Mistä tietää, ettei ole narsisti, jos narsisti ei tiedä olevansa narsisti?

Narsistin pitää mennä itseensä. Ei ole mahdottomuus ymmärtää käytöstään, on vaan eroa tahtooko ne omat virheet nähdä. 

Narsismista voi tulla tavalliseksi mutta tuo itsensä kiillottaminen on niin kiinni siinä itseydessään ettei moni ymmärrä mikä siinä on edes vialla koska oma itse on omasta mielestä ok. Ja varmasti kuvittelee että muillekin se oma napa on yhtä oleellinen. 

Eikö sitä oo just tutkittu että jos narsistilta kysytään että onko se narsisti niin se vastaa huomattavan usein kyllä ja tätä on pidettyä aika luotettavana narsistin tunnistuskeinona? Eli narsistit tuon mukaan kyllä yleensä tietäisivät että ovat narsisteja?

Löytyykö yhtään narsistia kommentoimaan?

Itse en ole, ja olen siinä käsityksessä että narsistit eivät epäile itseään narsisteiksi, tai ylipäätään epäile itseään.

Siitä, kun sinä pohdit tätä kysymystä. Narsisti ei miettisi, onko narsisti vai ei ja mistä tietää, ettei ole. Hän ei omasta mielestään tietenkään missään nimessä ole narsisti, jos sellaista joku hänelle tulisi väittämään. Se, joka sellaista epäilisi hänessä, olisi hänen mielestään törkeä, asiaton, väärässä, itse narsisti...

Älykäs narsisti kyllä tietää. Todellakin tietää.

t. älykkään narsistin älykkäämpi ex, joka tiesi koko ajan missä mennään

Älkää antako alentaa itseänne horot! (voi anteeksi anteeksi, NAISET)

Ihan suosiolla olen narsisti. En hyväksy mitään ja pidän tämän lehden mielipidekirjoituksia turhina ja blogeja en ymmärrä yhtään. Miksi näitä pitää kehua ja ihannoida vaikka oikeasti heillä menee kaikki päin persettä siinä missä muillakin. Ja sanoppa jostain vastaan heille niin helvetti on irti.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, kun sinä pohdit tätä kysymystä. Narsisti ei miettisi, onko narsisti vai ei ja mistä tietää, ettei ole. Hän ei omasta mielestään tietenkään missään nimessä ole narsisti, jos sellaista joku hänelle tulisi väittämään. Se, joka sellaista epäilisi hänessä, olisi hänen mielestään törkeä, asiaton, väärässä, itse narsisti...

Höpöhöpö, nimeomaan kovin moni narsisti tietää hyvin, missä mennään.

Jos epäilee omaa vanhempaansa narsistiksi tai että hänellä on ainakin narsistisia piirteitä paljon, niin onko silloin sittenkin itse narsisti?

Etenkin jos on epäillyt myös yhden työkaverin olevan sellainen? Tämä on sellainen henkilö, että moni muukin on ahdistunut hänen seurassaan ja jotkut on irtisanoutuneetkin hänen takiaan.

Olenko siis itse narsisti, kun epäilen sitä muissa? Vai tunnistanko käytöksen ja sen tietyn kaavan vain niin hyvin, koska minulla on elämän mittainen kokemus vanhemmastani ja hänen käytöksestään?

Jos on narsistinen vanhempi, voiko se käytös tavallaan "tarttua"? Miten estää se, etten minäkin käyttäydy samanlailla? Te, joilla on ollut narsistinen vanhempi, mitä mielenterveyshäiriöitä teille on tullut? Oletteko pystyneet kasvattamaan lapsenne normaaleiksi? Vai ovatko hekin oireilleet jotenkin? Pelkään, että minussa ja käytöksessäni näkyy jäljet ja hirvittää, jos en pysty olemaan niin hyvä vanhempi lapselleni kuin haluaisin. :-(

Voiko narsisti olla tyhmä? Siis sellainen, joka kovasti "yrittää" toimia kuten narsistit tekevät, mutta aina menee vähän pieleen? Mietin lähinnä niitä parisuhteessa, eksäni käyttäytyi hirveän narsistimaisella tavalla, jotenkin se vain oli tosi läpinäkyvää eikä sillä tavalla ovelaa kuten kuvittelen narsistien olevan.

Kyllä narsisti voi tietää olevansa narsisti. Mutta narsisti on ylpeä narsismistaan. Koska muu kuin narsismi on hänelle heikkoutta. Exäni myöntää tunnistavansa narsistisia piirteitä itsessään. Eivät kuulemma haittaa hänen elämäänsä ja itseään. No daa, läheisethän siitä saa kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos epäilee omaa vanhempaansa narsistiksi tai että hänellä on ainakin narsistisia piirteitä paljon, niin onko silloin sittenkin itse narsisti?

Etenkin jos on epäillyt myös yhden työkaverin olevan sellainen? Tämä on sellainen henkilö, että moni muukin on ahdistunut hänen seurassaan ja jotkut on irtisanoutuneetkin hänen takiaan.

Olenko siis itse narsisti, kun epäilen sitä muissa? Vai tunnistanko käytöksen ja sen tietyn kaavan vain niin hyvin, koska minulla on elämän mittainen kokemus vanhemmastani ja hänen käytöksestään?

Jos on narsistinen vanhempi, voiko se käytös tavallaan "tarttua"? Miten estää se, etten minäkin käyttäydy samanlailla? Te, joilla on ollut narsistinen vanhempi, mitä mielenterveyshäiriöitä teille on tullut? Oletteko pystyneet kasvattamaan lapsenne normaaleiksi? Vai ovatko hekin oireilleet jotenkin? Pelkään, että minussa ja käytöksessäni näkyy jäljet ja hirvittää, jos en pysty olemaan niin hyvä vanhempi lapselleni kuin haluaisin. :-(

Kaikki ei ole narsisteja vaan on paljon erilaisia tapoja toimia, on masennusta ja ilkeyttä. Epäsosiaalinen ihminen ei vielä ole narsisti. 

Se että moni eroaa itsekkäästä tyypistä, puhuu hänestä pahaa ja haukkuu narsistiksi niin siinä voi olla paljon omien haaveiden kaatumisesta surua, omaa vihaa ja halua syyttää toista. 

Itse olen törmännyt yhteen ihmiseen vasta jonka voisin ajatella narsistiksi, sosiopaattisena. Tai sitten hän ei vaan kykene ottaa mitään kritiikkiä vastaan eikä käsittänyt minun pahaa tunnetta, ei jättänyt rauhaan vaan haukkui minut. Kun sain kuulla minkälainen ihminen minä olen niin silloin lähdin. Sen jälkeen hän alkoi vainoamaan ja teki hallaa selkäni takana. Otin kaikkiin näihin ihmisiin yhteyttä ja kerroin mistä tilanne oli alkanut. Kerroin myös hänelle että ymmärtää nyt lopettaa.

"Narsisti on ylpeä narsismistaan" http://www.is.fi/terveys/art-2000000790858.html

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsisti olla tyhmä? Siis sellainen, joka kovasti "yrittää" toimia kuten narsistit tekevät, mutta aina menee vähän pieleen? Mietin lähinnä niitä parisuhteessa, eksäni käyttäytyi hirveän narsistimaisella tavalla, jotenkin se vain oli tosi läpinäkyvää eikä sillä tavalla ovelaa kuten kuvittelen narsistien olevan.

Narsisti on kultaa. Säihkyy ja tietää oman arvonsa, joka on muiden yläpuolella. Kaikki muut on jotenkin tyhmempiä, hitaampia, arvottomampia, likaisempia, huonompi tyylitaju.. Hän rankkaa ihmiset itsensä alapuolelle ja sanoo sen suoraan ettet pärjäisi häntä ilman. Teet asiat väärin. 

Ei narsisti käsitä kuin oman paremmuuden muttei tajua että se on sairasta. Itsensä jalustalla näkemisen voi ymmärtää lopulta ja terapia voi auttaa. Ei ilman terapiaa pääse toisten alentavista ajatuksista eroon, aina joka paikassa voi katsoa muita pitkin nenänpäätään eikä sitä edes tajua.

Olen miettinyt todella paljon omia narsistisia piirteitäni ja jos sellaisia olen havainnut niin olen tuntenut niistä syyllisyyttä ja halunnut päästä eroon. Mitään narsismidiagnoosia en ole saanut enkä ole myöskään päätynyt mihinkään omaan diagnoosiin että olenko narsisti vai en. Asia on edelleen tutkinnan alla ja auki. Jos minut voitaisiinkin luokitella narsistiksi niin en usko että ongelmani varsinaisesti johtuisivat siitä vaan se olisi jollain tavalla lähinnä sivuoireilua joka poistuisi kun ydinongelma ratkeaa.