<3 Marrasmurujen Aprillipäivä <3 (1.4.2006) Lauantai
Mitenkäs on tullut puijattua ihmisiä? Itse en ole vielä puijannut ketään. Mieheni ehti jo siskoaan puijaamaan. Minä en vaan keksi mitään hyvää puijaustapaa x) tai kohdetta puijaukselle.
Nyt suihkuun jotta vähän herään, niin eiköhän juttukin luista paremmin.
Swehina rv 7+6
Kommentit (3)
Olo on nääs ollut pari viikkoa ihan kauhea! Pahoinvointia, voimattomuutta, väsymystä.... Olen kalpea kun lakana ja ajoittain aika kypsä olotilaani.
Onneksi minulla on oikeita enkeleitä ympärilläni =) Nytkin lapset ovat mummon luona syömässä, kun minä en kykene ajattelemaankaan ruuanvalmistusta. Valmistan korkeintaan pakasteranskalaisia tms.
Tämä ruuduntuijotus tekee entistä pahemman olon. Siksi häviän taas viikoksi =/ Mutta... viime viikolla kävin ultrassa ja näin pienenpienen ihmistaimen =)))) Siellä sydän sykki jo topakasti!
Jaksamista kaikille!!
Saaga RV6
Joku pohdiskeli aloituksessaan menettävätkö kaikki plussanneet järkensä? Olemmeko me hukassa? Analysoimmeko tosiaan kaiken " mitä housuihin lirahtaa" ja elämme pilvilinnoissa vailla todellisuuden tajua? Kyselemmekö me tyhmiä? Ehkäpä tätä pitää pohtia.
Nykyään on helppo tulla vain nettiin ja kysyä suoraan neuvoa anonyymisti. Jokainen meistä on kysynyt apua jostain ollessaan epävarma. Ennen ehkä turvauduttiin enemmän muihin tietolähteisiin, yhtä kaikki, varmasti kyselty on. Muistan kun minulla alkoi murrosikä ja odotin kuukautisieni alkamista. Muistan miten minua hävetti ja sitten käännyin siskoni puoleen, joka selitti minulle juurta jaksain koko tapahtuman. Ehkä jos olisin ollut teini nyt, olisin kysellyt netin keskustelupalstalta?
En usko, että kyse on sekoamisesta tai maalaisjärjen puutteesta. Eikä mikään taida olla vain noin mustaa ja valkoista. Ajat ovat vain muuttuneet. Enää ei tarvitse olla " yksin" . Nyt voimme jakaa tuntojamme ja keskustella samankaltaisten ihmisten kanssa, mikäli haluamme. Löydämme toisemme paljon helpommin. Minusta on ihan kiva tulla tänne lukemaan muiden marraskuisten kuulumisia. Ja tykkään kirjoittaa päiväni tapahtumista, raskaudenkehityksestä, omista tunnoista. Tämä on palsta, johon voi jakaa omia kokemuksia ja saada palautetta. Jos tarvitsen neuvoa, kysyn ihan mielelläni muiden kokemuksia asian tiimoilta.
Olen tänään hoitamassa siskonlapsia. Tämä tuntuu kivalle vaihtelulle. Ja sellaiset pienet hetket ovat kaikista parhaita. Kuten se, että vanhin siskoni katraasta tuli ja katsoi paistinpannuun ja sanoi " Aika vähän ruokaa, riittääkö se meille kaikille? Minulla on muuten aika kova nälkä." Meidän murrosiän saavuttanut pojankloppi. Ikinä en ole kuullut hänen sanovan mitään tuon kaltaista. :D Ette usko miten haluton tuo poika on ollut aina syömään. Murrosikä, sitä se teettää :) Tai se kun saavuimme tänne ja serkukset halaavat toisiaan ja alkaa hirveä kälätys, vaatteiden riisuminen ja yläkertaan hyökkäys.
Tuosta aprillista sen verran, että kerran menin jo halpaan. Tosin en kenenkään tutun toimesta. :D Oli vähän hönö olo.
Satusaparo 7+1
heti aamusta ja lankaan menin niin, että oiekin harmitti. No, eikö se ole tänään pelin henki? ;-)
Valittelin taannoin oireettomuuttani (että ei yökötä, eikä tee muutakaan). Perun nyt kaikki puheeni. Oksentanut en ole vielä, mutta olo on huono. Kuvottaa niin että en tiedä miten päin olisin. Onneksi se on edes sellaista aaltomaista, eikä vaivaa yleensä ihan koko päivää, mutta kun se tulee niin olo on ihan kamala. Töissä on vaikeaa olla, varsinkin kun työkaverini huomauttelevat kalpeasta naamastani ja nuutuneesta olemuksestani... Tähän asti mulla on ollut " flunssaa" ja ties mitä, mutta kohta on valheet vähissä. Vielä kun en haluaisi kertoa mitään - en varsinkaan työkavereille.
No, mitäs marisin " liian hyvää oloani" ;-)
Koittakaahan keksiä hyviä piloja tänään, minäkin yritän miettiä, miten miestäni jysäyttäisin.
t.Sarimari (rv 6+4)