Lue keskustelun säännöt.
Aiotko kannustaa lapsiasi hankkimaan omia lapsia? Miksi?
23.07.2017 |
Itse olen miettinyt tätä maailman menoa. Työttömyys todennäköisesti vain lisääntyy, koneet tekevät enenevässä määrin ihmisten töitä, mikäli niitä ei teetetä halpatyövoiman maissa. Eriarvoisuus lisääntyy koko ajan. Mikäli ei nyt satu olemaan miljonääri tai sellaisen perijä, näyttää kyllä aika huonolta tämän päivän lapsen elämä vaikka 40 vuoden päästä, saati silloin kun on vanhainkoti iässä. Saati kun heidän lapset ovat siinä iässä.
Haluaisin että lapseni saisivat elää huoletonta elämää. Löytää kumppanin, jonka kanssa jakaa elämää, matkustella ja olla onnellinen. Kuka sanoo, että lapseton elämä ei olisi onnellista? Miksi pienestä pitäen sanotaan lapsille että "sitten kun sinä saat lapsia" yms mistä llapseen iskostetaan että tehtäväsi on lisääntyä. Miksei voisi sanoa edes että JOS haluat tai JOS saat joskus lapsia, jo pelkästään hedelmättömyyden lisääntymisenkin takia. Eikä lapset ole aina terveitä. Siinä ottaa valtavan riskin kun haluaa äidiksi. Voi olla että olet loppuikäsi lapsesi läheishoitaja.
Tietenkin olen äärettömän onnellinen lapsistani, enkä niitä mihinkään vaihtaisi, mutta kyllä sitä miettii vaihtoehtoakin, millaista elämä olisi ollut ilman lapsia? Kyllä minä tiedän uhranneeni elämäni lapsille. Paljon omia haaveita jää toteutumatta. Kun he ovat syntyneet, ei siinä ole vaihtoehtoja, äidinrakkaus on niin valtava. Lapseni ovat jo isoja, vanhin jo täysi-ikäinen, mutta ei se huoli lapsesta lähde ikinä äidin sydämestä. Tulen aina huolestumaan jos en saa lasta kiinni, hän sairastaa tai jos hänellä on vaikka parisuhdehuolia.
Olen reilu 40v. Parhaat vuoteni olen viettänyt rakkaita lapsia hoitaen ja arkea pyörittäen. Ja se on ollut raskasta. Olen liki viisikymppinen kun nuorin on 18v, mutta joka varmaankin asuu edelleen kotona opiskelujen ajan. Haluaisin että omat nauttisivat elämästään. Lapsia voi ottaa hoitoon, toimia vaikka tukiperheenä jne. Lapsia on maailmassa jo ihan liikaa.
Kommentit (30)
En usko että varsinaisesti olen kannustanut tekemään lapsia, ihan itse ovat päättäneet tehdä.
Olen toki kertonut kuinka tärkeitä he ovat, kuinka iloinen olen ollut kun olen saanut juuri heidät lapsikseni. Kuinka ikävöin kun he ovat olleet vaihdossa maailman toisella laidalla.
Ehkä he ovat huomanneet, ettei heidän vanhempiensa elämä loppunut kun he syntyivät, maailmaa he kiersivät jo rintarepussa, ihan täysipäisiä heistä on tullut vaikka aika usein viikonloppuisin nukahtivat sohvalle, olivat mummulassa hoidossa viikon ja välillä vanhemmat töistä tultuaan miettivät kenen piti lapset hakea hoidosta ja kukahan heitä tänään hoisi.
Koskaan he eivät ole saaneet käsitystä että olisivat olleet tiellä tai vaivaksi, en ole pilannut parhaita vuosiani heitä kasvattaen, he ovat tehneet ne parhaat vuodet.
Mitä maailman tilanteeseen tulee, eiköhän me oltaisi kuoltu sukupuuttoon ekr. jos se olisi syy olla tekemättä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV:nkin asteikolla ala-arvoista sisällöllisesti.
Juu... matkustelu elämän sisältönä. Ei olekaan ennen kuultu.
Olet mahdollisesti lapsesi "läheishoitaja" loppuelämäsi :D
Mutta yläpeukuista päätellen, jotkut tykkäsivät. Eli velat kuten aloittajakin on.
Vierailija kirjoitti:
En usko että varsinaisesti olen kannustanut tekemään lapsia, ihan itse ovat päättäneet tehdä.
Olen toki kertonut kuinka tärkeitä he ovat, kuinka iloinen olen ollut kun olen saanut juuri heidät lapsikseni. Kuinka ikävöin kun he ovat olleet vaihdossa maailman toisella laidalla.
Ehkä he ovat huomanneet, ettei heidän vanhempiensa elämä loppunut kun he syntyivät, maailmaa he kiersivät jo rintarepussa, ihan täysipäisiä heistä on tullut vaikka aika usein viikonloppuisin nukahtivat sohvalle, olivat mummulassa hoidossa viikon ja välillä vanhemmat töistä tultuaan miettivät kenen piti lapset hakea hoidosta ja kukahan heitä tänään hoisi.
Koskaan he eivät ole saaneet käsitystä että olisivat olleet tiellä tai vaivaksi, en ole pilannut parhaita vuosiani heitä kasvattaen, he ovat tehneet ne parhaat vuodet.
Mitä maailman tilanteeseen tulee, eiköhän me oltaisi kuoltu sukupuuttoon ekr. jos se olisi syy olla tekemättä lapsia.
Mahtava kirjoitus! Onnellinen voi olla juuri siinä tilanteessa, jonka on itselleen valinnut. Toisille se on lapseton elämä toisille "lapsellinen". Pääasia, että saa tehdä sitä, minkä kokee itselleen tärkeäksi ja hyväksi.
Kuka sanoo, että lapseton elämä ei olisi onnellista?
Tottakai se voi olla. Aivan samoin kuin perheellisenkin elämä, josta sinä luot aloituksellasi todella negatiivisen ja pessimistisen kuvan. Rinnastat lastenhankkimisen lähes maailmanlopun edistämiseksi. Todella erikoinen näkemys. Olisi sitä jopa lapsettomalta, mutta vielä erikoisemmaksi sen tekee, ettet ole lapseton.
Hmm... Mä en ole kannustanut lapsentekoon vaikka yhteiskunta selvästi kannstaa. Sen sijaan aion kertoa, ettei ole pakko. Moni jo nyt valitsee lapsettomuuden. Kerron kyllä vanhemmuudet hyvät puolet, mutta kerron myös kuinka sitovaa ja raskasta se on ja kuinka paljosta pitää vanhemmuuden takia myös luopua.
Itse sain ensimmäisen lapsen kun olin 26v. Täytyy sanoa, etten tiennyt vanhemmuudesta silloin mitään vaikka olin kaikki lastenhoidon raamatut lukenut ja tilannut vauva-lehden ja kaks plussan. Jotenkin ajattelin, että vain vauva-aika on sitovaa ja rankkaa. En todella ollut varautunut etenkään siihen, kun palaan työelämään että se on elämäni raskainta aikaa. Herättää kaksi pientä lasta aikaisin aamulla toppapuvuissaan päiväkotiin, kuinka raastavalta tuntui jättää heidät sinne itkevänä. Tai hakea heidät hiekkasissa kurahaalareissaan lopen uupuneena työpäivästä ja huonosti nukutuista öistä. Nopeasti ruuanlaittoon ja sitten melkein tuleekin jo iltapesut ja nukkumaanlaitot. Luojan kiitos emme ottaneet koiraa niin kuin olin haaveillut. Olin toki mm. ajatellut, että ostan viikonloppuisin kaikki ruokatarvikkeet ja ruuat valmiiksi koko viikoksi, mutta kukaan ei kertonut, että viikonloppuinakaan ei ollut mitään leppoisaa aikaa. Jos oli, niin päikkärit olivat taivaallisia lasten kanssa. Jos kaverit joskus pyysivätkin lasilliselle, niin en jaksanut lähteä. Jos lapselle käy jotain, vaikka sairastuu tai käyttäytyy huonosti, niin syytän itseäni (joo tiedän kyllä etten kaikelle mitään voi). Jos mulla menee pinna ja huudan lapselle, niin ruoskin itseäni pitkään. Ja mä kun luulin, että mulla on tosi pitkä pinna ja olisin vielä energinen äiti. Äitiys on vienyt persoonaani ja tällä hetkellä en oikein edes tiedä kuka tai millainen ihminen olen.
Kateellisena kuuntelen kuinka kaveri tekee gradua lastenhoidon lomassa. Samalla huomaan tuomitsevani hänet itsekkäänä, kun vie sen takia lapsensa äidilleen hoitoon. Mielestäni jos on lapsia hankkinut, niin ne on myös itse hoidettava ja parhaalla mahdollisella tavalla. Ok, kyllä minäkin olen pyytänyt äitiäni lääkärikäynnin ajaksi huolehtimaan lapsista, mutta kyllä 5h on aika maks mitä voin toiselta ihmiseltä pyytää hoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtävätkö nämä ollenkaan, mitä globaalisisti ekologisesta näkökulmasta tarkoittaa tämä jatkuva matkustelu?
Mielenkiintoinen näkökulma, kumpi saastuttaa maailmaa enemmän, lapsien hankinta vai matkustelu?
Shhh... Ei saa puhua että vanhemmuus on raskasta. Ja jos vahingossa jotain sen suuntaista lipsauttaa, pitää muistaa lisätä, että kyllä se on kaiken sen arvoista ja oikeasti ne vuodet oli elämän parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmisiä jotka taipuvat hienosti vanhemmiksi ja jotka lapsi rintarepussa reissaavat ja nukahtelevat välillä sohvalle ja elämä on niin iiihanaa ja vaaleanpunaista kuin Harlekiinin pokkareissa. Mutta sitten on myös tuota lähiömutsiosastoa. Hankitaan se kakara sen lähihoitajan tutkinnon jälkeen. Työnnetään lapsi vauvasta lähtien mummeille tai kenelle tahansa hoitoon ja tehdään toinen kakara jonkun toisen miehen kanssa. Haetaan toimeentulotukea ja pussikaljaa ja vuodet kuluu ja hampaat tippuu kunnes ne lapset tekee saman kierroksen. Onneksi kukaan ei etenkään heille kertonut, ettei lapsia tarvitse hankkia ja pitäisivät ensisijaisesti huolta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Shhh... Ei saa puhua että vanhemmuus on raskasta. Ja jos vahingossa jotain sen suuntaista lipsauttaa, pitää muistaa lisätä, että kyllä se on kaiken sen arvoista ja oikeasti ne vuodet oli elämän parasta aikaa.
Erityisen hilpeää on se, kun vela tulee avautumaan vanhemmuuden raskaudesta :D
Jännä, että tuosta matkustelusta on tullut jokin ylin onni elämässä. Ihminen on onnellinen, kun vain pääsee pois Suomesta vähintään viisi kertaa vuodessa.
Joskus sitä pidettiin suoranaisena rasitteena.
Nämä samat ihmiset, joille matkustelu on elämän sisältö, saattavat meuhkata naapurille, joka on heittänyt paristot sekajätteeseen.
Ymmärtävätkö nämä ollenkaan, mitä globaalisisti ekologisesta näkökulmasta tarkoittaa tämä jatkuva matkustelu?