Viikko-viikkosysteemi, lapsemme on ihan rikki

Miehen sukulaisella lapset eivät muuta mihinkään vaan asuvat omakotitalossa vuoroin vanhempien kanssa. Silloin kun toinen vanhempi asuu omakotitalossa niin toinen asuu yksiössä joka on yhdessä hankittu. Heillä siis 3 lasta ja ovat päättäneet toimia näin. Lasten koti pysyy samana ja vanhemmat liikkuvat.

Kaksi viikkoa olisi ihan liikaa erossa. Lapset myös ahdistuivat jos käydään viikolla yhdessä syömässä. Kyselee voivatko tulla jo luokseni.. Isänsä tekee hirveästi lasten eteen ja ovat hänelle tärkeitä, niin en voi heitä viedä.. Odotan vaan, että olisivat teinejä ja voisivat itse kulkea..

Ap

Ettekö voi exäsi kanssa muuttaa molemmat 15km lähemmäs toisianne, niin se olisi lapsillenne jo valtava helpotus. 30km koulumatka kuulostaa kamalalta vaikkakin autokyydillä.

Vierailija kirjoitti:

Koulu on sama. Mies asuu kauempana, mutta käy kaupungissa töissä ja vie lapsia. Myös bussit kulkee. Erosta on yli vuosi.

Ap

Vuosi on tosi lyhyt aika eroon sopeutumisessa. Meillä meni noin 2-3 vuotta että lapset olivat täysin sopeutuneet. Nyt vaan jämptisti pidätte kiinni uudesta ja annatte lapsille paljon huomiota omilla viikoillanne. Ja välttäkää liikaa nelistään oloa, se vaan herättää lapsissa turhia toiveita yhteenpaluusta ja hidastaa sopeutumista. Ja anna lasten olla rauhassa kun ovat isällään äläkä pahenna ikävää soittelemalla tms. He ottavat sitten itse yhteyttä jos/kun siltä tuntuu. Tsemppiä!

Vittu mitä paskaa. Älkää tehkö niitä lapsia, jollette pysty elämään yhdessä. Lapsien ei ole tarkoitus kärsiä, kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan. Olen aina halveksinut näitä eroajia. Säälittävää touhua. Kehtaatkin valittaa. Olisit miettinyt aiemmin.

Aikuislähtöisesti ajatellaan taas. Ai asiat on hyvin, kun vanhemmat saa olla viikon kerrallaan yksin ja tehdä omia juttuja. Miltä itsestäsi tuntuisi muuttaa viikon välein? Lapsille 30 kilometriä on tosi pitkä matka, kaverisuhteetkin kärsivät. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa olisi ihan liikaa erossa. Lapset myös ahdistuivat jos käydään viikolla yhdessä syömässä. Kyselee voivatko tulla jo luokseni.. Isänsä tekee hirveästi lasten eteen ja ovat hänelle tärkeitä, niin en voi heitä viedä.. Odotan vaan, että olisivat teinejä ja voisivat itse kulkea..

Ap

Nii, paskat lasten tunteista ja haluamisista, kunhan äiti ja iskä saa tahtonsa läpi.

Lapsille yksi koti ja vanhemmat vuorottelee samassa vuokrakämpässä. Esim. siten että vuokrakämpässä on keittiö-olohuone-kylppäri yhteistä ja omat (lukittavat) makuuhuoneet. Vanhemmat huolehtivat molemmissa asunnoissa (lasten kotona ja omassa "yhteisessä" kodissaan) siivouksista. Ettei ympäriinsä ole kortonkeja eikä muutakaan kuvottavaa. Lasten ei tarvitse/ole pakko nähdä vanhempien uusia kumppaneita vaan nämä kumppanit majailevat sitten tässä vuokrakämpässä. Tai voihan sen kämpän ostaa omaksikin, jos rahaa riittää. Suurin osa panostetaan kuitenkin lapsiin ja lasten elinympäristöön.

Heillä säilyi koulu, harrastukset, ja kaverit on olleet myös isällä monesti yötäkin. Voivat tulla luokseni harrastusten jälkeen jos haluavat..

Me ollaan ihan hyvissä väleissä ja ystäviä eksän kanssa. Kaikki alkoi vaan mennä alamäkeä eikä enää päästy ylös, vaikka yritettiin. On vaan niin seesteisempää.. enkä yhtään ikävöi suhdetta. Perhehetkiä kyllä, sukujuhlia yms :( Mutta tämä meni nyt näin.

3 vuotta rämmittiin suossa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat onnellisempia yksin! Ollaan laihduttu ja pilke on palannut silmiin. Ollaan tämä ihan yhdessä todettu toisillemme.

Eri tavalla sitä lepää ja nauttii ja syö haluamiaan ruokia.. Saa olla mikä on. Ap

Joo, onnea hyvinvoinnillenne. Oikeen laihtunu ja kaikki. Mitä lasten silmissä näkyy? Tuskin ainakaan pilke. Ahdistus ja kärsimys. Lapsiraukat :(

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä paskaa. Älkää tehkö niitä lapsia, jollette pysty elämään yhdessä. Lapsien ei ole tarkoitus kärsiä, kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan. Olen aina halveksinut näitä eroajia. Säälittävää touhua. Kehtaatkin valittaa. Olisit miettinyt aiemmin.

Itsellä paska suhde ja voit huonosti muttet uskalla erota? Voihan sitä huonoa oloaan näinkin hoitaa, dissaamalla niitä, jotka eivät jää kärsimään vaan uskaltavat myöntää että suhde on tullut tiensä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat onnellisempia yksin! Ollaan laihduttu ja pilke on palannut silmiin. Ollaan tämä ihan yhdessä todettu toisillemme.

Eri tavalla sitä lepää ja nauttii ja syö haluamiaan ruokia.. Saa olla mikä on. Ap

Joo, onnea hyvinvoinnillenne. Oikeen laihtunu ja kaikki. Mitä lasten silmissä näkyy? Tuskin ainakaan pilke. Ahdistus ja kärsimys. Lapsiraukat :(

Lapsillehan tutkitusti ydinperhe on ainoa oikea ja autuaaksi tekevä ratkaisu, vaikka vanhempien jäätävät välit huurruttaisivat ikkunatkin ja yleinen ahdistus leijuisi mustana pilvenä kaikkien yllä. Riitely, jatkuvakaan, ei haittaa lasta ollenkaan, kunhan toisilleen huutavat tämän biologiset vanhemmat. Uusperhe/eroperhe sen sijaan kohtaa 100 % varmuudella täydelliseen epäonnistumiseen elämässä - työttömyyteen, narkomaniaan ja vankilakierteeseen. Eli pidetään ydinperheistä kiinni vaikka henki lähtisi!!!

Vierailija kirjoitti:

Mietittiin yhteenpaluutakin, kun tuntuu niin haastavalta... Tai siis oltaisiin kämppiksiä. Todettiin se huonoksi, kun kuitenkin toista harmittaisi toisen uudet jutut. Ollaan molemmat onnellisempia yksin! Ollaan laihduttu ja pilke on palannut silmiin. Ollaan tämä ihan yhdessä todettu toisillemme.

Eri tavalla sitä lepää ja nauttii ja syö haluamiaan ruokia.. Saa olla mikä on. Lapset saa kyllä tulla kesken viikonkin kummin päin vaan, mutta olen töissä klo 19 asti.. ja muitakin menoja on.. Nuorempi on halunnut nukkua vieressäni, eikä isäviikoilla halua soittaa minulle :( Yhteisissä jutuissa on kovin iloinen, kun olemme nelistään..

Ap

No mutta mahtavaa että teillä vanhemmilla menee hyvin. Ihan on pilkekin palannut silmiin. Viis lapsista ja heidän ongelmistaan. Pääasia on että vanhemmat on onnellisia.

Me emme exän kanssa tulla toimeen yhtään, mutta me pidetään mölyt mahassa. Eroa ei myöskään vatvottu edestakas vaan se oli kerrasta poikki.

Asumme lähekkäin samalla asuinalueella. Lapsi on pieni ja viettää lähinnä vuoroviikonloput ja lomia isän kanssa. Lisäksi joskus näkevät keskellä viikkoa. Toivon että jatkossakin asuisimme lähekkäin. Lapsi voisi olla joustavammin kummankin luona eikä tarvitsisi elää sellaista sulle-mulle-elämää. Lapsi on yhdessä "hankittu" ja hänen parhaansa on etusijalla tuli mitä tuli.

Teillä liian pitkä välimatka ja väität että kaikki toimii. Ei toimi koska kaverit ei tule sinne 30km päähän, yökyläily on vain satunnaista.

Niillä kellä toimii vuoroviikottaiset niin välimatka on 1-2 km ja ei yhtään enempää.

Monesti vanhemmat lapset sopeutuu paremmin vuoroviikkoihin.

Lapseni kaveri on 13v. ja he voivat sujuvasti poiketa kummankin vanhemman luona ja kaverit on aina lähellä, välimatka 1km.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa olisi ihan liikaa erossa. Lapset myös ahdistuivat jos käydään viikolla yhdessä syömässä. Kyselee voivatko tulla jo luokseni.. Isänsä tekee hirveästi lasten eteen ja ovat hänelle tärkeitä, niin en voi heitä viedä.. Odotan vaan, että olisivat teinejä ja voisivat itse kulkea..

Ap

Tässä on syy miksi lapset ahdistuvat. He eivät tiedä oletteko eronneet oikeasti vai ei. Kun lapset on isällään älä soittele heille, älkää tavatko sillä viikolla. Rauhoittakaa tilanne, miettikää lasten etua, älkää seilatko suhteessanne eestaas.

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä paskaa. Älkää tehkö niitä lapsia, jollette pysty elämään yhdessä. Lapsien ei ole tarkoitus kärsiä, kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan. Olen aina halveksinut näitä eroajia. Säälittävää touhua. Kehtaatkin valittaa. Olisit miettinyt aiemmin.

No sääliksi käy sinun lapsia kun saa tuommoiset ihmiseltä oppia kuinka keskustellaan. ☺️