Kannattaako ihmistä painostaa tai jopa jollain seuraamuksilla uhaten pakottaa käymään terapiassa jos hän ei itse ole terapiaan motivoitunut/usko sen auttavan?

Nykyään nämä mielenterveyspuolella saattavat ottaa kännykän ja tietokoneen hallintaan ja yritellä hallita käyttäytymistä esim. verkkosisältöjä muuttamalla tai ym. oudoilla toiminnoilla. Saattavat myös laitella jonnekin kodin rakenteisiin laitteet, joilla voi ääniä soitella halutusta paikasta tai aiheuttaa liikettä. Itse koin tämän kun sain psykoosin (vaurioitin pari ovea vain) ja jätin avon, mutta nämä halusivat vielä kytätä. Mutta ihan tiedoksi, että tälläistä harrastetaan nykyään käytöksen muuttamiseksi yhteiskunnan haluamaan suuntaan. Itse olen lopettanut terveydenhuollossa käynnin ja en varmasti tee mitään yhteiskunnan hyväksi, mutta kaipa he sitten kokevat sen hyödylliseksi. Epäilen tietysti että ainakin osittain psykologit saavat pitää hauskaa ja toteutella valtafantasioitaan yms. sen varjolla, että auttavat ihmistä mukamas jotenkin on yksi syy. Mutta jos kokemusta löytyy vastaavasta, niin kannattaa tuoda julkiseksi. Tälläisestähän on vaikea valittaa, kun lääkäri voi sanoa että kuvittelet kaiken.

Vaikea sanoa. Minulla on luultavasti ollut raudanpuutoksesta johtuva pitkäaikainen masennus. Olen saanut lääkettä, vaste on ollut kohtalainen, mutta myös mahdollisesti muuttanut persoonaani.

Olen käynyt terapiassa, ja siellä on kaiveltu elämää. Nyt en tiedä onko ollut järkeä. Mitä kaikkea olemme mahdollisesti ”keksineet” terapeutin kanssa yhdessä? Kun on pitänyt hahmottaa syitä, jotkut asiat ovat saaneet suuremmat mittasuhteet, kuin olisivat ansainneet?

Olen hyvin empaattinen, missä asioissa olen mahdollisesti ottanut itselleni terapeutin näkemyksen?

Ei kannata. Jos ihminen itse ei halua terapiaan, hän ei mene, ja se pitää läheistenkin hyväksyä. Oman mielipiteensä voi aina toki sanoa, että minusta sinun kannattaisi kokeilla terapiaa tms mutta painostaminen on suolesta eikä johda mihinkään hyvään kellekään.

Ja mietin vielä hoidon tasoa. Masennus diagnosoitiin ensimmäisen kerran 25 vuotta sitten. Olen käynyt lukuisilla psykiatreille, ja muutamalla terapeuteilla ja psykiatrisella sairaanhoitajalla. Sain myös kelan korvaamaa terapiaa. Ainostaan yksi psyk. sairaanhoitaja ehdotti kattavampia tutkimuksia, esim. kilpirauhasen tutkimuksia. Tutkimukset jäivät siihen, kun hän vaihtoi työryhmää.

Parhaat työvuoteni ovat menneet sumussa, olen käytännössä ollut työkyvytön ainakin osan aikaa.

Olisin voinut olla hyvä yhteiskunnan jäsen ja veronmaksaja: menikin toisinpäin.

Pakolla terapoiminen kuulostaa melko turhalta. 

Tulos tulee olemaan sama kuin alkoholistilla joka pakotetaan raittiuteen - ei yhtään mitään hyötyä. Motivaatio ja sairauden tunne on herättävä, ja se vain ihmisen omalta puolelta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Vierailija kirjoitti:

Tulos tulee olemaan sama kuin alkoholistilla joka pakotetaan raittiuteen - ei yhtään mitään hyötyä. Motivaatio ja sairauden tunne on herättävä, ja se vain ihmisen omalta puolelta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Minun kohdallani ei ainakaan ole kyse motivaation puutteesta, olen mielestäni yrittänyt kaikkea, mitä olen voinut ja mitä resurssit antavat myöten. Olen joogannut, harrastanut mindfullnesia ja meditaatiota, koittanut avautua uusille asioille, altistanut itseni sosiaalisiin tilanteisiin, haastanut itseni.

Viimeiset kymmenen vuotta ovat valehtelematta menneet kuin sumussa, olen ollut fyysisestikin väsynyt. Olen valinnut opiskelualani sen mukaan, mitä olen pystynyt tekemään. Kaikki kouluni ovat jotain vuoden kursseja, koska en ole pystynyt keskittymään pitkäjänteisesti mihinkään. Olen päätynyt itsenäiseksi, tuottamattomaksi luovaksi yrittäjäksi, koska en ole kyennyt normaalirutiiniin. Koko elämäni olen oikeastaan rakentanut sen mukaan, miten pystyn jollakin tavalla olemaan. En sen mukaan, mihin oikeasti minulla olisi terveenä ollut resursseja.

Olen herännyt tähän raudanpuutosasiaan luettuani av-palstaa. Joku ystävällinen palstalääkäri kirjoitti, että kannattaa ottaa rautaa, b-vitamiinia, d-vitamiinia ja sinkkiä. Näin tein ja oloni parani päivässä. Kiitos tästä!

Jaksan liikkua normaalisti, aikaisemmin esim. kilometrin juokseminen olisi ollut työlästä. Itselleni olen selittänyt fyysisen voimattomuuden ja nukahtelun vain huonolla kunnolla ja huonosti nukutulla yöllä.

Muistin pätkimisen ja muut aivohörinät mahdollisesti alkavalla muistisairaudella.

Jatkuvan masennuksen olen selittänyt itselleni masennuksen kroonistumisella, olen itse keksinyt tuon termin, kun jotenkin on pitänyt selittää asia itselleni. Toistuviin silmätulehduksiin lääkäri sentään ehdotti reumatutkumuksia.

Minulla on hoitosuhde psyk. poliin, mutta viimeiset vuodet olen uusinut lääkkeitä puhelimitse. Tämä on ollut toimivaa. En ole kuormittanut jo ennestään kuormitettuja resursseja. Kaikki ovat olleet ihan tyytyväisiä. Annostukset olen määritellyt itse oman vointini mukaan. Usein olen koittanut lopettaa ja lopettanut lääkeitä itse, konsultoimatta lääkäriä. Miten lääkäri muka voi tietää, mitä minulle kuuluu?:) Lääkärit ovat vaihtuneet niin useasti, että en ole pysynyt perässä.

Nyt mietin, että kuinka paljon meitä on minun kaltaisiani tapauksia? Tuhansia?

Kaiken lisäksi tästä on luultavasti ollut liitännäisseuraamuksia ja olen saanut erillaisia sosiaalipalveluita.

Olisipa joku lääkäri, sairaanhoitaja tai terapeutti tarttunut tapaukseeni aikaisemmin. Vaikka vain suositellut ostamaan monivitamiinitabletteja jatkuvaan käyttöön. Sekin olisi jo auttanut eteenpäin.

Meillä voi tehdä lastensuojeluilmoituksia. Mutta meillä ei ole olemassa aikuistensuojeluilmoituksia. Aikuisen itsemääräämisoikeus on tietenkin ihan kiva juttu. Mutta joskus tuollainen aikuistensuojeluilmoituskin olisi ihan paikallaan.

Miten olisi ihmisen kokonaisvaltainen hoito? Oma kokemukseni on, että lääkärit ovat usein niin kiinni omassa osaamisalassaan, etteivät näe kättä sormilta.

Kokeilin tuota painostamista. Yhden kerran miehen sai lääkärille  menemään, kun sopivasti uhkailin. Mutta kun ei sillä käynnilläkään sitä herätystä tullut, niin ei niitä käyntejä mitenkään saanut väkisin jatkettua.