautumista, että pääsen muuttamaan pois, osasin mennä omaan päänsisäiseen kuplaani ja seurata tilannetta ulkopuolisena. Katsoin, kun toisen suu käy, räksytys kuuluu, ja hän lietsoo itsensä sellaiseen raivoon ja saa riidan päälle, vaikka en sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se kun lapsesta asti olet kuvitellut olevasi täysin kelpaamaton. Kaikki on sinun vikasi, kaiken teet väärin ja kaikki johtuu siitä, miten olet perusluonteeltasi niin huono. Itsetunnon kasvattaminen aikuisena on ollut mielenkiintoinen prosessi.

Sama.

Sitä on ollut vaikeaa löytää omaa minuutta kun on kasvanut uskomaan että on jotenkin huono, viallinen ja vääränlainen. Koko ajan on tehnyt kaikkensa että olisi oikeanlainen ja osaisi käyttää oikeita sanoja ja oikeita ilmeitä. Aina miettinyt että "miten tässä tilanteessa kuuluu olla".

Ja ainahan se meni väärin vaikka kuinka yritti. "miksi sinä niin sanoit, pilaat koko perheen/suvun/äidin maineen olemalla tuommoinen".

Vasta nelikymppisenä olen huomannut olevani ihan hyvä ihan omana itsenäni. Jopa ajatukseni olen huomannut kelvollisiksi ja voin sanoa miltä itsestä tuntuu ilma että pelkäisin pilaavani koko suvun (tai äitini) maineen.

Naristien lapsille ei ole hirveästi tukea tarjolla. Aina puhutaan kuinka päästä eroon narsistista puolisosta tai ystävistä, mutta narsistisen vanhemman kanssa pärjäämiseen ei isommin tarjota keinoja.