Suututtaa niin jatkuva suomalaisten ja suomalaisuuden mollaus suomalaisten itsensä toimesta

Miten me pieni kansa olemme melkein joka posiitivisella mittarilla maailman kärkiluokassa ja peittoamme taloudellisesti menestyneemmät ja väkirikkaat kansat, jos meillä kerta on niin hitosti huonoja puolia? Koska kaikki suomalaisethan ovat hiljaisia, juoppoja, väkivaltaisia, hymyttömiä, rumia, lihavia, saamattomia, itsekkäitä jne.jne. Mallia olisi otettava suunnilleen joka asiaan muualta. Se on outoa, että täällä on kuitenkin hiton hyvä olla niilläkin, jotka kaikki edellä luettelemani suomalaisuuden piirteet omaavat. Se, että ilmainen raha ei riitä, ei ole suomalaisten eikä suomalaisuuden vika, vaan sen yksittäisen ihmisen.

Suomalaiset miehet/naiset ovat sitä tätä ja tuota negativiista? No, otos on kohdallani varsin pieni, mutta olen seurustellut ruotsalaisen, norjalaisen, kanadalaisen, jenkin, ranskalaisen, kreikkalaisen ja turkkilaisen kanssa. Suomalaisen miehen kanssa menin naimisiin, eikä parempaa tyyppiä ole varmasti koko pallolla. Valinnanvaraa siis oli, mutta tämä suomalainen mies ei teeskentele, lirkuttele tyhjiä, pidä minua tyhjäpäänä, hakkaa tai ryyppää.

Suomalaisten kanssa on niin vaikea ystävystyä? Ei se kuulkaa ole helppoa muuallakaan. On kavereita, joita esim. jenkkilässä saa kymmeniä yhden päivän aikana, jos vähän pistää hymyä ja supliikkia kehiin. Sitten on ystäviä. Ne ovat niitä, jotka ovat paikalla kyyneleiden aikana. Eivät muuten kreikkalaisetkaan lämpene heti ystäviksi. Eikä Espanjassa automaattisesti ole illanviettoja tuoreiden naapureiden kanssa.

Diabetes on yleisempi arabimaissa kuin täällä, mutta silti suomalaisia diabeetikkoja syyllistetään ja heti kaikki suomalaiset niputetaan läskeiksi ja laiskoiksi. Mitäs sitten esimerkiksi Qatarilaiset ovat, siellä kun diabetes on monin verroin vaikeammalla tasolla? No, varmasti vaan länsimaisen ruokateollisuuden uhreja.

No entäs Kiina sitten? Siellähän on ihan tunnetusti välinpitämätön meininki: kolarin uhreja ei auteta, vaan kuvataan. Tyttölapset abortoidaan tai hylätään ojaan poikalapsen toivossa (onneksi tähän on tullut muutos). Suomessa ei. Meillä voi vetää lonkkaa päivät päivien perään ja silti ei tarvi kuolla nälkään. Ei ole montaa samanlaista maata. Mutta koska Suomessa kukaan ei sattunut pysähtymään rullaluistimilla kaatuneen, istuvan ja kännykkään puhuvan aikuisen viereen, suomalaiset ovat puhumatonta, välinpitämätöntä kansaa. En ole kävellyt yhdenkään maassa makaavan ohi tarkistamatta, onko tämä hengissä. Mutta koska joku joskus on tehnyt niin, olen minäkin suomalaisena tuollainen välinpitämätön lörkki.

Joka maassa, jossa olen käynyt ja asunut, on hyviä ja huonoja puolia. En ikinä Kanadassa asuessani valittanut siitä, että koko ajan piti olla vetämässä smalltalkia ja työpäivät venyivät yleensä aika pitkiksi. Se oli sen maan tapa ja sieltä sai paljon tuttavia. Ystäväksi valikoituivat harvat... mutta sehän on vain sitä, että meidän suomalaisten kanssa on vaikea ystävystyä, ei sitä, että useimmat hyvänpäiväntuttavuudet ovat pinnallisia sellaisia... ja tietysti Suomessa tapa puhua vain silloin, kun on asiaa, on jotenkin paha. Muut itse asiassa ylistävät sitä, että suomalaiset eivät paljoa puhu, eivätkä ainakaan pa**aa sillon kun puhuvat.

Sitten se suomalaisten hymyttömyys. Käykääpä Venäjällä isoissa kaupungeissa. Ei siellä tuntemattomille hymyillä yhtään sen enempää kuin täälläkään. Venäjäntaito ei kirvoita tuhansia uusia ystäviä. Ei naapureilta tervehditä kuin joissain parin tuhannen asukkaan maalaiskylissä kaukana kaikesta. Siellä ei ole yhtään sen vaikeampi tai helpompi saada ystäviä kuin Suomessa, mutta suomalaiset nyt vaan ovat niin tuppisuita, että ei niiden kanssa voi ystävystyä...